Mikä auttaisi hillitsemään silmitöntä väkivaltaisuutta?
Tämä on varmaan median luoma harha, kun tilastot taitavat osoittaa, että väkivaltarikokset ovat Suomessa vähentyneet, mutta tuntuu, että sattumanvarainen täysin sivullisiin kohdistuva järkyttävä silmitön väkivaltaisuus on lisääntynyt.
Lähes päivittäin saa lukea jostain hirveästä aggressiopurkauksesta, jonka tuloksena joku viaton uhri on vammatuntu tai kuollut – tekijät saattavat olla jotain teinejä, joilla ei ole mitään käsitystä tai eivät välitä tekonsa seurauksista.
Mikä tähän auttaa – kuolemanrangaistusko, elinkautinen? varhainen puuttuminen ongelmaperheisiin?
En elä päivittäin väkivallan pelossa, mutta kieltämättä talvipimeillä kujilla tulee mieleen katsoa vastaantulijaa kahdesti ja kaukaa.
Mutta mikä saisi väkivaltaisen käytöksen kuriin ennen uskottiin silmä silmästä esimerkkiin ja hirvittäviin rangaistuksiin, sitten tuli eristäminen vankiloihin nyt uskotaan, että tekijän sopeuttaminen paremmin yhteiskuntaan on ratkaisu. Entä uhrin kannalta, milloin tapahtuu oikeus? Miten uhri kokee saavansa hyvityksen, jos tekijä tulee ehdonalaisessa vastaan kadulla pian teon jälkeen. Tai kuolleen omaisille, miltä tuntuu, että joku urpo tappoi läheisesi ja kekkuloi kuin ennenkin?
Yksi ongelma asian ratkaisemissa varmasti on ollut, että sen on katsottu koskettavan tiettyjä rajattuja piirejä yhteiskunnassa. Niin kauan kuin päätöksentekijät ja muut hyväosaiset ovat olleet ikään kuin väkivallan ulottumattomissa, sen ratkaisemista ei ole pidetty niin tärkeänä. Hyvä kun listivät toisiaan on joku saattanut ajatella.
Mutta kun väkivalta tunkee sivullisten koteihin Töölössä ja satunnaisiin oopperassa kävijöihin alkaa ehkä tapahtua.
3 kommenttia
martin
14.12.2007 14:34
Vasta kun onnettomuus jo on kohdannut, ihmiset heräävät. Ennaltaehkäisevää toimintaa ei tueta ennenkuin tapahtuu jotain k y l l i n järkyttävää.
Kysyn: Jatkuuko vihanpito aina? Onko se lopullista? Voiko antaa ja saada anteeksi? Rikoksentekijän sopeuttamisella yhteiskuntaan tarkoituksena tulisi olla ymmärrys.
Kauneuspilkku
14.12.2007 15:16
"niin kuin mekin anteeksiannamme niile, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet . "
Mutta kuinka moni kykenee antamaan anteeksi ja entä sitten - miten rikoksentekijälle saataisiin ymmärrys? Entä missä vaiheessa voidaan puuttua ongelmiin, jotka usein alkavat jo lapsuudessa, mutta toimenpiteitö yritetään vasta joskus nuoruusiällä...kuinka moni vanhempi osaa tai haluaa hakea apua lapselleen, perheelleen itselleen silloin kuin sen aika olisi?
Luulen, että kaikenlaista tutkimusta ja tietoa ja apuakin olisi saatavissa, jos se pystyttäisiin kohdentamaan oikea-aikaisesti, mutta se taas vaatiisi yksilöiden omaa tahtoa jne.
Niin, onko vihanpito lopullista? Jos Kalevalasta mitään voi päätellä niin pitkään on Suomen niemellä vihaa pidetty.
martin
15.12.2007 19:28
Jokainen voi omalla kohdallaan ja omissa tapaamisissaan pyrkiä toisen kunnioittamiseen. Vaarallinen on ajatus, että kaikki hoito voidaan ulkoistaa asiantuntijoille. (En tarkoita, etteikö heitäkin tarvita.)
Maailma pysyy epätäydellisenä - valitettavasti, mutta meillä on mahdollisuus hyvän tekemiseen/pahan lievittämiseen. Ymmärrystäkään ei aina saada, mutta yrittää kannattaa - paha ei nimittäin poistu pahalla. Lopullisia vastauksia tuskin on kenelläkään, ei ainakaan minulla. Kysyn kanssasi siltä osin...