Vähemmistöiltä odotetaan usein suvaitsevaisuutta toisia vähemmistöjä ja yleensä kaikkea kohtaan. Se ikään kuin sisältyy sisään rakennettuna oletuksena siihen, että vähemmistöt pyrkivät ajamaan omia oikeuksiaan yhteiskunnassa. J"os me vaadimme oikeuksia olla tällaisia niin silloin meidän tulee myös kunnioittaa vastavuoroisesti muiden vastaavia oikeuksia. " -tyyyliin.
Näinhän sitä helposti ajattelee ja itsekin kuvittelee olevansa suvaitsevainen ihminen joka ymmärtää miltä tuntuu jos ei ole yhteisössään hyväksytty.
Mutta olenko minä suvaitsevainen? Totuuden nimissä en varmaankaan ole, vähän väliä ärsyttää milloin mikäkin. Ja juuri klassisesti muutaman esimerkin perusteella määrittelen kokonaisia ryhmiä tietynlaisiksi.
Mutta onko ajatus vähemmistöistä lähtökohtaisesti suvaitsevina edes järkevä? Useinhan jokin pienryhmä ajaa kiihkeästi vain yhtä asiaa tai katsoo kaikkea yhdestä näkökulmasta. Eikö tämä jo itsessään rajaa helposti suvaitsevaisuuden ulos, ainakin jos ei vaaraa tiedosteta?
Onko enemmistö, valtaväestö, siltikin sitä todella suvaitsevaista lajia esim. Suomessa?
Kovin suurta älämölöä ei kuitenkaan ole syntynyt parisuhdelaista – tiettyjä äänekkäistä lähinnä uskonnollisia vähemmistöjä lukuun ottamatta. Enemmistö lukee koulussa kuuliaisesti vähemmistön kieltä, vain muutamia asioita mainitakseni.
Enemmistö on huolissaan verotuksesta, ilmastonmuutoksesta ja päivähoidon maksullisuudesta. Enemmistöllä on usein ihan muut asiat mielessä eikä se jaksa inhota vihata jotain vähemmistöä, vaan yleensä provokaatiot tulevatkin toisen vähemmistön taholta, joka esiintyy enemmistön nimissä.
Usein puhutaan siitä miten yhteiskunta ja ilmapiiri on suvaitsematonta, aika paljon on kuitenkin esim. seksuaalivähemmistöjen kohdalla sitä, että enemmistöä nimenomaan ei kiinnosta toisten ihmisten seksielämä. Sen sijaan äänekkäät poikkeustapaukset jaksavat huudella ja kirjoitella nettiin ja onnistuvat luomaan ikään kuin yleisenä mielipiteenä oman suvaitsemattoman mielipiteensä.
Toisaalta kun miettii omia kasvuvuosia niin on suoranainen ihme, että on päässyt jotakuinkin tasapainoiseen aikuisuuteen. Paljonhan riippuu kodista ja lähipiiristä millainen nuoruus on ollut, mutta tuntuu, että ainakin silloin homoseksuaalisuus oli nimenomaan seksuaalisen perversion muoto eikä mitään muuta.
Kun sitten lopulta tuli ulos vanhemmille, joutui kohtaamaan vanhempien, itsellä äidin, jonkinlaisen kieltämisen, epäuskon ja loukkaantumisen reaktiot, joita kesti aika pitkään. Monilla lienee samanlainen kokemuspohja. Joten ei ihme, jos näkee ympäristön suvaitsemattomana, arvaamattomana, uhkaavana ja jopa pelottavana paikkana, jossa koko ajan pitää olla varuillaa, ettei jää kiinni. Kiinni siitä, että on mikä on.
Ja sitten, eilen olin oman työpaikkani mainoskuvaston mallina, kun haluttiin tavallisen näköinen mies perheenisäksi. Niinpä niin.
Itselle oli muuten yllätys, kun valitsin mielestäni sopivan kokoisen tarjotuista paidoista niin kuvausassistentti halusi, että otan kokoa suuremman (siis liian ison). Ilmeisesti isillä on väljät paidat…mutta homous on siitä veikeä ominaisuus, että se ei näy päälle päin ainakaan ilmeisesti aina…
9 kommenttia
kesäpoika
17.8.2007 12:08
Oman edun ajaminen on ihmisessä sisäsyntyinen ominaisuus. Suvaitsevaisuus taas on arvo, valittu ja tiedostettava. Jos homous olisi valittava ominaisuus, eli henkilö olisi tietoisesti halunnut kuulua vähemmistöön, voisi olettaa hänen miettineen vähemmistöproblematiikkaa vähän omaa elämäänsäkin pidemmälle. Se ei kuitenkaan ole valittua, siksi homo on luonnostaan ainoastaan oman edun tavoittelija, kuten ihan kaikki. Sen sijaan syrjintää mistä tahansa syystä kohdanneella pitäisi olla suurempi kyky tuntea empatiaa vastaavassa tilanteessa olevia kohtaan. Niin ei kuitenkaan aina ole. Kyky empatiaan riippuu monista muistakin asioista kuin vain henkilön kokemustaustasta. Toisilla se on luonnollisesti esiin nouseva ominaisuus, toisten pitää opetella empaattista käytöstä arvona, kun eivät kykene siihen niin voimakkaasti tunteena.
Mä suosin vahvoja arvoja, siitä kertoo jo uskonnollisuus. Hyvän ja pahan määrittely on tärkeää, ja se pitää tehdä tietoisesti. Primitiivisinä valintoina me hahmotamme vain hyödyllisen ja ei-hyödyllisen, joka on aivan liian lyhytnäköinen tapa elää.
Kauneuspilkku
17.8.2007 12:54
Näin tiedämme, että homot eivät ole keskimäärin suvaitsevaisempia kuin muutkaan, minua ihmetyttääkin se, että on suvaitsevaisuuden leima. Miten se on ansaittu tai otettu? Ei tarvitse kuin seurata romani-keskustelua keskustelupalstalla niin huomaa suvaistevaisuuden ranneliikeessäkin. Usein myös syrjintää kokeneet haluavat jonkun toisen viiteryhmän, jota syrjiä ja halveksi, vaikka tämä ei varmaankaan vie omaa syrjimiskokemusta pois.
Hyvän ja pahan määrittely on myös vaikeaa ja aina se ainakaan ns. kristillisissä piireissä minusta osu kovin kohdalleen Monien ns. kristittyjen mielestähän esim. minun pitäisi eheytyä ja luopua synnillisestä elämäntavastani. Suurin kristillinen kirkkokunta Katloinen krikkokin lienee osittain näillä linjoilla ajattelussaan.
audinkopoika
17.8.2007 14:29
" Sen sijaan äänekkäät poikkeustapaukset jaksavat huudella ja kirjoitella nettiin ja onnistuvat luomaan ikään kuin yleisenä mielipiteenä oman suvaitsemattoman mielipiteensä." Tuossa olet hyvin oivallisesti kiteyttänyt homman idean. Jotkut lausuvat mielipiteet, niin kuin ne olisivat enemmistön mielipiteitä.
Itsekin hätkähdän joskus omaa asennettani, huomaan et minusta usein pilkahtaa myös toisia tuomitseva ajatus, vaikka omasta mielestäni yritän olla humaani toisia kohtaan.
On hyvä tarkastella myös omaa minuuttaan ja siellä myllertäviä ajatuksia, ovatko ne "moraalin" kestävällä pohjalla.
Arvot ovat heijastus aina jostakin henkilön kokemuksesta tai taustasta johtuvia, usein myös toisten muokkaamia, kuten voimme huomata.
kesäpoika
17.8.2007 18:08
Kaikki stereotypiat eivät koske negatiivisina pidettyjä ominaisuuksia..
Homous ja suvaitsevaisuus niputetaan yhteen varmaan siksi, että ne asiat niputetaan yhteen niin usein homojen omia oikeuksia ajettaessa. Kas kun muiden on suvaittava meitä, mutta meidänhän ei suinkaan muita..
martin
17.8.2007 18:53
Toive tulla suvaituksi johtaa usein hlbt-väellä siihen, että vähemmistön ongelmia on pohdittu tietoisesti, niitä on koettu konkreettisesti. Meidän suvaitsemisemme tulisi sisällyttää myös muiden suvaitsemisen.
Suvaitsemisessa ei ole mitenkään ristiriitaista tuoda omaa asiaansa esille. Saattaa tosin olla, että oman asian kohdalla unohdetaan muilla olevan sama oikeus tulla kuulluksi, saada olla olemassa.
Minusta - ja mielestäni tässä on kyseessä jokaisen yksittäisen ihmisen ajattelu - suvaitseminen ei ole pohjimmiltaan enemmistö-vähemmistö-akselilla liikkuva. Se on yksilötason valinta. Yksilö tasolla kuulumme lisäksi monin eri tavoin enemmistöihin ja vähemmistöihin. Aina vähemmistöä kohtaan ei synny hyvää tajuamista (en sano ymmärrystä, sillä se on harvinaista).
Suvaitseminen onkin vain toisen ihmisryhmän, joka on sellaiseksi määritelty sietämistä vierellään. Se ei ole täyttä hyväksymistä. Täysi hyväksyminen ei synnytä käsitteellistämisen tarvetta.
Tuskin hlbt-väen suvaitsevuuden leima on mitenkään sisäsyntyisesti ansaittu tai otettu. Se on annettu argumentaation takia. Vähemmistöjä tulisi suvaita. Tietenkään ei ole taattua ollut milloinkaan - eikä ole nytkään - että k a i k k i vähemmistön edustajat itse olisivat suvaitsevia.
kesäpoika
17.8.2007 23:10
Tahdon selittää vielä tuota mun kommenttia uskonnollisuudesta.. Sen ei ollut tarkoitus kuulostaa tyrkyttävältä. Uskonnollisuus perustuu mun mielestä pitkälle juuri hyvän ja pahan erottamiselle toisistaan, sen sijaan että se perustuisi vaikka sen hyödyn mittaamiselle, kuten taloudellisiin asioihin pohjautuva maailmankatsomus. Uskonnollisuus sellaisenaan ei tietenkään takaa hyvän ja pahan rajautumista kaikkien mielestä samoin tavoin, eikä uskonnollisuuskaan takaa edustajistaan mitään. Stereotypiat ovat stereotypioita, oli kyseessä uskonnot tai seksuaalivähemmistöt. Poimin sen esimerkiksi vahvasta arvomaailmasta, en esimerkiksi täydellisestä hyvästä kaikkien harjoittajiensa kesken. Vahvoissa arvoissa on huonotkin puolensa, jos innostuu väärästä asiasta, ja vääryyshän on pitkälle kiinni määrittelijästään..
coco
18.8.2007 02:30
Sympatiaa!!!
audinkopoika
18.8.2007 15:27
Niin sinut on sitten haastettu kertomaan viidestä blokkaajasta jotakin. Katso minun blogistani asia ;)
Kauneuspilkku
19.8.2007 19:01
Hei Martin, Audinkopoika, Kesäpoika ja Coco ja kaikki muut.
Hienoja kommentteja pohdiskeluuni, olen myös samaa mieltä siitä, että suvaitsevaisuus on yksilöstä lähtevää käyttäytymistä, pieniä ja isoja tekoja. Sitä, että tekee niin kuin sydämessään tietää oikeaksi. Siinä mielessä se lähtee vahvoista arvoista, täytyy tietää mikä on oikein ja uskaltaa myös toimia niin. Koska aina ei ole helppoa olla suvaitsevainen, toisinaan on helpompi nyt vertauskuvallisetsi sanottuna heittää kivi, kuin jättää se heittämättä.