luonto kostaa?

Nykyihmisen voimattomuus normaalien sääilmiöiden, kuten lumi Suomessa, ärsyttää. Minua ei siis ärsytä se, että on lunta. Kuulun niihin, joiden mielestä lumi ja pakkanen ovat normaalitalvea meillä päin ja tihkusade ja musta maa poikkeuksia. Kyllä jo, runsas lumen tuloa on sotkenut helsinkiläisten elämää, mutta onko vikaa myös meissä helsinkiläisissä? Ei muualla maassa ole julistettu lumisotia runsaslumisina talvinakaan. Vaikuttaa, että ilmastonmuutospuheet ovat lyöneet itsensä niin hyvin läpi pääkaupungissa, että mahdollisuus lumentuloon suuressa mittakaavassa on tuntunut niin pieneltä, että siihen ei ole varauduttu. Ja siitähän kyse on – varautumisesta. Mutta nyky-yhteiskunta tuntuu muutenkin elävän kädestä suuhun ja kuin viimeistä päivää. Kaikki ns. tyhjät on leikattu pois, oli sitten kyseessä henkilöstö, kalusto tai määrärahat. Ainoa mihin löytyy määrärahoja on tietotekniset hankinnat ja konsulttipalvelut. Niillä vaan kun ei lunta saa siirretyksi.
Uusavuttomuus on jo osa yhteiskuntaa ja esim. varusmiehiä pitää opettaa pukemaan. Käsityötaito ja ruuanlaittotaitohan on unohtunut jo pari sukupolvea sitten, korkeintaan niitä harrastetaan, mutta vain sen vuoksi, että voi kertoa kavereille tekevänsä jotain erikoista, kuten ruokaa.
Ikävää on tietysti se, että katolta, huom. ei taivaasta, tippuu jäätä ja ihmisiä kuolee. Mutta siihenkin voi varautua, jo talojen suunnitteluvaiheessa. Mutta mitä kauemmas etäännymme luonnosta, sen haavoittuvaisemmaksi sille tulemme.