levoton ?

Pomo haluaa "neuvotella" työsuhteeni jatkumisesta. Pitäisi olla varmaan innoissaan, mutta kun tämä toistuu nyt jo neljättä kertaa, niin ei oikein jaksa. Lähinnä sitä on kyyninen, kun ilmoitus oli vaan aluksi, että "meidän pitää keskustella".
Eikä muuta. Piti taas onkia tämä puheenaihe, tosin sen nyt osasi jo arvata. Kyse on taas "koko paketista", ensi vuoden toimenkuva, tämän vuoden keskeneräiset työt, vähän niin kuin kehityskeskustelu. Ehkä se on myös pomo tapa viestittää, että on kiinnostunut tekemisistäni, vaikkei niistä mitään tiedäkään. Sitten analysoidaan työkaverini asiat ja pomo yrittää ehdottaa, että vaihtaisin työhuonetta. Torstaina nähdään olenko oikeassa.

Ihan pikkuriikkinen osa minusta toivoo, että työsuhdetta ei jatkettaisikaan, koska se pakottaisi minut hakemaan uutta työpaikka, uusia tehtäviä ja uusia ihmisiä, mutta toisaalta viihdyn täällä niin hyvin, että oikeasti työsopimuksen jatkuminen olisi hyvä juttu. Minulla on nyt mukavan itsenäiset työtehtävät, täällä on hyvää porukkaa ja saan oikeasti olla asiantuntija ilman mitään esimiesvastuuta. Palkka ei ole hääppöinen (jos vertaa vaikka opettajaan), mutta toisaalta olen ollut pienemmälläkin palkalla töissä, joten olen siihenkin ihan tyytyväinen. Ja lomat pyörii.

Miten ihmeessä vanha polvi on voinut olla 40 vuottakin saman työnantajan palveluksessa jopa suunnilleen samoissa duuneissa? Itselle tuntuu neljä vuottakin jo ikuisuudelta. Olenko levoton sielu, tyytymätön siihen mitä on ja kaipaan aina jotain uutta?

Mielestäni en kyllä ole tyytymätön, kiittämätön tms. mutta juu uutta tunnun kaipaavan.