Kiista valtion elokuvatuista on saanut elokuvatuottajat pysäyttämään tuotantonsa.
Hieno homma,siitä vaan, omaa oksaa sahaatte poikki.
Ensinnäkin en oikein ymmärrä tällaista valtion tukien ruikuttamista, jos samana aikaan on kyse kuitenkin bisneksestä, jota suomalaisetkin tuottajat mielellään kertovat tekevänsä, ainakin kun kyse on markkinoinnista.
Yleensäkin suhtaudun kriittisesti taidebisneksen tukemiseen. Miksi yhteiskunnan tulisi tukea joidenkin bisnestä niin että nämä voivat kekkuloida suurina filmimoguleina? Jos kerran kyse on liiketoiminnasta, tulisi sen toimia myös liiketoiminnan lakien mukaan.
Elokuva-ala on ottanut oopperan tuet hampaisiinsa, mutta vertaus ontuu sikäli, että Kansallisooppera, jonka saamia tukia kritisoidaan, on kuitenkin säätiön ylläpitämä voittoa tuottamaton laitos. Ja myös valtiovallalla on perinteisesti ollut vahva edustus säätiössä.
Elokuvatuotantoyhtiöt ovat sitä vastoin yksityisiä yrityksiä, joiden perimmäinen tarkoitus on tuottaa omistajilleen voittoa. Kulttuuribisnes on siitä ihmeellinen genre, että sen tekijät ovat milloin taitelijoita milloin bisnesihmisiä aina sen mukaa mikä kulloinkin tuntuu olevan hyödyllistä. Taiteen tukeminen sinänsä on tärkeää, mutta tukien varassa ei pidä luoda mitään pöhötttynyttä ihmisjoukkoa, joka odottaa, että mitä vaan tehdään niin aina saadaan kustannukset katettua tuotantotuilla. Yrittämiseen liittyy riskit ja jollei niitä ole valmis kantamaan ei sitten varmaan kannata olla yrittäjä.
En myöskään käsitä järjestelmää, joka vuodesta toiseen antaa apurahoja samoille kirjailijoille ja kuvataiteilijoille riippumatta siitä onko kukaan kiinnostunut heidän töistään. Jos sanasokea runoilija on sitä mieltä, että hänen tehtävänsä on kirjoittaa runoja, onko yhteiskunnan silti pakko maksaa hänelle siitä enemmän kuin tavalliselle työttömälle? Kirjailijaksi ja kuvataiteilijaksi kun voi ryhtyä kuka vaan, minäkin. On tietysti hyvä, että julkaistaan muutakin kuin vain bestselereitä, mutta onko itsekeskeisen ja omaa napaansa tujoittavan kulttuuriväen elättäminen todellakin yhteiskunnan vastuulla?
Jos valtio nostaisi tukiaan elokuvateollisuudelle tarkoittaisi se minusta sitä, että silloin nämä yhtiöt eivät voisi enää toimia normaalien osakeyhtiöiden tavoin tai sitten kaikelle yritystoiminnalle pitäisi antaa vastaavia tukia.
Voidaan tietysti kysyä miksi meillä sitten on maatalousyrittäjät, jotka yhtä lailla elävät yhteiskunnan tuilla ja ajelevat Mersuilla…myös suuryritykset ovat saaneet valtion tuotekehitystukea jne. Maailma ei tosiaan ole valmis.
En todellakaan vastusta taiteen tukemista ja ei en ole itse jäänyt ilma apurahaa. Mutta vastustan sitä, että yhteiskunnan tukia hyväksikäytetään ja vaaditaan niitä automaattisiksi vain siksi, että tässä valossa on paljon mieluummin tukemassa hoiva-alaa kirjastoja ja muuta julkista sektoria, jossa ehkä on mahdollisuudet myös tukein käytön kontrollointiin. Ja tukemalla esimerkiksi kirjastoja aineistomäärärahojen muodossa mahdollistetaan pienlevikkisen kirjallisuuden tuottaminen tasapuolisemmin kuin syytämällä tuki tietyille henkilöille vuodesta toiseen.
2 kommenttia
JPHki
9.9.2007 22:41
Olen kotoisin maalta enkä ole koskaan tavannut maatalousyrittäjää joka ajaa mersulla. Ehkä ns. vuorineuvos-yritysjohtaja-maanviljelijät ajavat. Ei sitä nyt niin kamalasti kannata vahtia, jos joku jatkuvassa epävarmuudessa elävä taiteilija tai epäinhimillisen raskasta työtä raatava maanviljelijä sattuu saamaan muutaman ylimääräisen lantin veromarkoistamme. Minä ainakin annan mielelläni omistani.
Kauneuspilkku
10.9.2007 08:35
Menepä Varsinais-Suomeen katsomaan ökytiloja mm. Nalle Wahlroos repii aika kivat tuet ostamastaan kartanosta. Minustakin tuet olisi tarkoitettu niille, jotka niitä tarvitsevat. Jatkuvassa epävarmuudessa elävä taiteilija on ihan itse valinnut jatkuvan epävarmuuden tilansa, niin kuin minä pätkätyöni.
En ole taiteen tukemista vastaan sinänsä, mutta olen siät vastaan, että tuet muodostuvat ikän kuin automaateiksi, joiden varaan omat bisnekset lasketaan.