vaalit

EU-vaalien aikaan huomaa, miten euhun kriittisesti suhtautuvat ovat ajautuneet marginaalin yhteiskunnassa ja keskustelussa. Unionin vastutus kanavoituu pienpuolueisiin ja ääriliikkeisiin, joiden ehdokkaat ovat varsin kirjavaa joukkoa. Vajaassa 15 vuodessa suomalaiset on saatu ruotuun. Nythän esim. puhutaan ihan sujuvasti, että unioini rahottaa sitä tai tätä projektia. Omia rahaojammehan ne ovat, meiltä kerättyjä. Suomi on nettomaksaja, tosin suhde ei ole niin huono kuin vaikka Ruotsilla ja Hollannilla, mutta kuitenkin. Muistan hyvin, kun oli kansanäänestyksen aika. Jo silloin oli nähtävissä mihin suuntaan kehitys menee. Poliittinen eliitti ja suurin osa tiedotusvälineistä sekä elinkeinoelämä pitivät massiivista pelotuskamppanjaa, jonka teemana oli miten huonosti maallemme kävisi, jos jäisimme unionin ulkopuolelle. No, sitähän emme tiedä, koska pelottelukampanja puri hyvin. Yksi sun toinen poliittinen vaikuttaja on sen jälkeen ehtinyt nauttia mepin hyvistä tuloista ja eduista ja silloinen pääministeri haaveili komeasta urasta unioinin huipulla, mutta päätyikin kaasuputkikauppiaaksi. Rahakasta varmaan sekin.
Niin, kun työvoiman, pääomien ja kilpailun vapauttaminen ja sisämarkkinat on saattanut meidät tällaiseen taloudelliseen tilaan - ei tosiaan voi kuin miettiä mitenköhän olisi käynyt jos olisi sanottu ei? Tosin äänestystulostahan ei tarvitse kunnioittaa, unioinissahan kansanäänestykset uusitaan kunnes kansan ymmärtää äänestää "oikein".
Mitä Suomi oikeastaan haluaa EUlta? Siis muuta kuin olla mukana tekemässä päätöksiä? Aikoinaan tärkeä argumentti oli nimen omaan "päästä samaan pöytään" tekemään päätöksiä. Mutta ns. sisäpiirissä oleminen on poliitikkojemme vaalima suuri hujaus, emme ole vaikuttamassa mihinkään keskeiseen päätökseen tai jos olisimme, miksi ihmeessä Suomi ei saa mitään asioita läpi EUssa. Miksi ihmeessä rahoitamme Puolan, Kreikan, Espanjan tai Portugalin hallintoa, miten nämä sivistysmaina itseään pitävät joutuvat turvautumaan pohjoisten metsäläisten apuun? Tosin EU budjetti on pieni prosentuaalisesti verrattuna kansallisiin budjetteihin, mutta kyse onkin periaatteessta.
Näin europarlamenttivaalien alla on hyvä muistaa, että EU:n tärkein päätöksentekoelin on Euroopan unionin neuvosto, joka edustaa jäsenvaltioita ja muodostuu jäsenvaltioiden ministereistä. Tänä läpinäkyvyyden ja avoimuuden aikakautena on hyvä muistaa, että Neuvoston työ ei ole julkista. Mikä sinänsä on suomalaisesta näkökulmasta outoa, meillä kun julkisuuslain mukaan hallinto on lähtökohtaisesti julkista. Melkein kaikkia Suomen julkishallinnon organisaatioita yhdistää arvoihin kuuluuva "avoimuus", mutta...sehän on vaan sanahelinää....
EU:n idioottimaisuuksista voisi kirjoittaa romaanin -esim. rahan tuhlaus parlamentissa on niin pöyristyttävää - edestakaiset muutot brysselin ja strasburgin välillä, edustajien kulukorvaukset yms. - että turhautuu. Samana aikaan kun europarlamentti pistää haisemaan miljoonia typerän byrokratiansa vuoksi, mietiään Suomessa opettajien lomautuksia, sairaaloiden sulkemisia jne. Ja kyllä, kyllä nämä liittyvät toisiinsa. Jos maksaisimme EUlle vähemmän voisi valtio käyttää niitäkin varoja kuntien valtionapuihin. Puhumattakaan kansallaisen hallinnon kasvaneista matka- yms. kuluista.