Saman tien tuon toisen lipaston kanssa tuli putsattua tämäkin kirjoituslipasto. Se varmaankin löytää paikkansa vieraskamarista, mutta sitä ennen siihen pitäisi saada jalat, sillä ne ovat jääneet jonnekin eletyn elämän varteen. Onko kenelläkään tietoa, mistä löytäisi samanlaiset kuin tuossa toisessa?
Viime toukokuussa löysimme kirpparilta tällaisen, muistaakseni kuudella tai kahdeksallakympillä. Se on odotellut uutta tulemistaan verstaani nurkassa.
Ja tässä sama mööpeli, kun lateksipinta ja sen alla piillyt vanha mustanruskea maali on raaputettu pois. Maalinpoistoaine loppui kesken, joten jalkoihin jäi vähän väriä.
Kuten näemmä joka hiihtoloma, löydämme antiikkikirppiksiltä jotakin lystiä. Tässä on tämänkertainen hankintamme. Hinta 100 euroa. Ihastuimme siihen melkein heti. Tarvitsisimme tupaan jonkun säilytyskalusteen, ja tästähän se löytyi. Keskimmäisen aven takaa paljastuu viinakaappi. Sitäkin tarvittaneen.
Viimeinen vapaailta ja huomenna taas takaisin töihin. Loma on tuntunut tosi pitkältä ja mukavalta ja paljon pidemmältä kuin yhdeltä viikolta.
Kuusamon jälkeen suuntasimme torpalle ja perjantaina mukaan liittyi vanha ystävä. Joskus sitä vaan tapaa ihmisiä, joiden kanssa on samalla aaltopituudella; pitkänkin tauon jälkeen voi aloittaa keskustelua siitä lauseesta, johon viimeksi jäätiin; mikään aihe ei ole vaikea tai mahdoton, vaan kaikkea saa kysyä, ihmetellä, nauraa ja itkeä yhdessä.
Tästä vieraastamme tulee mieleen eräs lempirunoni. En kovin paljoa piittaa runoudesta, mutta jostakin syystä tämä on tehnyt vaikutuksen. Lisään sen tähän ilman pienintäkään tekijänoikeudellista selvitystä.
------------------------------------------------
On ihmisiä,
joiden lähellä sauna alkaa lämmetä itsestään,
jurot hohtimet
ja jakoavaimet puhkeavat
salaiseen kukkaan.
Nämä ihmiset
suostuvat hiljaisiksi varaosiksi,
paikkaavat polkupyörän puhjenneen kumin
tai hankalan olon.
He ojentavat itkevälle sadetakin.
He ovat taustalla äärettömän läsnä.
Heidän avullaan muodostuu rinki,
jossa valo vierii kasvoilta kasvoille.
Heidän käsiinsä voi unohtaa itsensä,
nähdä rauhallisesti.
-Niina Hakalahti; Jotkut ja toiset-
Näkymä mun kotikylääni. Välillä sinne tulee ikävä, mutta kun miettii, millaiseksi eläminen siellä olisi muodostunut, ei yhtäkkiä olekaan niin kova kaipuu. Ja Kuusamon kaihossa on mukana varmaankin kaipuuta johonkin entiseen, lapsuuteen ehkä.
Mutta äitiä ja isää olisi kiva nähdä useammin.
Rukan takarinnettä
Valtavaaran huipulta
Hiihtoretken maisemat olivat upeat
Eka päivänä hiihdettiin 25 kilometriä, toisena päivänä mentiin mäkeen. Uskomaton fiilis lasketella sitten vuoden 1989...
