Postiamasalta

Tallinna on ja tulee aina olemaan suosikkikaupunkejani. Yksi halvimmista huveistani on matkata pimeänä harmaana vuodenaikana puoli-ilmaislipuilla lahden yli ja vaellella pitkin pieniä keskiaikaisia katuja. Jos turisteja ei ole lähettyvillä ja autotkin ovat löytäneet parkkipaikkansa muualta, voi hetken aikaa kuvitella miltä elämä näytti samalla kadulla monta sataa vuotta sitten. Itse saan vanhoista kauniista kaupungeista suurta lohtua. Tallinnankin talot ovat nähneet mitä erilaisimpia aikoja ja monenlaisia hallitsijoita. Silti ne ovat pystyssä kuten koko ihmiskunta kaikesta taakastaan huolimatta. Elämä jatkuu ja tämäkin vuosikymmen lopulta pyyhkiytyy muistista.

Vuosisataisen historian ihailu on sitä tärkeämpää mitä ahdistuneemmaksi itseni tunnen. Luultavasti lohdutan itseäni sillä, että on olemassa jotain suurempaa ja pysyvämpää kuin tämän ajan uskonto eli rahan ja tavaran perässä juokseminen. Yritän myös silloin kuvitella millaista elämäni olisi ollut erilaisina aikakausina. Olettaen että ylipäätään olisin olemassa. Kykyni selviytyä erilaisista vaikeuksista menemättä rikki ei tunnetusti ole kovin kummoinen. Ainoa pelastukseni selvitä entisessä maailmassa olisi ollut syntyä pieneen etuoikeutettuun yläluokkaan, mutta sen todennäköisyys olisi vastannut keskikokoista lottovoittoa.

Kuten monilla muillakin toisinajattelijoilla, myös itselläni vapauden kaipuu johtaa helposti yliromantisointiin. Yritän kertoa itselleni, että menneinä aikoina ihmisten elämä oli aika usein karua selviytymistä puutteen ja joskus kurjuudenkin keskellä. Tosin kuten eräs ystäväni äsken minua muistutti, elämänlaatu ei ole läheskään sama asia kuin elintaso. Ja nimenomaan elämänlaadun arvioiminen on liian monimutkainen yhtälö, jotta sitä voisi jollain luotettavalla tavalla mitata. Eri yksilöiden kokema tyytyväisyys omaan elämään voisi noin teoriassa olla jonkinlainen mittari, mutta tyytymättömyyden ilmaiseminen on myös kulttuurisidonnainen juttu.

Tallinnassa vaeltelu saa minut ajattelemaan aikakoneen mahdollisuutta. Mitäpä jos sähköpostiisi tulisi mainos aikakonefirman kahden euron tutustumistarjouksesta? Koodilla FCKONE olisit oikeutettu yhdensuuntaiseen reittimatkaan valitsemallesi aikakaudelle ilman mahdollisuutta palata takaisin. Sinulla ei olisi myöskään mahdollisuutta matkata oman nuoruutesi kultaisiin vuosiin vaan joutuisit siirtämään nykyisen jo puoliksi mädäntyneen ruhosi toiselle aikakaudelle sellaisenaan. Tarttuisitko tarjoukseen?

Ranneliikkeen ihmisten mielipiteiden perusteella saattaisin arvella, että moni teistä lukijoista siirtäisi itsensä parikymmentä vuotta eteenpäin kohti tulevaisuutta. Monille ratkaisevaa tuntuu olevan se, että pystyy elämään elämää juuri samalla tavalla kuin valtaväestö. Yhteenkuuluvaisuus ja integroituminen Suureen Massaan tuo ainakin osalle kiistatonta onnellisuutta. Yllättävän moni tuntuisi olevan valmis uhraamaan aika paljon, jotta voisi tuntea olevansa yhtä arvostettu kuin muut. Itselleni tällainen toive on täysin vieras. Tunnen itseni hyvin kotoisaksi epämääräisessä dekadenssissa, harmaalla alueella jossain hyvän ja pahan välimaastossa. En kaipaa hyväksyntää, koska en tee sillä mitään.

Täytettyäni klubikorttini tunnukset ja salasanat varaisin yksisuuntaisen retrospektiivisen reittimatkan lähelle mutta tarpeeksi kauas. Jos minulta kysytään, ihmiskunta saattoi saavuttaa kehityksensä huipun 60- ja 80-luvun välisenä aikana. Toki paljon myönteistä on tapahtunut sen jälkeen erityisesti taloudellisen vaurastumisen ja teknologisen kehityksen kautta. Mutta voidaanko "kehitystä" arvioida pelkästään tieteen ja talouden kriteerein? Siinä tapauksessa varmaan Blade Runnerin kaltaisten leffojen visiot tulevaisuuden maailmoista edustaisivat kehityksen huipentumaa, kun ihmiset taistelisivat keskenään ainoasta saastumattomasta vesitilkasta jossain avaruuden teknologiahelvetissä. Ihmisten arvomaailma ja sen muuttuminen eri aikakausina on myös laskettava osaksi kehitystä tai taantumaa.

Luultavasti suurin osa moderniin maailmaan liittyvästä ahdistuksestani on peräisin nopeasti tapahtuneesta suomalaisen kulttuurin muutoksesta. Internet, globalisaatio, informaatiotulva yhdestä ilmansuunnasta ja yhdeltä kielialueelta. Tuntuu kuin se suomalaisuus, jonka joskus tunsin, on nopeasti kadonnut. Tilalle on tullut kasvotonta kansainvälisyyttä, muiden isompien poikien mielipiteiden väsynyttä toistelua, jopa suoranaista kiihkoilua. Olisi myös kohtuutonta syyttää, että se muutos olisi tullut kokonaan pahojen imperialistien pakottamana, ei suinkaan. Meille on kasvanut uusia sukupolvia, joille suomalainen tapa elää on enää jäänne maatalousyhteiskunnasta. Uusi kovempi, ehdottomampi ja tylympi arvomaailma on siirretty täysin vapaaehtoisesti bluetoothilla suoraan otsalohkoon. Tätäkin kehitystä on vauhdittanut heikko kansallinen itsetunto. Sen mikä on peräisin muualta on aina oltava parempaa ja kehittyneempää.

Yksi elämäni suurimmista tragedioista ja selittävistä tekijöistä on se etten useista syistä johtuen pystynyt elämään nuoruuttani. Menetetty nuoruus on saanut myöhemmin toisen kokonaan erilaisen ulottuvuuden. En pystynyt nauttimaan parhaista vuosistani, mutten myöskään silloin pystynyt nauttimaan nyt jo lähes kadonneesta inhimillisemmästä maailmasta. En välttämättä kaipaisi takaisin nuoruuteen tässä ajassa, jos persoonallisuuteni ja tarpeeni pysyisivät nykyisellään. Näillä pelikorteilla tämän ajan kiihkossa minut poltettaisiin roviolla A. Le Coqia lipittävien terassituristien edessä Raekojaplatsilla olin sitten nuori tai vanha. Nuori kaunis vartalo ja avoin mieli ei hirveästi lohduttaisi kun puolet kansasta haluaisi joka tapauksessa repiä sisälmykset irti ilman paikallispuudutusta.

Jotkut tähän aikaan kyllästyneet haaveilevat aikamatkailusta eri tavalla. Luultavasti itsekin varallisuuden ja elämäntilanteen salliessa harkitsisin pysyvää fyysistä siirtymistä länsimaailman ulkopuolelle. Tällaisen ratkaisun voi hyvinkin kokea siirtymisenä aikakauteen, jota nopean kehityksen mukanaan tuoma omituinen joukkopsykoosi ei ole vielä ehtinyt pilaamaan. Toki pakoon juokseminen on aina luovuttamista, mutta elämän ollessa lyhyt jokainen vähänkin onnellisempi vuosi on jo itsessään arvokas. Oikein kovasti etsimällä on mahdollista vieläkin löytää maailmankolkkia, joissa yleinen arvomaailma on rakentunut standardista poikkeavalla tavalla. Poikkeavuuden ei tarvitse olla paremmuutta tai huonommuutta, ainoastaan erilaisuutta. Toistaiseksi jopa kolmannes näistä paikoista on säästynyt omien länsiliittolaistemme pommituksilta.

Pakeneminen on kuitenkin valitettavan lyhytaikainen ratkaisu. Ei ole olemassa paikkoja tai kulttuureja, jotka olisivat ikuisesti omassa rauhallisessa kultuurityhjiössään. Yksi ainoa Oikea Tapa Elää puskee palomuurien läpi ennemmin tai myöhemmin, joko vapaaehtoisesti tai puoliksi pakottamalla. Taloudellisesti hieman hitaammin kehittyneissä maissa muutosprosessi lähtee käyntiin heti kun löydetään oikeat liittolaiset ja oikeat viholliset. Vähitellen ilmestyy mystisiä rahavirtoja, aseita ja uusia bisneksiä. Lopulta Xlandia on tärkeä liittolainen terrorismin torjunnassa ja muuttaa lainsäädäntönsä niin että se mahdollisimman vähän ärsyttäisi uusia ystäviä.

Reittikapselin merkkivalo muuttuu vihreäksi ja aika-avaruuden itämerellistä osaa sylivauvasta asti päivittäin kiertänyt sekakielinen kapseliemäntä kiittää minua viroksi ja ruotsiksi FCKONE-koodin käytöstä. Muutaman tunnin kuluttua olen jo sulautunut seinätapettiin siellä jossain. Haalistunut mustavalkotelevisio kertoo Kekkosen lyöneen tänäänkin hole-in-onen uusimman valtiovierailunsa aikana. Ilmaisjakelulehden kupongilla saisi vielä hetkisen ajan Kulta-Katriinaa kymmenellä markalla. Ainoastaan Masa näyttäisi kadonneen. Se oli kyllä tässä vielä ihan äsken odottelemassa linja-autoa.

Haluan omistaa tämän postaukseni kaikille niille, jotka ovat kyllästyneitä tarjolla oleviin poliittisiin puolueisiin ja niiden perässä juokseviin kuuliaisiin ja vähään tyytyviin äänestäjiin. Seuraa johtajaa, seuraa johtajaa, seuraa ummehtunutta johtajaa. Omaa ajattelua ei tarvita, koska mielipiteitä on tasan kolme (3). Olen kutsunut paikalle yhden edustajan jokaisesta lokerosta kertomaan samat kuluneet mantrat taas uudelleen. Kuka sanoikaan että yleistäminen olisi turhaa?

Määrällisesti suurinta ryhmää eli markkinahenkistä, markkinavetoista ja aina yhtä markkinaista markkinataloutta fanittavia edustaa ystävämme Karl. K on koulutukseltaan ekonomi ja kovasti kiinnostunut tekemään bisnestä joskus tulevaisuudessa kun siihen luodaan kunnon edellytykset. K on 2,5 lapsen ja noutajan onnellinen isä Espoosta. Ikioma omakotitontti omakotialueelta on jo valmiiksi omistuksessa ja rakentaminen odottaa enää uutta noususuhdannetta. Karl harrastaa yksityisautoilua ja golfin pelaamista.

Pertti taas edustaa perinteisiä perusajatuksia. P on sairaslomalla oleva metsuri Kainuusta, eronnut leskimies ja hieman katkera naisille. Harrastuksista löytyvät metsästys, kalastus ja niihin liittyvät välineet. Omaa alkoholin käyttöä olisi tarkoitus rajoittaa kuluvan vuoden aikana, samoin maahanmuuttoa. Perinteet ovat tärkeitä Pertille, jopa sellaiset joita ei ikinä ollutkaan. Kesäisin hän vetäytyy kotikylästään erämaamökin rauhaan pakoon kirkonkylän hälyä.

Aina yhtä energinen Virve edustaa tarmokkaana punavihreyttä ja on ammatiltaan nuorisojärjestön järjestösihteeri. Ammattinsa puolesta V kantaa huolta naisten ja vähemmistöjen oikeuksista. Työn
vastapainoksi löytyy erilaisia harrastuksia kuten työväenopiston naisryhmät ja vertaistukiryhmät. Virve elää rekisteröidyssä suhteessa maahanmuuttajataustaisen monivammaisen naisen kanssa. Tärkeintä V:n mielestä on yhteistyö ja yhteiset päätökset. Ilman työryhmiä ei ole solidaarisuutta, Virve korostaa.

1) Suomessa ja muualla Euroopassa ei nyt oikein hommat pelitä. Poimikaa esille se kaikkein suurin ongelma ja esittäkää sanottavanne lyhyesti:

K: Ihmiset vaativat yhä uusia hyvinvointipalveluita, joihin ei yksinkertaisesti ole varaa. Väestö vanhenee, kilpailukyky heikkenee ja suomalaisen työn hinta on nostettu pilviin. Ilman mittavia verohelpotuksia kasvuyrityksille, kasvuyrittäjille ja kasvuyrityshenkisille laskusuhdanne ei lopu vielä vuosiin. Palkkojen laskeminen, eläkeiän nostaminen, työpäivien pidentäminen. Siinä avainsanoja siihen yhteiseen hyvään mitä yksityisyritteliäisyys on omiaan tuomaan meille kaikille.

P: Helsingin herrojen ja suvaitsevaikkojen korruptiopeli. Otetaan köyhien rahat ja maksetaan kansanedustajille tuplapalkkaa. Se mitä jää jäljelle lähetetään kreikkalaisille lusmuille tai turvapaikkaa hakeville huijarineekereille. Missä on tavallisen työtätekevän eronneen miehen oikeudet? Tää on suomalaisen yhteiskunnan alasajoa. Myydään kaikki mitä saadaan irti ja lahjotetaan loput ulkomaalasille huijareille. Kepulikonsteilla rikastutaan.

V: Epätasa-arvo eri muodoissaan. Positiivisen syrjinnän kohtaama vastustus, naiskiintiöiden saama kritiikki. Tarvitaan enemmän rahoitusta ja henkilöstöä tasa-arvon edistämishankkeisiin. Tarvitaan lisää työryhmiä, hankkeita ja projekteja. Piiloseksualisointi, piilorasismi ja piilohomofobia otettava huomioon arkielämässä. Heikompia suojeltava, halusivat ne suojelua tai ei.

2) Millainen on hyvä ihminen? Kuvailkaa sellaisen ihmisen piirteitä jota arvostatte:

K: Hyvä ihminen kantaa vastuunsa ja seisoo ikävienkin päätösten takana (joita toivottavasti kohta tulee). Ihailen suunnattomasti esim. Angry Birdsien kaltaisia kasvuyrittäjiä, joita maamme tarvitsee jatkossa yhä enemmän. Globaalissa taloudessa ei ole enää varaa peukaloiden pyörittelyyn vaan tulosta täytyy saada aikaan vaaditussa aikataulussa. Minä ainakaan en halua jättää omille lapsilleni vuosikymmenien velkataakkaa vaan kovalla työnteolla ja valtion menojen leikkauksilla vapautetaan lisäresursseja kasvuyritysten tukemiseen. Hyvä ihminen on tuottava ihminen.

P: Suomalainen ihminen on hyvä ihminen. Rehellistä kansaa ollaan me tavallinen kansa. Talvisodat ollaan sodittu, sotakorvaukset maksettu takaisin täysmääräisenä. Hyvä ihminen on ankara ja lakia
kunnioittava vanhan kansan ihminen. Helsingin Herrat nääkin on halunnu ulkoistaa. Tilalle on tuotu huijareita ja neekereitä. Mannerheim oli hyvä ihminen.

V: Hyvä ihminen on solidaarinen ja neuvotteleva ihminen. Sellainen ottaa toisten mielipiteet huomioon ja kunnioittaa erityisesti vähemmistöjen oikeuksia. Erityisen tärkeää on ettei hyvä ihminen sano tai tee mitään jonka joku heikommassa asemassa oleva voisi käsittää loukkaukseksi. Väärin ymmärretty huolimaton vitsikin voi jättää pahimmassa tapauksessa elinikäiset traumat. Varmuuden vuoksi meidän pitää olla erityisen varovainen miten esitämme asiamme. Hyvä ihminen varoo loukkaamasta toisia edes vahingossa.

3) Millaiselta näyttäisi unelmienne Suomi kymmenen vuoden kuluttua?

K: Se näyttäisi modernilta globaalilta markkinatalousmaalta. Se eläisi yhä enemmän viennistä, teknologiasta ja uusista innovaatioista. Olisimme yhä tiiviimmässä unionissa ja myöskin NATO:n jäseniä. Kalliiksi käyvän sosiaaliturvan raskaita rakenteita olisi purettu ja yritystoiminnalle olisi luotu kunnon puitteet. Se olisi Suomi, jossa ei enää tasapäistettäisi eikä kadehdittaisi menestyjiä vaan oltaisiin aidosti iloisia siitä, että työn hedelmistä nautitaan silloin jos niitä töitä on tehty.

P: Siinä suomessa olis laitettu loppu hyysäämiselle. Kehitysyhteistyötä tai maahanmuuttoa haluavat maksakoot omasta pussistaan. Oltais otettu markka takaisin. Helsingin herroilta vähintään kymmenen prosenttia palkasta pois ja siitä säästyneet rahat suoraan sotaveteraaneille. Muilta ihmisiltä suut säkkiä myöten. Jokainen on oman onnensa seppä. Ei sitä ennenkään tultu huutaen vaatimaan kaikenlaisia oikeuksia jos ei niitä ole ansainnu.

V: Suomi näyttäisi täysin samanlaiselta kuin mikä tahansa maa maailmassa globalisaation jälkeen. On aivan ihanaa olla mukana päättämässä kaikesta ja liittyä jokaiseen yhteiseen järjestöön, oli sen tavoitteet meidän etujen mukaisia tai ei. Me ollaan silloin itse kuitenkin mukana päättämässä ja yhteistyössä! Suomi vuonna 2023 voisi olla avoimen kosmopoliitti monikulttuurinen mosaiikki, jossa vähemmistöjen oikeudet olisivat oikeuksien keskiöiden keskiössä. Ei tupakoitaisi, ei juotaisi, ei harrastettaisi vastuutonta seksiä. Ihmisiä suojeltaisiin omalta itseltään ja omilta vastuuttomilta tarpeilta, jokaista tasapuolisesti.

4) Millainen on mielestänne tasa-arvoinen yhteiskunta? Miten heikompia tuetaan?

K: Sosiaaliturva pysyy pystyssä ainoastaan jos markkivoimat niin haluaa. Me voidaan maksaa niin paljon tukia kuin talous antaa myöten eikä sen enempää. Huonoina aikoina menoja täytyy karsia ja jokaisen on osallistuttava talkoisiin. Kuten Saulikin ansiokkaasti totesi niin nyt on yhteisvastuullisuuden aika. Kun ihan siihen samaan mitä ennen ei ole varaa niin kannattaa pitää suhteita yllä sukulaisiin ja naapureihin. Sen edestä löytää minkä taakseen jättää. Rasismi ja homofobia on nykyaikana huonoa PR:ää omalle bisnekselle.

P: Tasa-arvo on sitä että enemmistöä ei syrjitä. Maassa maan tavalla. Jos tulee jostain Afrikasta tänne vaatimaan hotelliasumista ja ilmasia taulutelkkareita niin voi painua takaisin banaanilaivalla. Ja peräaukko on tehty ulostamista varten. Luonnottomuuksien hyysäämisten sijasta lisää rahaa eläkeläisille ja sotaveteraaneille. Työttömille rahaa ainoastaan jos ne tekee töitä. Mitään lusmuja täällä ei elätetä. Se on sitä tasa-arvoa.

V: Odottelinkin koska täällä puhuttaisiin tärkeistä asioista eli tasa-arvosta. Tasa-arvo on sitä että kukaan ei millään tavoin tunne tulevansa loukatuksi tai kaltoin kohdelluksi. Moni vahingossakin sanottu voi tuntua toisesta vihapuheelta tai henkiseltä väkivallalta. Heteronormatiivinen ja miehiseen alistamiseen perustuva yhteiskunta ei voi koskaan toimia tasapuolisesti naisia, homoja ja maahanmuuttajia kohtaan. Olisi tärkeä pystyä yhteisesti EU-tasolla kiristämään syrjintää koskevaa lainsäädäntöä. Ruotsissa ollaan tässäkin edelläkävijöitä. Nyköpingin naistyöryhmä on esittänyt rasismista, seksismistä, hyväksikäytöstä ja päihteistä (* ei koske nuuskaa) vapaata kaupunkivyöhykettä perustettavaksi vuoteen 2015 mennessä.

5) Teillä on muutama rivi tilaa lähettää viesti Ranneliikkeen lukijoille. Mitä haluaisitte sanoa?

K: Kannattaa katsoa kenen joukoissa seisoo. Suomen ja Yhdysvaltojen välinen yhteistyö on koko ajan entistä tiiviimpää. Hillary Clinton ja monet muut liittolaisistamme ovat nostaneet homojen oikeudet suurvaltapolitiikan näyteikkunan keskiöön. Tällöin yksipuolinen suhtautuminen Palestiinan kysymykseen, keväällä tuleviin ennaltaehkäiseviin iskuihin Lähi-idän ongelmamaihin tai terrorismin torjunnan välttämättömiin siviiliuhreihin voi olla haitallinen signaali meren takaisille ystävillemme. Minulla on sitä paitsi yksi homonaapuri. Pinkki raha on hyvää bisnestä!

P: Aikuiset ihmiset voi mun puolesta tehdä keskenään mitä huvittaa. Turha sitä toisille on levitellä. Mutta lapsella pitää olla isä ja äiti että miehen mallia on. Kahdesta hintistä ei ole miehen mallia antamaan. Raamattukin niin sannoo vaikken kirkossa oo käyny vuosikausiin. Mitä siitä tulis jos ihmiset ja lehmät lisääntyis keskenään. Kun suvaitsevainen kaupunkilaisväki ilakoi paraateissaan paljain pyllyin eikä suomalaisia lapsia synny niin Helsingin herrat tuo Afrikasta neekereitä tilalle.

V: Lähetän paljon terkkuja ja haleja mun monille tutuille Ranneliikkeen sivustolla! Mulla on oma nimimerkki ja otan osaa yhteisiin keskusteluihin. Monta iltaa ollaan tyttöjen kanssa istuttu Nallessa ja muuallakin miettien keitä kohtaan me tunnetaan suvaitsevaisuutta ja ketkä taas on uhkana meidän tasa-arvolle. On tosi kiva huomata että varmaan puolet ranneliikkeen ihmisistä ajattelee asioista yhteisesti sovitulla samalla tavalla. Mutta näistäkin asioista varmaan riittää taas keskusteltavaa työväenopistolla ens keskiviikkona.