Oppilaiden kanssa on käyty läpi novellistiikkaa, eritelty kasapäin novelleja (tietysti myös Boccacciota, tietysti Tshehovia, tietysti kafkaa) ja luettu uskomattoman paljon tekstejä. Suurimman vaikutuksen oppilaisiin ovat tehneet kafka, Maarit Verronen ja Neil Gaiman. Olen iloinen siitä, koska käytin tosi paljon aikaa ja vaivaa novellien hakuun ja etsimiseen. Lopputulos: kolme luokallista lapsia, joista valtaosa pitää Kafkaa kovana juttuna.
Nyt olemme atk-luokassa kirjoittamassa omia novelleja. Teimme viikon taustatyötä, suunnittelimme yksin ja ryhmissä, annoimme ja saimme palautetta tekstisuunnitelmista, ja tämän viikon tunnit ovat menneet tekstin kirjoittamisessa. Olen oikein hämmästynyt, kuinka huonoa oppilaiden tekstinkäsittelytaito voi olla. Koko ajan saa olla kertomassa, mitä tuo tekstin alla oleva punainen tai vihreä siksakki on, mistä saa rivin vaihtumaan, mistä sisennyksen.
Ei siksi, etteikö minulta saa kysyä; sitähän varten minä täällä olen. Mutta eikö alakouluissa opeteta mitään? Vuosiviikkotunnit jakautuvat niin että koko peruskouluajan äidinkielen opetuksen määrästä ensimmäisellä ja toisella vuosiluokalla oppitunteja on kummallakin luokalla seitsemän tuntia viikossa, kolmannella, neljännellä ja kuudennella luokalla viisi tuntia viikossa, viidennellä luokalla neljä tuntia sekä seitsemännellä, kahdeksannella ja yhdeksännellä luokalla kullakin kolme tuntia viikossa. Alakoulussa äidinkielen tuntimäärä on siis huomattavasti suurempi, joten tekstinkäsittelyn perustaidot voisi opetella siellä.
Jotenkin tuntuu, että aika ei riitä oikein mihinkään. Nykyisessä peruskoulussa vuosiviikkotuntien määrä on nykyään 42, kun 1970-luvun alussa se oli vielä 51 vuosiviikkotuntia. Onhan asioita tullut paljon sitten 70-luvun, enkä missään nimessä tahtoisi nostaa määriä tuollaiselle tasolle, mutta jotakin voisi tehdä; joko nostaa tuntimäärää hiukan tai sitten karsia oppiainesta. Itse olen omaehtoisesti vähentänyt kieliopin määrää. Minusta tärkeämpää on kielentuntemus ja sen käyttö sekä suomalaisen kulttuuriperimän ymmärtäminen ja parhaassa tapauksessa sen säilyttäminen. Sanantarkka lauseenjäsennys tai karhu-sanan taivuttaminen monikon abessiiviin eivät mielestäni riitä elämän eväiksi.
Oppilaat alkavat olla valmiita. Osa pähkäilee novellin nimen kanssa, koska olen neuvonut aina kirjoittamaan tekstin ensin ja nimeämään sen jälkeenpäin. Osa pyytää saada lupaa kirjoittaa teksti loppuun kotona. jotakuta naurattaa, kun omasta tekstistä tuli hyvä.
Töiden jälkeen lähdetään viikonlopuksi siskon luo Lahteen. Hän on varannut itselleen, meille ja tyttärelleen liput Piaf-musikaaliin.
10 kommenttia
Schmetterling
23.1.2009 12:53
Vaikka tämä ei elämän eväiksi riitäkään, niin uteliaisuudesta kuitenkin kysyn...olisiko se 'karhuitta' ? :)
Aboa
23.1.2009 13:12
Aivan oikein. Hieno suoritus!
martin
23.1.2009 17:17
"Oppilaat alkavat olla valmiita." Hämmentävää!
mopsi22
23.1.2009 20:32
Joo, aikaa näennäisesti on, koneita ei niinkään. Valitettavasti resurssipula vaivaa siinä mielessä monia kouluja, vaikka on myönnettävä, että parannustakin on tapahtunut. Olen myös ollut isoissa kouluissa, joissa tietokoneluokassa on vähemmän koneita, kuin pienimmässäkään ryhmässä on oppilaita. Sääli ja kertoo myös arvovalinnoista: jos ei ole ketään jota asia henkilolöhtaisesti kiinnostaa, jäävät koneet hoitamatta. Voi myös olla, ettei ole sitä "nörttiä" joka vastuulleen ottaisi koneiden hoitamisen.
Toinen on se, että aikaa kuluu alakoulun tunneilla kauhean moneen asiaan. Joista myönettäköön osan voisi tehdä koneellakin. Lasten kanssa vain siirtyminen sun muut operaatiot ovat aina "tuskallisia" (joo, mun laiskuutta ehkä..). Mutta suurin ongelma oikeesti on se, ettei koneita yksinkertaisesti ole, tai ne ovat täysin vanhentuneita.
Mun mielestä toi sun ajattelu kuulostaa mainiolta, vähentää kielioppia (joka sekin on tavallaan tärkeä) ja lisätä sellaista ymmärtämistä, hengen sivistystä tavallaan, teknisen osaamisen sijaan (tai lisäksi oikeastaan). Bueno.
Rokkihomo
25.1.2009 07:18
Boccaccio Tshehov ja Kafka olivat minullakin jo koululaisena novellien historian esimerkkiteksteinä.
Mutta Gaiman ja Verronen (eli siis jonkin vastaavat tuollaiset sen aikaiset vastaavat) eivät. Täältä nyt täten siis kunnioitusta noista kahdesta -!
Aboa
25.1.2009 20:03
Mopsi, toisaalta ymmärrän, toisaalta en. Vanhat ovat koneet meilläkin, mutta perus-Wrd toimii nyt vaikka kuinka vanhassa koneessa. Ja siirtymiset ja muut operaatiot eivät ole kovin kivoja puberteettisen oppilaslaumankaan kanssa. Ja toisaalta, miksipä kaikki pitäisikään olla äidinkielen tehtävänä. Kyllä muutkin aineopet saisivat opettaa oppilaita mm. esitelmien tekoon koneella.
Rokkihomo: B, T ja K ovat mukana siksi, että oppilas ymmärtäisi, mistä tulevat nimet boccacciolainen, tshehovilainen ja kafkalainen novelli (eli juoni- tilanne- ja absurdi novelli). Noin 30 lukemastamme novellista 27 ovat siis muiden kuin heidän kirjoittamiaan. Hittejä ovat olleet mm. Kari Hotakainen, Johan Bargum, Rosa Liksom, Maria Jotuni, Octavio Paz, Petri Tamminen ja Johanna Sinisalo
mopsi22
26.1.2009 17:33
Aah, olen sivistymätön, en tunne juurikaan kirjallisuutta, mutta Liksom on idolini.
Rokkihomo
26.1.2009 18:25
Ihan kuin olisin kritisoinut -? Oman tietämykseni mukaan en.
millikan
26.1.2009 19:12
Hmm, meillä ei taidettu Boccacciota käyttää juoninovellin esimerkkinä, joku myohäisempi taisi olla...Prosper Merimee?
Toisaalta Kafka ei meidän luokassa mitenkään kauhean hyvin mennyt...ja Verrosen nostaminen on tietty hieno asia, pitkäaikaisena faninaan totean.
Aboa
26.1.2009 22:20
Olen Verrosen suuri fani. Jos en jo olisi pupun kanssa naimisissa, avioituisin hänen kanssaan, haluaisipa hän sitä tai ei.