valitut talot!

Perjantaina tuli pitkästä aikaa niin kiinnostava ohjelma telkusta, että jaksan jopa blogata siitä. tai siis satuin kerrankin huomamaan jotain worth while, varmaan sieltä tulee paljon muutakin mikä menee ohi. Joka tapauksessa ohjelma oli nimeltään valitut talot ja se kertoi rakennussuojelun lyhyestä historiasta maastamme. Alle tunnin ohjelmassa ei voida tietenkään käsitellä aihetta perin pohjin, mutta minusta jotain olennaista se onnistui kertomaan suojelufilosofian kehittymisestä maassamme viimeisen sadan vuoden aikana.
Ohjelman haastatteluissa tuli myös rakennussuojelijoiden ääni esiin ja arkkitehti Maija Kairamo valotti hienosti restauroinnissa tapahtunutta suurta muutosta. Kun vielä 1960- ja 1970 luvuilla kirkot pyrittiin palauttamaan, johonkin oletettuun alkuperäisasuunsa siten, että kaikki mahdolliset myöhemmät tyylikerrostumat poistettiin, niin nykyään lähdetään siitä, että rakennuksen koko historia saa näkyä. Tästä tulee mieleen ihmisen ikuiseen nuoruuden ihannointi ja kuinka toiset yrittävät hävittää itsestään eletyn elämän jäljet.

Ohjelmassa tuli esiin myös ne yyst, jotka johtivat sotien jälkeen kaupunkiemme ja taajamiemme purkuvimmaan ja toisaalta siinä huomioitiin sodan jälkeen rakennettu ympäristö nykyisenä suojelukohteena. Miten suojella moderni lähiö, niin että se säilyttää alkuperäisluonteensa, mutta että ilmiselvät rakennustekniset virheet korjataan?
Ohjelma oli avausjakso sarjalle suojele minut, jossa käsittääkseni nostetaan esiin suojelun tarpeessa olevia rakennuksia ja ympäristöjä. Milloinkahan me ymmärrämme, että kulttuuriympäristön suojelu on tärkeää ja kuuluu meille kaikille? Siis sen oman ympäristömme säilyttäminen, jossa asumme ja elämme. Sitä ei saa jättää vain museoihmisten ja kaavoittajien asiaaksi.