Entinen oppilaani, jo kolmisen vuotta sitten opetuksestani lähtenyt, oli kesän aikana laittanut sähköpostia työosoitteeseeni. Näin se menee.
------------------------------------------------
Hyvä opettaja,
Näin ylioppilastutkinnon tullessa ajankohtaiseksi lähestyn teitä erään pyynnön kanssa.
Haluaisin valmistautua äidinkielen kirjoituksiin kertaamalla tiettyjä tekstilajeja. Näitä ovat novelli- ja runoanalyysi, essee, kommentti,referaatti ja kolumni. Pyytäisin teitä arvostelemaan harjoitustekstini. Kertaamisen hoidan itsenäisesti, joten teille jäävä ainoa työ olisi pisteyttäminen ja lyhyen palautteen kirjoittaminen. Kirjoitan äidinkielen vasta keväällä, joten ylimääräisen työn ei pitäisi haudata alleen. Tekstien vaihto järjestyisi maililla, joten aikataulunnekaan ei kiristyisi.
Vastaustanne odottaen N.N.
--------------------------------------------------------
Tietysti olen hiukan imarreltu, että oppilas kokee opetukseni sen verran laadukkaaksi, että useammankin vuoden jälkeen tahtoo harjoittaa taitojansa minun avustuksellani.
Mutta mutta... Huomasitteko te sen saman? Minun silmääni se pisti heti.
Sisarentyttäreni purskahti pienenä itkuun, kun hänelle kerrottiin, että tarhan tädit saavat tilipussin kuukausittain. Hänelle oli järkytys, että hänelle läheiset hoitajat eivät tehneet työtään vain siksi, että he pitäisivät hänestä. Se, että mukaan sekoitettiin raha, oli hänen mielestään hänen arvonsa kieltämistä.
Onkohan tässä sama juttu? Ymmärtääkö tämä abiturientti, että opettajat ovat koulussa työkseen? Ihan rahan takia. Voiko hän tilata Heseltä hampurilaisen sitä maksamatta? Pääseekö hän festareille ilmaiseksi? Ei hänkään varmaan edes ajattele niin. Mutta ilmeisesti kasvatus- ja koulutustyö on vielä niin näkymätöntä, vielä niin lähellä olevaa, ettei hän sitä työksi havaitse. Että minua varten ne siellä ovat, tarhan tädit luokanopettajat aineenopettajat siivoojat rehtorit vahtimestarit keittolan naiset. Tässä minun tuotokseni kirjoitelmani ruoantähteeni tarkistamattomat kotitehtäväni. Tulkaa ja ottakaa. Kaikille riittää..!
Vaan. Kertokaa minulle, kuinka kauniisti tuohon kirjeeseen vastaisin. Kauniisti ja kohteliaasti, mutta niin, että abi ymmärtäisi ravintoketjujen maailman.
16 kommenttia
millikan
9.8.2008 16:14
Hmm, vaikeaa kun ei henkilo ole millään tavalla asiaan viitannut...tarjoaisi nyt edes kahvit tai jotain :)
Aboa
9.8.2008 16:26
Ammatti-ihminen kaffepalkalla? Onneksi juon vain teetä...
Napalmia
9.8.2008 17:02
Tuollaisia pyyntöjä tulee äärimmäisen harvoin, joten ei se varmaan ole niin kamalaa. Sitä paitsi hän voi olla loppuelämän ajan kiitollinen tuesta ja rohkaisusta. Pyydä palkkana vaikkapa täytekakku tms, jonka hän voi tehdä. Sitten voitte yhdessä juoda kahvia.
Napalmia
9.8.2008 17:03
Eikun teetä!
Aboa
9.8.2008 17:16
Pointtinani oli enemmänkin se, etten aio alkaa tuohon hommaan, koska minun leipätyöni on toinen. Jos oppilas kaipaa preppausta, paras taho hänelle sitä antamaan on oma tämänhetkinen opettaja, joka tietää hänen tekstiensä vahvuudet ja puutteet. Minun työni hänen kanssaan on loppunut jo kolmisen vuotta sitten. Olen toki ylpeä luottamuksenosoituksesta.
kesäpoika
9.8.2008 18:56
Kyllähän tuon (viimeisen kommentin sisällön) voi sanoa tuollaisenaan ihan suoraan. Tai sitten jos tahdot palkkaa ylimääräisestä työstä, niin suora hintaehdotus. "Tämäntapaisista tekstintarkistuksista mulla on käytäntö veloittaa ... Oletko kiinnostunut? "
Ja siinä on sitten uusi käytäntö, vastaisuuden varalle. :)
Simsalabim Jim
9.8.2008 20:21
Tietyissä ammateissa tuota sattuu runsaasti, että ammattitaitoa halutaan hyödyntää ilmaiseksi tai minimaalisella korvauksella.
Itse olen IT-alalla. Pystyisin helposti täyttämään kaikki iltani tuttujen, sukulaisten, työkavereiden ja kaimojen tietokoneongelmien selvittelyllä. Ihmiset soittelevat ja pyytävät selvittämään tietokoneongelmiaan ajattelematta, että se on minulle työtä jota teen 40h/vko enkä välttämättä haluaisi vapaa-ajalla nähdäkään tietokoneita. Palkkioksi useamman tunninkin työstä saa yleensä kahvit ja vähän vieraammilta ihmisiltä 20 tai 50 euroa rahaa. Ammattitaitoni on 20 vuoden perehtymisen sekä usean vuoden yliopisto-opintojen tulosta. Siksi en mielelläni lähde antamaan ammattitaitoani ihmisten käyttöön pilkkahintaan. Varsinkaan, kun eivät yleensä itse ole yrittäneetkään perehtyä tietokoneen käyttöön ja ongelman ratkaisuun.
Eli ymmärrän hyvin mitä tarkoitat. Itse kieltäydyin noista hommista kauan aikaa keksien aina milloin minkäkin tekosyyn. Nykyisin olen suoraan mutta kohteliaasti sanonut, että haluan tehdä töitä vain työnantajalleni ja vapaa-ajalla sitten jotain muuta. Yleensä ihmiset ovat ymmärtäneet, mutta eivät aina.
Napalmia
10.8.2008 13:36
Tuo on hyvin tavallinen asenne. Olkaa sosiaalisempia tai kertokaa, että olette uupuneita, ettekä jaksa. Hirveästi kaivataan yhteisöllisyyttä, mutta se ei onnistu suomalaisten negatiivisten asenteiden takia. " Courage and support "Antakaa sitä, jos teiltä kerran joku vaivautuu pyytämään, pliis. Siitä syntyy yhteisöllinen kokemus.
Bertarido
10.8.2008 17:57
Napalmille: tässä on nyt kuitenkin kysymys ylimääräisistä työtehtävistä, joista ei kuitenkaan ole luvassa pennin jeesusta. Kyllä opettajat vedetään lukukausien aikaan aika loppuun joka asteella, joten ei siinä tee mieli kyllä alkaa lukea mitään ylimääräisiä tuotoksia. Totta kai joihinkin oppilaisiin/opiskelijoihin kehittyy sellainen suhde, että löytää sitä energiaa lisätöiden tekemiseen, mutta ainakaan minulla ei ole mitään motivaatiota lukea yhtäkään esseetä tai seminaarityötä, jos se ei kuulu omiin velvollisuuksiin.
Aboa
10.8.2008 21:11
Sillä, että kieltäytyy ylimääräisestä työstä, ei ole mitään tekemistä sosiaalisuuden tai yhteisöllisyyden kanssa, Napalmia. Minä rohkaisen ja kannustan paljon niitä lapsia, jotka ovat minun opetuksessani, mutta jossakin vaiheessa napanuora lähteneeseen oppilaaseen on katkaistava. Maailma menee aika yksinkertaisen periaatteen mukaan; tehdystä työstä maksetaan palkka. Et kai kukaan pyytäisi siivoojaakaan moppaamaan ylimääristä lattiaa ilmaiseksi siksi, että se synnyttää yhteisöllisyyttä?
Bertarido
10.8.2008 22:52
Mutta vastauksena Aboan alkuperäiseen kysymykseen, mitä voisi vastata em. opiskelijalle:
"Hyvä N.N., kiitos viestistäsi. On mukava kuulla, että olet edennyt opinnoissasi jo ylioppilaskirjoituksiin asti. Valitettavasti en pysty auttamaan Sinua mahdollisten lisätehtävien kanssa, koska joudun työssäni keskittymään nykyisten oppilaitteni teksteihin, enkä pysty valitettavasti ottamaan vastaan ylimääräisiä tehtäviä. Rohkaisen Sinua ottamaan yhteyttä nykyiseen äidinkielen opettajaasi, hän epäilemättä pystyy antamaan Sinulle kaipaamaasi palautetta. Toivotan Sinulle onnea ja menestystä kirjoituksiin ja jatko-opintoihin."
Aboa
11.8.2008 08:01
Kiitos!
kesäpoika
11.8.2008 19:29
Parturi-kampaajat, lääkärit, hierojat..
Ei käy kateeksi ihmisiä, joilla on jokin sellainen taito, josta jokainen tahtoo hyötyä. Palvelusten vaihtaminen on sitten ihan toinen juttu.
Napalmia
11.8.2008 23:20
Hyvä on sitten, mutta A. ei ole oppinut yhtä elämän tosiasiaa: se tulee hänen eteensä joku päivä, kun ei auttanut. Samanlainen tilanne tulee hänelle joku siunattu päivä, kun hän tarvitsisi apua eikä hän tule sitä saamaan. Näin vain tapahtuu.
Aboa
12.8.2008 18:31
No voi sun hitto sinun kanssasi, Napalmia! Yhtäkkiä olet yhden esimerkin perusteella tutustunut psyykeeni sen verran ansiokkaasti, että osaat sanoa, mitä kokonaisuudessaan elämässäni olen oppinut ja mitä en. Loistavaa tarkkanäköisyyttä.
Siltikään et ole onnistunut syy-yhteyksien muodostamisessa. Se, että ihminen ei halua tehdä ylimääräistä, palkatonta työtä, ei tee hänestä epäonnistunutta, ei toimita katuojan lokaan kerjäämään leipäpalasta. Ehkäpä se on merkki siitä, että tietää omat voimansa ja kykynsä. Merkki siitä että arvostaa itseään ja osaa tarvittaessa sanoa ei. En tiedä, mitä työtä sinä teet, mutta ainakin näin kunta-alalla palkatonta työtä saa kyllä tehdä niin paljon kuin haluaa ja jaksaa. Jossakin kohtaa on vain pakko puhaltaa peli poikki ja sanoa, ettei yhtäkään tekstiä kerhotuntia liikuntaryhmää gradun oikolukua lisää.
Jos kysymyksessä olisi kouluttamaton somalinainen, joka haluaa apua kielitestin läpäisyyn tai vammautunut yliopistoon haluava oppilas; mikäs siinä. Mutta jos kyseessä on normaaliopetuksessa oleva lapsi, jolla jo oman opinahjonsa puitteissa on jo neljä opettajaa, joiden leipätyönä on häntä auttaa läpäisemään ylioppilaskirjoitukset, en katso, että voisin tarjota hänelle mitään sellaista, mitä hän ei jo muualta saisi.
Ja jos tämä tie sittenkin johtaa kadotuksen tuleen, menenpä sinne ainakin virkeänä ja järjissäni.
Napalmia
13.8.2008 20:19
Ole mikä olet! Who cares! Minulla taas on kokemusta homomiesopettajasta, joka teki minulle 1 palveluksen kirjoitusten jälkeen ja olen siitä edelleen kiitollinen. Siitä oli minulle hyötyä 15 v jälkeenpäin.