Kannettavat juuret

Olin taannoin ystäväni kanssa kaljalla ja puhe kääntyi kotiseutuun.
Ystävälläni oli selkeä kotiseutuidentiteetti hän haluaa pienen tupasen kotitalonsa maille. Minulla taas kotiseudun virkaa on toimittanut perheemme (siis vanhempieni) kesämökki saaristossa.
Siellä on paikat, jotka ovat minulle tärkeitä ja rakkaita. Sinne olen suunnitellut rakentavani oman pienen mökin.
Kunnes tässä yhtenä aamuna tajusin, että en välttämättä haluakaan viettää kaikkia elämäni kesiä sillä samalla saarella tuijottaen samaa näkymää tallaten samoja polkuja viimeiseen asti. Olisiko mahdollista, että kotiseutu olisikin mielessä? Se ei olisikaan fyysinen paikka. vaan muistot isästä ja äidistä ja muusta suvusta ja lapsuudesta. En tarvitsisikaan konkreettista paikkaa, jossa olisi ”juureni”, kuten ystäväni sanoi.
Muistot voisin kuljettaa mukanani dementiaan asti. (dementoituneena en pääsisi myöskään sinne saareen eikä paikka se sanoisi minulle mitään, vaikka joku sinne minut kyyditsisi). Ne kulkevat kevyesti mukana, tosin niitä pitäisi välillä virkistää niin kuin sähköisiä tiedostaja verkkoasemilla.