Voitte kuvitella, mikä on koulujen ainoa puheenaihe tänään. Jokaisen oppilasryhmän kanssa olen käynyt tilannetta läpi ja jokainen ryhmä on halunnut puhua tunteitaan auki.
Ja taas minä mietin, missä tämä yhteiskunta menee. Kouluverkkoja karsitaan liki joka kunnassa kustannussäästöjen toivossa. Meidänkään koulullamme, Turun suurimmalla, ei ole minkäänlaisia psykiatri- tai psykologipalveluita käytössään. Kuraattorinkin saimme puolipäiväisesti vasta vuosi sitten. Tuntikehystä leikataan ja opetusryhmiä kasvatetaan jatkuvasti. Paha olo kerääntyy, mutta rahaa säästyy.
Ja sitten, tämänkin päivän Hesarin yleisönosastolla, ehdotellaan, kuinka koulussa pitäisi opettaa enemmän rauhankasvatusta ja ihmistuntemusta. Kuka opettaisi? Missä välissä? Antakaa meille ennemminkin takaisin pienet ryhmät, että saan taas yhteyden oppilaisiin. Että näen pahan olon paremmin. Että ehtisin siihen puuttua. Että jaksaisin sitä ajatella.
9 kommenttia
pelsepuuppi
24.9.2008 09:20
ja mua henk.koht. aina välil juilii myös tuo ajatus et koulujen vastuul sysätää niin hirvest, ku must kotonaki vanhemmat vois jonku "rauhankasvatuksen" suorittaa, ihmistuntemuksest puhumattakaa. puhutaan kuitenki heidän lapsista, omist jälkeläisist. tai onk kyse nimenomaa siitä et vastuu halutaan sysätä kokonaa opettajil ja kouluil ettei tarvi omia virheitä ja asennevammoja niin käsitellä?
JPHki
24.9.2008 10:29
Veikkaan että pari tällaista pitää vielä tapahtua, ennen kuin kouluterveydenhoito ja psykiatrinen terveydenhoito nousevat esim. isoiksi vaaliteemoiksi.
Niin kuin sanoin aikaisemmin, en edelleenkään usko että pahoinvointi keskimäärin yhteiskunnassa olisi lisääntynyt. Mutta ihmisten vointi on varmaankin polarisoitunut, eli on enemmän erittäin hyvin voivia ja enemmän erittäin pahoin. Ja niistä pahoinvoivista kukaan ei välitä. On ollut kiinnostavaa ja kauheaa taas huomata, miten vanhempien syyttämistä kierretään kuin kissa kuumaa puuroa. Mitäköhän tarkoittaa fraasi "oli tavallisesta kodista"? Että kaikki oli kunnossa? Tuskin.
Maailma muuttuu ja työelämä on haasteellista ja vaaditaan tehokkuutta siellä sun täällä, mutta se ei minun nähdäkseni ole minkäänlainen peruste sille, että vanhemmat jättävät lapsensa heitteille. Kun ajattelen omaa nuoruuttani ja kotipuolessa tuntemieni perheiden kuvioita, voin vain todeta, että vanhemmat ovat lastensa ongelmien edessä aivan liian usein aivan pihalla. Ei osaa, ei pysty, ei kykene. Sitten taas ystäväpiiriini kuuluu kaksi äitiä, jotka osaavat hoitaa lastensa kanssa kaiken viimeisen päälle, hakea apua, puhua, tukea, kannustaa ja luotsata taitavasti lapsensa vaikeiden asioiden yli. Niille vanhemmille, jotka kertakaikkiaan eivät osaa eivätkä aina edes välitä, en keksi muuta keinoa kuin että yhteiskunnalla pitäisi olla paljon enemmän resursseja tukeen ja seurantaan. Mutta kun poliitikkoja kiinnostavat vaalipuheissa korkeintaan kosmeettiset asiat, eli lapsilisien määrä tai päivähoitomaksut.
martin
24.9.2008 12:56
Aboa, Sinä, ja kaksi ylläolevaa kommenttia tarttuvat - minusta onneksi - siihen, mitä tarvitsemme: yhteisöllisyyttä ja sen mukanaan tuomaa yhteyttä (turvan tunnetta). Jos ei kykene, osaa, niin yhteisö ei kuitenkaan puutu. Miten lisätä kohdatessa kykyä olla todella yhteydessä, ja miten kohdatessa n ä h d ä?
Simsalabim Jim
24.9.2008 13:53
Suomalaisten ongelma on, ettemme halua olla missään keskinkertaisia. Meille ei riitä että taloutemme on tehokasta, sen pitää olla huipputehokasta. Meille ei riitä että olemme kilpailukykyisiä, meidän pitää olla huippukilpailukykyisä. Meille ei riitä että olemme osaajia, meidän pitää olla huippuosaajia. Kaikessa tehostamisvimmassa sitten väännetään yhteiskunnan säästömutterit niin tiukille kuin suinkin mahdollista, eikä lopputulos sitten olekaan hyvä.
Mielestäni talouden tehostamisesta pitäisi hieman tinkiä, jos sillä voidaan saavuttaa paremmat palvelut ja pahoinvoinnin väheneminen. Itse olisin valmis maksamaan vaikka paljonkin enemmän veroja jos rahat kohdennettaisiin perushyvinvointiin. Toki tiedän, että moisen ajatukset jotkut kumoavat sillä perusteella, etteivät huippuosaajat pysy Suomessa jos verotus on korkea. Mutta kuten sanottu, eikö riitä että ollaan osaajia. Tarvitseeko meidän olla huippuosaajia?
Napalmia
24.9.2008 15:45
Kuuntelin radiosta kun joku asiantuntija yhdisti suomalaisen korkean väkivaltatilaston ja työpaikkakiusaamisen. Meillä on vissiin hyväksyttyä väkivaltainen käytös. Sitä siedeetän ja katsotaan läpi sormien. Eristäminen on yksi tapa kiusata: tavallista kouluissa ja työpaikoilla.
Aboa
24.9.2008 16:06
Eristäminen ja eristyminen, molemmat isoja ongelmia.
Ja kun molempiin voisi puuttua, kun ehtisi vaan. Välillä on oikein huono olo itsellä, kun juostessa paikasta toiseen tietää, että jos tätä kaikkea ei olisi niin paljoa, niin paremmin ehtisi pysähtyä ja jutella ja olla läsnä. Mutta ei, pitää kipittää pitkin homekoulun käytäviä työstämään materiaalia 31 oppilaalle ja sivussa hoitaa toisenkin opettajan tunteja. Hän kun on kipeä ja alle neljän päivän sairauksia varten ei sijaista saa ottaa.
martin
24.9.2008 16:35
Kiitos jaksamisestasi, Aboa!
mopsi22
24.9.2008 16:40
Jos ja kun saadaan lisää rahaa ja tuntikehystä laajennetaan ja psykologia palkataan jne., ovat ne toimenpiteinä todennäköisesti riittämättömiä. Kouluissa ja kouluista on säästetty niin paljon, että palauttaminen "normaalitasolle" on äärimmäisen kallista ja vaatisi todella monien ihmisten palkkaamista (yms.), jotta se onnistuisi.
Valitettavasti pelkään, kuten JPHki totesi, asioiden jäävän kosmeettisiksi. Niin on aina käynyt. Mitä tapahtui Jokelan jälkeen? Saimme kouluihin kriisitilanteita koskevaa ohjeistusta. Saimmeko psykologeja? Emmepä juurikaan, vaan opettajia lomautetaan.
Toki katson asiaa pääasiassa koulun ja opettajan kannalta. Muuallakin ongelmia on, eikä niitä suinkaan voi tai saa (vaikka pelkään, että niin käykin) yksilöidä johonkin yhteen tekijään. Kyse on syvällä olevista (tiedostetuista ja tiedostamattomista) asenteista, ei yksittäisistä tekijöistä, kuten mitä ko. ampuja kuunteli tai netistä luki. Ne ovat tosin helppoja selityksiä ja niihin on helppo tukeutua. Ymmärettäviä. Toivottavasti emme vain lähde helpoimman selityksen perään ja ala syyllistää sitä poliisia, joka haastatteli kaveria maanantaina. Hän todennäköisesti vain seurasi pykäliä (ja aseenhan saa vielä omistaa, oli nuori tai vanha...).
mopsi22
24.9.2008 16:42
Hmm, tulipa epäselvää mielipidettä. Tarkoitan, että ongelmia yleisesti on muuallakin yhteiskunnassa, ei vain koulussa.
Mutta tarkoitan yhden tekijän etsimisellä sitä, ettei ampujan pahaa oloa ja motiiveja saa lähteä selittämään yksinkertaistetusti, helpoilla vastauksilla.