Isä ja äiti tulivat viikonloppuna kahdeksi yöksi torpallemme. Isän alzheimer on selvästi edennyt. Monta kertaa hän kulki kahdesta kamarista siihen väärään ja ihmetteli, eikö hän täällä nukkunutkaan. Kun äiti lähti edeltä saunaan ja käski isän tulla perässä, ei tämä löytänytkään saunalle. Ja kun sanoin sunnuntaina isälle, että hän voisi mennä takapihan keinuun lepäämään, piti hänelle ikkunasta näyttää, missä on takapiha.
Äiti oli myös vanhentunut, huoli isästä painanee. Hän vahtii miestään kuin lasta; varmistaa, että tämä on muistanut laittaa sukat jalkaan ja ettei mene liian lähelle kiuasta. Siinä nainen, joka on hoitanut hautaan jo äitinsä, anoppinsa ja kälynsä, joutuu taas huolehtimaan yhdestä. Tällä kertaa tunnesiteet vain ovat voimakkaammat.
Missä vaiheessa vanhemmille annettiin lupa tulla vanhoiksi? Kun he minun mielestäni ovat vielä niitä ikinuoria; sellaisia, joille voi soittaa ja purkaa sydäntään, kun maailma runtelee. Sellaisia, jotka pyytämättä laittavat tilille viisikymppisen ja käskevät ostaa jotakin mukavaa. Ja nyt heistä on tullut kaksi kumaraa vanhusta, jotka kulkevat arkoina ja varovaisina, väistellen elämän tien kuoppia. Ja minun pitäisi yhtäkkiä huomata olevani iso ja aikuinen ja vahva ja harkitseva ja pitää heistä huolta. Minun! Minun, joka mielestäni olen vielä pieni ja arvaamaton ja huolehdittava ja peräänkatsottava!
Ja ikää on miehellä kohta 35. Aika aikuistua?
Lopuksi lainaus; täysin luvatta ja oikeudetta. Pyydän anteeksi Eeva Kilveltä luvatonta haltuunottoa.
----------------------------------------
LAULU RAKKAUDESTA
Ja eräänä päivänä
me koukistumme toistemme ympärille
ja naksahdamme lukkoon emmekä irtoa enää.
Sinun kulumavikasi minun kihtiini kietoutuneena,
minun mahahaavani sinun sydänvikasi vieressä
ja reumatismi sinun noidannuoltasi vasten,
-emme erkane konsanaan ei.
Ja rakas, sinä unohdat rytmihäiriösi, hengenahdistuksesi ja kuolion
joka sydämessäsi jo on
ja minä unohdan katarrini, levottomat jalkani
ja alituisen kalvamisen vasemmalla puolella
-ja tulkohot hallat ja harmit ja muut.
Minun rintani tyhjät ja litteät
ota käsiisi rakas
sillä eräänä päivänä kun katsot ne riippuvat pitkinä,
rakastatko minua silloin
-tula tuulan tuli tuli tei?
Herra, opeta meitä hyväksymän vanhojen rakkaus,
nuorten rakkaus, keski-ikäisten ihmisten rakkaus, rumien rakkaus, lihavien rakkaus, köyhien rakkaus, huonosti puettujen rakkaus ja yksinäisten rakkaus.
Opeta meitä hyväksymään rakkaus,
me niin pelkäämme sitä.
Ja sinä otat käsiisi minun rintani,
minun venyneet litteät rintani
ja kosketat huulillasi kurttuisia nipukoita
ja kaihi silmissäsi sairaspaikkaa odotellessasi
hapuilet sokeana luokseni,
tunnustelet minua käsimielin.
Tunnustele vaan:
kaikkien ryppyjen alla se olen minä
tähän valepukuun elämä meidät viimein pakotti,
-mesimarjani, pulmuni, pääskyni mun.
Ja minun kyhmyni painautuvat sinun kuoppiisi,
sinun ryppysi minun uurteisiini
ja kärsimystesi äärellä rukoilen hiljaa kuolemaasi.
On kirkkaana päivä ja ilta.
- Eeva Kilpi -
