• Aboa

Menikö se näin?

Sampo-pankki on tehnyt kulttuuriteon ja laskenut hinnan lapsen kasvattamiselle täysi-ikäiseksi. Sen mukaan hinnaksi tulee 50 000 euroa, kun mukaan on otettu harrastusmenot, asuminen, vaatteet, koulutus ja muu vastaava suoranainen menopuoli. Niitä tärkeämpiä ovat epäsuorat kustannukset, kuten menetetty palkkataso ja ylenemismahdollisuuksien hukkaaminen.

Mitä tälle yhteiskunnalle pääsi tapahtumaan? Miten kukaan - pankkikaan, vaikka niiltä voi jo nykyään odottaa mitä vain - voi määrittää ihmisen hinnan rahassa? Edes leikillään?

Paljonko sinun hintaasi nostaa äitisi menetetty tulotaso? Paljonko menetetyt ylennykset? Sinun arvosi ei ole enää se, että sinä elät ja olet, yrität olla onnellinen ja ehkä saada muittenkin elämään rahtusen iloa. Ei, sinun arvosi on rahaa, ja mitä enemmän tuotat ja mitä vähemmän vaadit, sitä arvokkaampi yhteiskunnalle olet. Mikä on minun hintani? Mikä on sinun arvosi - rahassa? Kylmiksi euroiksi muutettuna?

Milloin me halusimme muuttua sellaiseksi valtioksi, jossa vanhainkodissa vanhukset sidotaan lääkkeillä vuoteenseensa, ja missä pidätyskyvyttömien ikäihmisten vaippoja ei vaihdeta silloin kun tarvis olisi, vaan sen mukaan, miten ne laskennallisesti kestävät? Että meidän budjetin mukaan sun pitää maata omassa paskassasi.

Milloin me suostuimme sellaiseen maailmaan, jossa lapsia ja teinejä ei auta kukaan? Koulujen terveyshuolto on ajettu minimiin ja opetusryhmät maksimiin. Kakaroiden pinnan olla poreileva paha olo purkautuu väkivaltana, ja niin saamme lukea lehdistä uusista ja taas uusista puukotuksista Keravalla Oulunkylässä Multialla Salossa. Lisääntyikö oppilaitosten oppilashuolto Jokelan koulusurman jälkeen? Voitte itse arvata. Me saimme vain ohjeet, miten tappajan tullen pitää pitää luokan ovea lukossa. Koulupsykologin palveluita emme saaneet yli viidensadan oppilaan kouluumme vieläkään.

Milloin työntekijöistä tuli pelkkiä numeroita? Muistaako kukaan pomo enää nimeltä kakkossorvin Koistista tai päiväkerhon pätkätyöläistä Päiviä? Ei, työntekijät ovat vain numeraalisia haittoja, jotka laskevat tuottoa, mutta joista ei valitettavasti pääse kokonaan eroonkaan. Siksi toimintaa pitää järkeistää niin, että jokainen armollisesti töitä saanut tekee sitä voimiensa takaa. Jos paikat eivät kestä, jos pää repeää, jos itkettää, ei ole pakko. Kolmososaston Jaakko voi varmaankin tehdä sinunkin työsi. Mene työkkäriin itkeskelemään siitä.

Valtionkaan tehtävänä ei ole enää tuottaa kansalaisilleen maksimaalista - tai edes riittävää - onnea, vaan tuottaa rahaa. Siksi yliopistojen määräaikaisien assistenttien työsuhteita voi huoleti ketjutella useita vuosia. Pitää vain muistaa, että virkanimike ja työssäolon syy täytyy muistaa vaihtaa. Muutenhan voisi työntekijä saada vahingossa palkallisen kesäloman. Sitähän se mankuisi, ahne.

Onkohan koskaan Suomi ollut yhtä tehokas ja tuloksekas kuin tänä päivänä? Onko bruttokansantuotteemme koskaan ollut yhtä korkea? Yhteiskunta yhtä tehokas? Ja samalla - onko huonon henkisen voinnin määrä ollut koskaan yhtä korkea? Onko syrjäytyminen yhtä suurta? Tuottamalla maksimaalisen määrän rahaa tuotamme myös maksimaalisen määrän pahaa oloa. Mutta sitähän ei voi todistaa, sillä sellaisesta ei ole lukuja. Vain tehokkuus voidaan mitata, vain raha laskea.

Suurten ikäluokkien eläköitymisen pelossa meiltä voidaan viedä kaikki se, mitä aiemmin ajattelimme kuuluvaksi ihmisarvoiseen elämään. Mitä tapahtui lähikouluille terveyskeskuksille mielenterveyspalveluille kotisairaanhoidolle? Ja silti, sata vuotta sitten oli varaa ylläpitää tuhansia ja taas tuhansia kyläkouluja, vaikka väkiluku oli pienempi ja kansantuote olematon. Koulun ylläpitoa ei liene mitattu rahassa, vaan sitä pidettiin kunnia-asiana.

Jos jalkasi katkeaa, pääset leikkausjonoon. Jos pääsi menee kilpailuyhteiskunnassa rikki, saat tulla toimeen omillasi. Meidän pitää vain säästää ja tehostaa ja karsia löysät pois. Ettei kansantalous notkahtaisi. Ettei eläkerasitus tule kovaksi. Ettei lapsen täysi-ikäiseksi saattaminen missään nimessä tule kalliimmaksi kuin mitä siihen kannattaa käyttää. Muista tulosvastuu. Muista maltillinen palkkapolitiikka. Muista että päiväkodin tädit tekevät kutsumustyötä.

Tunnelin päässä näkyvä valo on säästösyistä sammutettu.

11 kommenttia

Simsalabim Jim

28.8.2008 09:01

Hyvä kirjoitus.

Olen ihmetellyt, miksi ihmiset suostuvat kaikkeen. Päivittäin on puheenaiheena, kuinka ihmisillä on paha olla nykyisessä tehokkuutta ja taloudellisuutta korostavassa yhteiskunnassa. Silti kukaan ei tee asialle mitään. Jos maailma ei miellytä, eikö maailmaa pitäisi sitten muuttaa?

En nyt tarkoita että barrikaideille pitäisi nousta. Mutta esimerkiksi äänestyspäätöksillään ihmiset voivat vaikuttaa siihen, millaisia arvoja maassamme ajetaan. Valitettavan usein oma lompakko voittaa vaakakupissa yhteisen hyvän.

Rokkihomo

28.8.2008 15:39

Näin se meni - ja menee.
Ja meidän opinto- ja asuntolainaisten on paras olla miettimättä ja puurtaa.
JOS miettii, niin mieleen voi tulla oman nykyhetken mielettömyys selviämistaisteluna, ei elämisenä,
puhumattakaan/miettimättäkään omien vanhempien vielä edessä olevista tulevaisuuksista.

Jokelan koulukeskushan avasi viime lukuvuonna "useita eripituisia työsuhteita", kuten työvoimatoimiston avointen työpaikkojen sivuilta sai lukea.
Eli: Tervetuloa kesälomattomat pätkätyöläiset pitämään systeemi joten kuten pyörimässä.
Tervetuloa raadonsyojät, ja teidän joukossahan on aivan tarpeeksi niitä, joiden on pakko.
Ilmoitus pysyi sivuilla toukokuuhun saakka.

Minulle tutuimmalla yliopiston laitoksella molemmat professoritkin ovat määräaikaisissa töissä, jotka kahden, kolmen tai viiden vuoden välein haetaan uudestaan ja joka taho arvioidaan, punnitaan, arvostellaan aina uudelleen.

Sitä vasten taas itse kunkin akateemisen työläisen on tehtävä ylimääräisiä töitä (säännöllisiä ylitöitä kokonaan ilman palkkaa),
jotta kestäisi aina eteen tulevia uusia arviointitilanteita edes noteerattavan arvoiseksi saakka.

Sampopankki, se ei tainnut olla tuossa arviossa lopulta "leikillään". Mistä tuon voi lukea?

Rokkihomo

28.8.2008 15:42

...Tuollaista vasten pieni pako todellisuudesta saa aivan uuden arvon, eikö vaan?
Kuten vaikka ajankohtainen Abba-musikaalielokuva, joka käytiin katsomassa eilen.

Roope2

28.8.2008 17:26

Se, että lapsen kasvattaminen aiheuttaa kuluja, on tosiasia, josta ei tarvitse tehdä sen kummempia johtopäätöksiä kuten ei esimerkiksi sellaista, ettei niitä kannata tehdä tai että laskettu summa olisi lapsen arvo. Yllättävän pieneen summaan Sampo Pankki oli päätynyt.

Paljon olisi kirveellä töitä vaikken toivokaan valtion omistautuvan kenenkään maksimaalisen onnen tuottamiseen.

Erään kerran sanoin lapselleni kiukuspäissäni myyväni hänet mustalaiselle. Kaduin heti sanomaani ja selittelin, etten häntä myisi, vaikka saisin kaikki maailman rahat. Sitten kerjäsin sääliä kysymällä, josko hän myisi minut, jos saisi kaikki maailman rahat. Tyttö vilkaisi minua ja sanoi: "Kaksi euroa riittäisi". Siitä sain.

JPHki

28.8.2008 21:33

Lapsen hinta kuulosti minustakin pahalta, mutta en ottanut uutista noin raskaasti kuin Aboa. Kuulemma jossain (amerikkalaisessa?) taloustieteen oppikirjassa lasketaan ensimmäiseksi ihmisen koko elämän arvo. No voihan noita laskeskella, mutta ajattelen Roopen tavoin, että siitä ei tarvitse tehdä kummempia johtopäätöksiä.
Sosiaalisektorilla on paljon mätää, mutta toisaalta ihmisille myös tarjotaan paljon sellaisia palveluja, joita ei aikaisemmin ollut tai ne olivat vain harvojen saatavilla. Ja ne vievät rahaa. Toinen mummoni kuoli sepelvaltimotautiin vuonna 1982 - ohitusleikkauksella, joita silloin ei vielä tehty taviksille, hän olisi voinut elää hyvinkin 90-luvulle saakka. Toiselle mummolle on vaihdettu molempiin polviin tekonivelet kahteen kertaan.
Voi olla, että Aboalla on omakohtaista tietoa esim. koulumaailman pahoinvoinnin (=mielenterveysongelmien) lisääntymisestä. Mä en kuitenkaan usko että "pahoinvointi" olisi kaikenkaikkiaan lisääntynyt mietenkään erityisesti, verrattuna vaikkapa lamavuosiin tai 80-lukuunkaan. Ihmisten akuutit murheet vain muuttavat muotoaan kun yhteiskunta muuttuu. Globalisaation kynsissä ei taida olla kovin paljon liikumavaraa siinä, miten talouspolitiikka järjestetään. Mutta ehdottomasti olen samaa mieltä, että - sen liikkumavaran puitteissa joka meillä on - pitäisi vaikuttaa äänestämällä. Mielenterveysongelmat ovat kaikkein vähimmällä huomiolla. Ja kukaan - kukaan merkittävä ehdokas ainakaan - ei puhunut viime eduskuntavaaleissa niistä yhtään mitään.

Aboa

28.8.2008 21:52

Rokkari, se uutinen löytyy tästä otteesta: http://ts.fi/?ts=1,3:1000:0:0,4:1:0:1:2008-08-28,104:1:561249,1:0:0:0:0:0:

JPHki, olen kyllä hiukan eri mieltä tuosta pahoinvoinnin lisääntymisestä. Nyt yläkouluihin ovat tulleet lama-aikana syntyneet lapset, ja turvaverkon harventuminen jo lapsuudessa heijastuu suoraan kouluihin. Sen huomaa kyllä siellä, helpostikin. Ja saahan noita lukuja laskeskella, mutta niistä pitäisi älytä olla hiljaa eikä julkaista niitä oikein lehdissä. Mietin tuota sanomaasi elämän arvon laskemista. Mitenhän taloustieteilijä laittaa luvuksi hyvän elämän? Miten kiireettömyyden, rupattelut kaffekupposen äärellä, humaltumisen hyvien ystävien keskellä? Kaikkihan ne tuovat elämään laatua, mutta onhan se aika poissa suorittamisesta.

Torontosta

29.8.2008 04:05

Maksa itse, mita maksaa sita saa.

Aboa

29.8.2008 09:11

Entä ne, joilla ei ole varaa maksaa?

JPHki

29.8.2008 10:58

Uskon kyllä että koulumaailmassa näkyy lasten pahoinvoinnin lisääntyminen, niin kuin sanot. Syinä varmaankin lama-ajan perintö ja vanhempien työelämän kiireistyminen. Ja sen asian hoitamiseen pitäisi löytyä ensin tahtoa ja sitten kiireesti lisää resursseja.
Mutta koko yhteiskunnassa en näe muutosta kovin dramaattisena - enemmänkin kasvukipuina nopeasta kehityksestä ja maailman muuttumisesta. Työelämän paineista kuitenkin puhutaan paljon, ja on jo moraalisesti sallittua kärsiä työuupumuksesta, ilman että saa hullun tai laiskan leimaa.
Mutta mä olenkin parantumaton optimisti.

arosusi

29.8.2008 11:52

Noista lapsen kustannuksista vielä... Minua nuo laskut (joista olen aiemminkin jonkin arvion lukenut) ovat homona oikeastaan vaan ilahduttaneet. Kun ei itse voi saada lasta, helpottaa harmia edes vähän, kun voi miettiä sitä, että nuo kymmenet tuhannet eurot voi käyttää sitten itse haluamaansa tarkoitukseen. Jotenkin konkretisoituu se, että on siitä jotain hyötyäkin, että ei ole lapsia. Koskaan en ole silti ajatellut tätä asiaa siten, että lapselle asetetaan hinta, tai että kukaan oikeasti alkaisi miettiä lapsenhankintaa tyyliin "käytänkö 50 000 e itseni hemmotteluun vai hankinko lapsen".