Kaapista kaappiin kaapissa

Olen kertonut vanhemmilleni homoudestani kauan sitten ja sisarukseni tiesivät jo ennen sitä. Olen rekisteröinyt parisuhteen HöpöNassun kanssa ja pidimme suuret juhlat sukulaisille ja ystäville asian kunniaksi. Olen kertonut asuvani miehen kanssa työhaastattelussa ja naapureille emme mitenkään peittele, että olemme pari. (miten se onnistuisikaan kerrostaloyhtiössä, kun asuu samassa asunnossa…).
Voisi ajatella, että olen ulkona kaapista, mutta olenko?
Joka kerta kun tutustun uuteen ihmiseen, huomaan punnitsevani kerronko HöpöNassusta ja miten? Milloin on oikea hetki, ilman että vaikuttaa liian teatraaliselta tai innokkaalta tai toisaalta salailevalta? Useimmiten ajoitus osuu nappiin ja tyylilaji kohdalleen – kyse on kuitenkin ihmisistä, joiden kanssa on jotain yhteistä jollain tasolla. Ja sitten taas on paljon niitä kohtaamisia, jolloin ei mennä henkilökohtaiselle tasolle ja minulle on aivan yhdentekevää ajattelevatko ihmiset, että minulla on kotona vaimo ja lapsia (normioletus, olen huomannut).
Mutta aina ei voi onnistua.
Vaikka esimieheni siis tietävät, että elän rekisteröidyssä parisuhteessa, niin jotenkin en saanut kerrottua asiaa toimistosihteerille jonka kanssa jaan työhuoneen. Siis ennen kuin siirryimme samaan huoneeseen. Olimme vähemmän tekemisissä ja aina tuntui siltä, että asian esiinottaminen olisi ollut jotain paisuttelua tms. dramitisointia, jota en kestä. Ja mitä se lopultakaan työasioihin ja työpaikkajuoruiluun liittyi.
No, kun sitten olimme olleet jo jonkin aikaa yhteisessä kortteerissamme, päätin vain ohimennen sanoa että me HöpöNassun kanssa jne. Seurasin tietenkin reaktiota – sitä ei tullut. Sitä ei vieläkään ole tullut.
Edelleenkin puhun yleensä vain ”me sitä ” ja ”me tätä”. Joskus sanon HöpöNassun nimen, mutta mitään ei tapahdu. Ja toisaalta miksi pitäisi, enhän minäkään reagoi, kun hän sanoo ”mun mies”. (Itse en osaa sanoa niin, vaikka välillä haluaisin)
Eli olenko jotenkin ylisensitiivinen tässä kohtaa? Kun oikeasti olen sitä mieltä, että se, että olen naimisissa miehen kanssa, ei mitenkään vaikuta minun ammattitaitooni tai yleensä olemiseeni työpaikalla. No nyt sitten, kun on ihminen, joka suhtautuu asiaan kuten minä toivonkin, olen ihan, että mitä hittoa! Eikö tästä nyt käydä keskustelua? Enkö nyt pääsekään esittämään koko repertuaariani samaa sukupuolta olevien ihmisten parisuhteista, ja emmekö nyt ”lähennykään”, kun kerroin hänelle ”salaisuuden”?
Mutta siis kaapista. Kuka on todella ulkona? Ja mitä se tarkoittaa? Täällä Ranneliikkeessä muutama kaveri on omilla nimillään esim. yhdistyksen perustajat, mutta suurin osa meistä on nimimerkin suojassa. Toisaalta netissä suurin osa kirjoittelusta tapahtuu nimimerkillä, olipa seksuaalinen suuntautuneisuus mikä tahansa.
Kaapista ulkona oleva ei käsittääkseni puntaroi noita kysymyksiä, minkä kanssa minä vähän väliä pähkäilen, Hän on joka tilanteessa oma itsensä eikä turhia murehdi muiden reaktioita. Ehkä heteronakin miettisin mitä kenellekin itsestäni kerron, ehkäpä kysymys on tosiaan perusluonteesta, joka on osa minua niin kuin seksuaalinen suuntautuminenkin.