Arun suo sadei eli paivaa
Lie kuinka mones paiva taalla Kamputseassa. Uskomaton maa!
Lentomatka Suomesta Bangkokin kautta Siam Reapiin oli kasittamattoman pitka, varsinkin kun matkattiin Finnairin karjavaunussa, missa jalkatila oli minimoitu maksimihyodyn toivossa.
Ensivaikutelma maasta oli kaikkea muuta kuin kiva. Viisumijono oli neuvostoliittolaisen pitka: ensimmainen sotilas otti passin ja rahan, seuraava laittoi rahan lippaaseen, seuraava kirjoitti passiin jotakin, seuraava leimasi yhdella, seuraava toisella leimasimella... Lentokentan jalkeen maan koyhyys yllatti. Olen kylla tietoinen siita, etta niukkaa on, mutta... Voi kun voisi auttaa jotenkin.
Mutta kulttuuriperintoon tutustuminen on ollut hienoa. Paljon olen raunioita nahnyt, mutta mikaan ei ole vetanyt vertoja talle kaikelle. Odotin Angkor Vatin temppelia kuin nousevaa paivaa, mutta se on ainoastaan kookas ja massiivinen. Olemme kiertaneet kymmenittain muinaisia pyhia paikkoja, joista jokainen on tehnyt suuren vaikutuksen. Kaikkein hienoin on ollut Bayonin temppeli. Siella melkein itku paasi kaiken sen hartauden keskella.
Paakaupunki Phnom Pen oli sitten aika suuri pettymys. Kaupunki on suuri ja saasteinen, sekasortoinen ja haiseva. Ihmiset ovat mukavia ja miellyttavia, mutta ymparisto on mielestani kammottava. Ja kun kahdelle miljoonalle ihmiselle ei ole olemassa minkaanlaista julkista liikennetta, vaan jokaisen on kaytettava omaa mopoa, on pakokaasun maara huumaava. Kaupungissa myos huomaa vaurauden epatasaisen jakautumisen. Samalla kun toinen kulkee kuljettajan ajamalla kiillotetulla limusiinilla, toinen, jalkansa miinaan menettanyt, kerjaa almuja temppelin portaalla.
Kaikkein suurimman vaikutuksen on tehnyt kuitenkin lahihistoriaa kuvaava Tur Slengin museo. Paikka oli vuosina 1975 - 1979 punakhmerien kidutusvankila, jossa paikallisilta yritettiin saada irti tunnustuksia osallistumisesta vastavallankumouksellisiin toimiin. Paikka oli idyllinen, luonnonkaunis koulu kaupungin keskustassa. Jokainen huone kertoi kuvin ja tekstein mita epainhimillisimmista raakuuksista ja julmuuksista. Jatkoimme sen jalkeen Kuoleman kentiksi kutsutulle alueelle, missa kidutuksen uhrit tapettiin.
Punahallinnon aikana noin 1,7 miljoonaa ihmista surmattiin kidutusten jalkeen. Uhreihin ei edes kaytetty luoteja, koska ne olivat liian kallisarvoisia tuhlattavaksi tavallisiin maalaisiin, vaan heidat hakattiin kuoliaaksi hakuin ja lapioin. Kuoleman kentalla oli mm. puu, jota vasten vauvat hakattiin kuoliaaksi. Kuinka kukaan voi tehda sellaisia asioita?
Etta tallaiseen paikkaan tutustuessa meni jouluaatto. Vakavaksi veti.
Muuten menee hienosti. Eika olla kinattu yhtaan, vaikka sita etukateen pelkasin. Jonkinlaisen ruokamyrkytyksen sain ja eilinen paiva meni siina, etta oksensin ja paskoin aamusta iltaan. Edes vesi ei pysynyt sisalla. Oma moka. Mitas maistoin uppopaistettuja hamahakkeja ja heinasirkkoja bussimatkalla Siam Reapista Phnom Peniin?
Mitakohan pitaisi ajatella siita, etta nykyinen kuningas, 40-vuotias Sihamoni on opiskellut Ranskassa balettia, eika ole naimisissa. Hanen aitinsa on kommentoinut poikansa lapsettomuutta silla, etta 'kuningas rakastaa ja kunnioittaa jokaista naista kuin omaa siskoaan'. Spartacus-oppaan mukaan kaupungin kruisailupaikka onkin kuninkaan palatsin edessa oleva puisto...
