Katselin Anna Laineen Kamrat –ohjelmaa. Vaikka se ei varmaankaan antanut Venäjää tunteville mitään uutta, meikäläisen kaltaiselle tapaukselle se oli ihan kiinnostava. Olen kasvanut seitkytluvulla jolloin venäläisyys = neuvostoliittolaisuus. Meidän perhe ei ollut vasempaan päin kallellaan, vaan sinne oikealle, joten neukkuihin suhtauduttiin varautuneesti.
Lapselle ei syntynyt oikein mitään käsitystä Venäjästä, kun koko homman päällä leijui sosialismin mörkö. Tsikovskin baletit ja klassinen musiikki sekä muu tsaarinaikainen kulttuuri oli meillä sallittua ehkä arvossapidettyäkin, mutta muuten ei venäläisyyttä oikeastaan ollut olemassa.
Toki myöhemmällä iällä on ihan itse voinut muodostaa mielipiteitä asioista, mutta lapsen mieleen iskostetut asenteet istuvat tiukassa. Siksi tuollaiset kepeähköt tv-ohjelmat on ihan paikallaan. Aina ei tarvitse kertoa mikä Venäjällä mättää, vaan voi myös puhua vähän muustakin. Ohjelmassa puhuttiin mm. naisen asemasta. Toimittaja kyseli tavallisilta ihmisiltä minkälainen on venäläinen nainen ja toisaalta mies. Moni nainen piti tärkeänä, että nainen on kaunis ja huoliteltu ulkoisesti. naisen myös katsottiin olevan vastuussa kodista jne. Kuitenkin naisella piti olla ura ja tämän päivän nainen saa olla vapaampi kuin esim. neuvostonainen (vaikka luulin, että Neuvostoliitto oli maailman tasa-arvoisin maa) . Miehen tuli pitää vaimoaan kuin kukkaa kämmenellä.
Oli kiinnostavaa huomata, että tasa-arvoa ei ajateltu ihan samalla tavalla kuin meillä. On aina kiinnostavaa huomata, että asioihin on useita näkökulmia, Suomessa kun yleensä vallalla on yksi ja ainoa totuus, minkä katsotaan pätevän myös kaikkialla maailmassa.
Toimittajan kysymys, mikä on se asia, jonka takia suomalaiset mahtavat pitää kaikkia venäläisnaisia huorina, oli aika törkeä, mutta niin tosi. Haastateltu yrittäjänainen vastasi pitkään ja monisanaisesti, mutta päällimmäiseksi jäi fiilis, että hän tavallaan ymmärsi mistä oli kysymys, mutta ei tietenkään ollut samaan mieltä eikä ollut sitä meiltä, että on olemassa joku tietty asia. Ehkä se, että venäläiset laittavat kaikkea ”too much”, mutta sehän on toisaalta tyyli.
Suomalaisnaisia hän piti suurina, vahvoina ja feministeinä, jotka pitävät miehensä kurissa.
Tänään NYT -liitteessä oli juttua suomalais-venäläisistä nuorista. Jos ohittaa tietyn snobismin, mikä näistä nuorista päällimmäiseksi kuvaksi jäi, jutussa oli kiinnostavaa se, että he näkivät Venäjän hyvinkin positiivisena paikkana. Tosin he kuuluivat jonkinlaiseen etuoikeutettuun kansanosaan, mikä puolestaan tuntuu olevan seikka, joka säilyy Venäjällä vuosisadasta toiseen, oli yhteiskuntamalli mikä tahansa. (tästä voisi kirjoitella lisääkin noin historiallisessa mielessä) Käsitykset naisen ja miehen rooleista ja asemasta vaikuttivat samanlaisilta kuin toissa päivän tv-ohjelmassa. Ja käsitykset suomalaisesta tasapäisyydestä olivat sinänsä virkistäviä.
Ei, en ajatellut ruveta fanittamaan Venäjää, mutta ehkäpä lopultakin voisin suhtautua siihen yhtä avoimesti kuin vaikkapa Yhdysvaltoihin.
