Roolit vaan ei peli

Netissä tulee osallistuttua keskusteluihin, jollaisia harvoin käy tosielämässä. Luultavasti myös keskustelee sellaisten ihmisten kanssa, joihin ei syystä tai toisesta "oikeassa" elämässä tutustu. Netissä on tietysti se ongelma, että lopultakaan ei voi tietää kenen kanssa keskustelee ja siksi alitajuisesti miettii, kuinka paljon itsestään haluaa anonyymissä verkkoyhteisössä kertoa.
Nettikeskustelut saattavat toisinaan tai ehkä useinkin mennä överiksi; yksi tai useampi keskustelija vuodattaa keskusteluun kaikkea sellaistakin mitä face to face ei sanoisi. Tunteet kuumenevat verkossa aika helposti. Verrattuna laajempiin verkkofoorumeihin, tämä Ranneliike on lintukoto. Välillä tosin tuntuu, että joissakin keskusteluissa nimimerkkejä on enemmän kuin keskustelijoita.
Se voiko nettiä edes erottaa ns oikeasta elämästä on yksi kysymys. Itse en edelleenkään aio omalla nimelläni pitää täällä blogia tai osallistua keskusteluihin. Ei siksi, että tiukan paikan tullen en seisoisi kirjoittamieni asioiden takana, vaan lähinnä siksi, etten halua sotkea yksityisminää ns julkiseen eli työminään. Muutamat ovat tällä saitilla omina itsenään, oikeine nimineen ja yhteystietoineen, silloin verkko ei kait ole enää erillinen osa-alue elämässä. Toiset taas vaikuttavat hyvinkin fantasiahahmoilta, jotkut parodiaan saakka.
Verkossa siis myös tutustuu ihmisiin, joihin ei törmää verkon ulkopuolisessa maailmassa. En tiedä mikä ohjaa kontaktoitumistamme. Ulkonäkö on varmasti yksi asia, toinen ehkä tulotaso, ammatti, harrastukset. Monia kontakteja ohjaavat ihan perusasiat: asuinpaikka, työpaikka, koulu, lastentarha, hiekkalaatikko. Kohtaaminen voi tapahtua missä vaan, miksei siis myös verkossa. Verkkotuttavuuden siirtäminen toiseen todellisuuteen on sitten eri asia. Ja toisaalta ehkä vähän sama asia kuin, että kaikki eivät pyydä työkavereitaan ja sukulaisiaan samoille kutsuille tai opiskelukavereita ja naapureita. Silti näiden kaikkien kanssa ollaan tekemisissä. En tiedä onko kysymys rooleista, niitähän meillä on niin verkossa kuin verkon ulkopuolella. On tosiaan työminä, poika, puoliso, veli, setä, kaveri, ystävä, naapuri, jumppatuttu, jne. ja sitten tämä Kauneuspilkku. Kaikkien roolien sisällä puolestaan on erilaisia vivahteita ja taustalla jotakin yhteistä, minä.
Kaikkine vivahteinemme täällä verkossakin olemme ihmisiä, persoonia. Toivottavasti sen aina muistaisi kiihtymyksenkin tilassa.