(Nuoren) opettajan varaventtiili

Huoltaja: Täällä oppilas X:n isä, hei.
Aboa: Hei.
H: Sinä olit laittanut tuonne poissaolo-ohjelmaan merkinnän että meidän poika oli mukana kiusaamistapauksessa.
Aboa: Joo, sellainen ikävä juttu on päässyt käymään. Me ollaan nyt edetty niin, että kaikkia osapuolia on tänään kuultu ja pojat ovat tehneet kirjalliset selvitykset siitä, mitä on tapahtunut. Sen pitäisi tulla tänään kotiin nähtäväksi. Maanantaina sitten pidetään osapuolten kanssa palaveri siitä, miten edetään jatkossa.
H: Joo, poika kertoi tästä tapauksesta kotona.
Aboa: Sehän on hienoa, että--
H: Että sehän ei pidä paikkaansa.
Aboa: Anteeksi..?
H: Että tässä on kuules nyt oikeusmurha tapahtumassa!
Aboa: No se ei kyllä ihan pidä paikkaansa.
H: Älä yritä, kyllä minä tiedän tämän paremmin.
Aboa: Minä kyllä olen itse ollut paikalla. Kaksi oppilasta piti yhdessä uhrista kiinni ja teidän poikanne löi nyrkillä vatsaan.
H: Älä valehtele. Minä olen poikani kanssa tämän keskustellut jo läpi ja hän sanoi, ettei ole ollut siellä päinkään. Hän oli kavereittensa kanssa etupihalla.
Aboa: Kuulkaas nyt, kun minä olen itse heidät toisistaan irrottanut, että ei tässä mitään erehdystä --
H: Miksi te valehtelette minulle?
Aboa: Minulla ei ole tässä oikein minkäänlaista syytä valeh--
H: Tehän selvästi vainoatte minun lastani!
Aboa: No se ei ole tässä--
H: Tuohan on kiusaamista tuollainen!
Aboa: Kaikki kolme poikaa ovat kyllä ihan kirjallisesti myöntäneet--
H: Kuulkaas, kumpaakohan sinä luulet minun uskovan, omaa poikaani vaiko selkeästi mielisairasta opettajaa?
Aboa: Kyllähän tässä kannattaisi aikuisen toista aikuista kuunnella.
H: Pidätkö sinä itseäsi aikuisena? Pelle!
Aboa: Minä en aio enää jatkaa tätä puhelua.
H: Kyllä sinä kuuntelet niin kauan kuin minä haluan sinulle--
Aboa: Kuulemiin.
H: Jos tästä seuraa jotakin rangaistustoimenpiteitä, niin lääninhallitukseen menee valitus saman tien!
Aboa: Kuulemiin.
H: Hullu te olette, kun syytöntä lasta--
Aboa: Kuulemiin (klik)

Sampo-pankki on tehnyt kulttuuriteon ja laskenut hinnan lapsen kasvattamiselle täysi-ikäiseksi. Sen mukaan hinnaksi tulee 50 000 euroa, kun mukaan on otettu harrastusmenot, asuminen, vaatteet, koulutus ja muu vastaava suoranainen menopuoli. Niitä tärkeämpiä ovat epäsuorat kustannukset, kuten menetetty palkkataso ja ylenemismahdollisuuksien hukkaaminen.

Mitä tälle yhteiskunnalle pääsi tapahtumaan? Miten kukaan - pankkikaan, vaikka niiltä voi jo nykyään odottaa mitä vain - voi määrittää ihmisen hinnan rahassa? Edes leikillään?

Paljonko sinun hintaasi nostaa äitisi menetetty tulotaso? Paljonko menetetyt ylennykset? Sinun arvosi ei ole enää se, että sinä elät ja olet, yrität olla onnellinen ja ehkä saada muittenkin elämään rahtusen iloa. Ei, sinun arvosi on rahaa, ja mitä enemmän tuotat ja mitä vähemmän vaadit, sitä arvokkaampi yhteiskunnalle olet. Mikä on minun hintani? Mikä on sinun arvosi - rahassa? Kylmiksi euroiksi muutettuna?

Milloin me halusimme muuttua sellaiseksi valtioksi, jossa vanhainkodissa vanhukset sidotaan lääkkeillä vuoteenseensa, ja missä pidätyskyvyttömien ikäihmisten vaippoja ei vaihdeta silloin kun tarvis olisi, vaan sen mukaan, miten ne laskennallisesti kestävät? Että meidän budjetin mukaan sun pitää maata omassa paskassasi.

Milloin me suostuimme sellaiseen maailmaan, jossa lapsia ja teinejä ei auta kukaan? Koulujen terveyshuolto on ajettu minimiin ja opetusryhmät maksimiin. Kakaroiden pinnan olla poreileva paha olo purkautuu väkivaltana, ja niin saamme lukea lehdistä uusista ja taas uusista puukotuksista Keravalla Oulunkylässä Multialla Salossa. Lisääntyikö oppilaitosten oppilashuolto Jokelan koulusurman jälkeen? Voitte itse arvata. Me saimme vain ohjeet, miten tappajan tullen pitää pitää luokan ovea lukossa. Koulupsykologin palveluita emme saaneet yli viidensadan oppilaan kouluumme vieläkään.

Milloin työntekijöistä tuli pelkkiä numeroita? Muistaako kukaan pomo enää nimeltä kakkossorvin Koistista tai päiväkerhon pätkätyöläistä Päiviä? Ei, työntekijät ovat vain numeraalisia haittoja, jotka laskevat tuottoa, mutta joista ei valitettavasti pääse kokonaan eroonkaan. Siksi toimintaa pitää järkeistää niin, että jokainen armollisesti töitä saanut tekee sitä voimiensa takaa. Jos paikat eivät kestä, jos pää repeää, jos itkettää, ei ole pakko. Kolmososaston Jaakko voi varmaankin tehdä sinunkin työsi. Mene työkkäriin itkeskelemään siitä.

Valtionkaan tehtävänä ei ole enää tuottaa kansalaisilleen maksimaalista - tai edes riittävää - onnea, vaan tuottaa rahaa. Siksi yliopistojen määräaikaisien assistenttien työsuhteita voi huoleti ketjutella useita vuosia. Pitää vain muistaa, että virkanimike ja työssäolon syy täytyy muistaa vaihtaa. Muutenhan voisi työntekijä saada vahingossa palkallisen kesäloman. Sitähän se mankuisi, ahne.

Onkohan koskaan Suomi ollut yhtä tehokas ja tuloksekas kuin tänä päivänä? Onko bruttokansantuotteemme koskaan ollut yhtä korkea? Yhteiskunta yhtä tehokas? Ja samalla - onko huonon henkisen voinnin määrä ollut koskaan yhtä korkea? Onko syrjäytyminen yhtä suurta? Tuottamalla maksimaalisen määrän rahaa tuotamme myös maksimaalisen määrän pahaa oloa. Mutta sitähän ei voi todistaa, sillä sellaisesta ei ole lukuja. Vain tehokkuus voidaan mitata, vain raha laskea.

Suurten ikäluokkien eläköitymisen pelossa meiltä voidaan viedä kaikki se, mitä aiemmin ajattelimme kuuluvaksi ihmisarvoiseen elämään. Mitä tapahtui lähikouluille terveyskeskuksille mielenterveyspalveluille kotisairaanhoidolle? Ja silti, sata vuotta sitten oli varaa ylläpitää tuhansia ja taas tuhansia kyläkouluja, vaikka väkiluku oli pienempi ja kansantuote olematon. Koulun ylläpitoa ei liene mitattu rahassa, vaan sitä pidettiin kunnia-asiana.

Jos jalkasi katkeaa, pääset leikkausjonoon. Jos pääsi menee kilpailuyhteiskunnassa rikki, saat tulla toimeen omillasi. Meidän pitää vain säästää ja tehostaa ja karsia löysät pois. Ettei kansantalous notkahtaisi. Ettei eläkerasitus tule kovaksi. Ettei lapsen täysi-ikäiseksi saattaminen missään nimessä tule kalliimmaksi kuin mitä siihen kannattaa käyttää. Muista tulosvastuu. Muista maltillinen palkkapolitiikka. Muista että päiväkodin tädit tekevät kutsumustyötä.

Tunnelin päässä näkyvä valo on säästösyistä sammutettu.

Tänään katsomaan Mamma Miaa toisen kerran, tällä kertaa työkavereiden kanssa.

Vähänkö laulattaa illalla?

Lapsena, pienenä, tapasin sunnuntaiaamuisin luikahtaa nukkumaan isän jä äidin väliin. Arkiaamuina ja lauantaisin he heräsivät jo varhain pyörittämään arkea ja firmaa, mutta sunnuntai oli sellainen päivä, jolloin nukuttiin jopa puoli yhdeksään saakka! Aamulla piti ensin päättää, katsoako Rosvo-Rudolfia vai hiipiä vanhempien vuoteeseen. Livahtaminen täytyi tehdä tosi hiljaa ja ääneti, ettei herättänyt kumpaakaan. Piti ujuttautua sängyn jalkopäästä hitaasti ja luovia tiensä eteenpäin kuin boa. Isä oli tosi herkkäuninen ja meidän perheessämme ei toisten unia saanut häiritä. Milloinkaan.

Kun perille oli päässyt, oli maailma todella turvallinen paikka elää. Mikäs siinä oli ollessa, kun pyöreänpehmeä äiti tuhisi toisella puolella ja toisella taas peittoon kääriytynyt isä. Itsellä ei edes nukuttanut. Köllöttelin vain siinä heidän välissään silmät auki ja olin. Kaukana kavala maailma.

Mieleeni on aina jäänyt isän aamuinen haju. Hän on aina ollut tosi kylmänarka ja siksi hän nukkui pyjamassa ja villasukissa, peitto mytättynä hartioille ja pää tyynyn alla. Aamuisin, herättyään, hän tuoksui jännittävälle. Erityisesti se tuntui hänen niskassaan. Hikeähän se varmasti oli - totta kai sillä toppaamisella - mutta se ei ollut paha eikä vastenmielinen haju. Se oli syvästi nukkuneen, unessa kaukana käyneen ihmisen tuoksu, täynnä omia unien salaisista paikoista mukaan tarttuneita salaperäisiä vivahteita. Se tuoksui - isälle. Tapasimme koko perhe nauraa hänelle aamuisin ja kysellä, kuinka etäälle hän oli tänä yönä matkannut.

Tietenkin äitikin tuoksui. Mutta se oli erilaista. Käsirasvaa ja jalkarasvaa, ehkä hiukan kamferia jos oli kolottanut työpäivän jälkeen, jonkun verran kasvorasvaa. Se oli naisten maailman tuoksua, itä, mihin isosiskotkin tähtäsivät. Minä ja veljeni emme sitä maailmaa ymmärtäneet. Me haisimme ulolle ja mullalle ja sammakonkudulle ja farkuntaskuun unohtuneelle kastemadolle.

Olin jo unohtanut koko tuon tuoksun. Viime keväänä arkiaamuna aamiaispöydässä tunsin yhtäkkiä kotonani oudon hajun. Haistelin sitä hetken, ja yhtäkkiä muistin tämän unohtuneen viipaleen lapsuudestani. Ihmettelin, mistä se saattaisi tulla. Kävin läpi ruokapöydän antimet, mutta mikään niistä ei tuoksunut likikään samalle. Pupu oli jo lähtenyt töihin, joten hänkään se ei ollut. Kun en mitään löytänyt, jatkoin aamutoimia ja menin suihkuun. Vetäessäni yöpaitaa pääni yli, löysin sen hajun paitani niskakappaleesta.

Haisin isälleni! Minusta oli tullut vanha mies! Tunsin kuinka rintakarvani alkaisivat kohta harmaantua ja korvistani kasvaa pitkää karvaa. Kohta käteni ovat täynnä maksaläiskiä ja käytän villatakkeja. Kohta omien sisarusten kättely tuntuu luontevalta. Käytänkö pian äidistäni nimitystä 'mamma'?

Ei vielä, en tahdo! Antakaa minulle vielä hiukan aikaa!

Mä en oikein enää osaa blogata mitään. Tuntuu, että mitään sen kummempaa ei tapahdu ja mieleen nousevat ajatukset eivät ole sellaisia, että maksaisi vaivan kirjoittaa niitä paperille.

Joko kerroin kaiken, mistä olin jotakin mieltä?

Miten ihmeessä lukuvuoden aloitus voi olla näin kiireistä? Koko ajan pitää juosta ja muistaa ja ymmärtää ja huomata ja yhdistää ja.

Meille tuli erityisopettaja lisää. Hän tulee kaksi kertaa viikossa mun kanssa samaan luokkaan. Vähän jännittää, kun ei ole koskaan tehnyt toisen aikuisen kanssa työtä samassa luokassa samaan aikaan. En edes tiedä, miten se toimii.

Kokemuksia?

Onko Elixian Power vaativampi kuin entinen Bodypump vai olenko minä vain käsittämättömän kammottavassa kesäterässä?

Nimim. Aivan maitohapoilla

Entinen oppilaani, jo kolmisen vuotta sitten opetuksestani lähtenyt, oli kesän aikana laittanut sähköpostia työosoitteeseeni. Näin se menee.

------------------------------------------------

Hyvä opettaja,

Näin ylioppilastutkinnon tullessa ajankohtaiseksi lähestyn teitä erään pyynnön kanssa.

Haluaisin valmistautua äidinkielen kirjoituksiin kertaamalla tiettyjä tekstilajeja. Näitä ovat novelli- ja runoanalyysi, essee, kommentti,referaatti ja kolumni. Pyytäisin teitä arvostelemaan harjoitustekstini. Kertaamisen hoidan itsenäisesti, joten teille jäävä ainoa työ olisi pisteyttäminen ja lyhyen palautteen kirjoittaminen. Kirjoitan äidinkielen vasta keväällä, joten ylimääräisen työn ei pitäisi haudata alleen. Tekstien vaihto järjestyisi maililla, joten aikataulunnekaan ei kiristyisi.

Vastaustanne odottaen N.N.

--------------------------------------------------------

Tietysti olen hiukan imarreltu, että oppilas kokee opetukseni sen verran laadukkaaksi, että useammankin vuoden jälkeen tahtoo harjoittaa taitojansa minun avustuksellani.

Mutta mutta... Huomasitteko te sen saman? Minun silmääni se pisti heti.

Sisarentyttäreni purskahti pienenä itkuun, kun hänelle kerrottiin, että tarhan tädit saavat tilipussin kuukausittain. Hänelle oli järkytys, että hänelle läheiset hoitajat eivät tehneet työtään vain siksi, että he pitäisivät hänestä. Se, että mukaan sekoitettiin raha, oli hänen mielestään hänen arvonsa kieltämistä.

Onkohan tässä sama juttu? Ymmärtääkö tämä abiturientti, että opettajat ovat koulussa työkseen? Ihan rahan takia. Voiko hän tilata Heseltä hampurilaisen sitä maksamatta? Pääseekö hän festareille ilmaiseksi? Ei hänkään varmaan edes ajattele niin. Mutta ilmeisesti kasvatus- ja koulutustyö on vielä niin näkymätöntä, vielä niin lähellä olevaa, ettei hän sitä työksi havaitse. Että minua varten ne siellä ovat, tarhan tädit luokanopettajat aineenopettajat siivoojat rehtorit vahtimestarit keittolan naiset. Tässä minun tuotokseni kirjoitelmani ruoantähteeni tarkistamattomat kotitehtäväni. Tulkaa ja ottakaa. Kaikille riittää..!

Vaan. Kertokaa minulle, kuinka kauniisti tuohon kirjeeseen vastaisin. Kauniisti ja kohteliaasti, mutta niin, että abi ymmärtäisi ravintoketjujen maailman.

Sama tila toiseen suuntaan. Tila on L-kirjaimen muotoinen, koska vanha vilja-aitta lohkaisee siitä kulman. Siksipä kapeaan osaan saikin loistavan esiintymistilan. Sitä on jo ehditty testatakin; teatterin johtokunta oli yökylässä ja kovina lauluihmisinä karaokena vedettiin Finnhitsejä aamukuuteen. Jopa pupu lauloi oman soolon!

Saatiin viimein myös vanha kärryvaja kuntoon. Paikka oli kaameassa kunnossa ja täynnä kaikkea vanhaa lautatavaraa ja ryönää. Hiljalleen kuitenkin paikka tyhjentyi, pupu kantoi lautaa liiteriin ja minä pilkoin jätepuun polttopuuksi. Sen jälkeen tunkkasin vajan suoraan, koska lattia oli keskeltä noin 70 senttiä muuta osaa alempana.

Vanhemmillani oli ylimääräinen ulkovalosarja, jota he tapasivat pitää talvisin kauppansa vieressä kasvavassa kuusessa. Kun he jäivät eläkkeelle, ei lamppuja enää tarvittu, ja äiti olikin viemässä niitä roskiin. Onneksi ehdin väliin!