Joskus on sanottu, että yhteiskunnan onnistumisen voi määritellä siitä, miten hyvin se kohtelee vanhuksiaan.
Viime vuotisista vaalipuheista huolimatta vanhusten tilanne Suomessa ei ole kohentunut. samat ongelmat, joita puoluejohtajat vaalitentissä lupasivat poistaa, kuka milläkin keinoilla, ovat edelleen olemassa.
Tilastojen mukaan vanhusten määrä on nykyisestä rajusti kasvamassa ja jostain syystä päättäjät olettavat, että tulevaisuuden vanhukset eli me, säilytämme toimintakykymme nykyvanhuksia paremmin. Vaikka lääketiede epäilemättä tulee kehittymään ja sitä kautta ihmiset pysyvät pitempään hengissä ja monet sairaudet voidaan ennaltaehkäistä, luulen, että oma ikäluokkani ja nuoremmat emme tule olemaan sen virkeämpiä vanhuksia kuin vanhempamme.
Päinvastoin kun nuorisoa katselee, hyvin suuri osa on huonokuntoisia ja ylipainoisia. Tilastotkin osoittavat, että lapset ja nuoret liikkuvat nykyisin paljon vähemmän kuin aiemmat ikäluokat. Myös ravintotottumukset ovat elintason nousemisen myötä menneet huonompaan suuntaan. Eli voi olla, että vanhusongelma ratkeaa aikanaan itsestään, kun ihmiset kuolevatkin heti eläkeiässä elintapasairauksiin. Kuinka kätevää.
Mutta omaa ikäluokkaani tämä ennustus ei vielä varmaankaan koske, koska pääsimme toden teolla nauttimaan epäterveellistä ruokaa vasta teineinä. Moni myös on joutunut kävelemään, pyöräilemään ja hiihtämään koulumatkojaan ja saanut siten pakkoliikuntaa nuorena. Tietokoneitakaan ei vielä nykymitassa ollut, joten ryhtikin kasvoi suunnilleen suoraksi. Eli meidän ikäluokkamme ehkä vielä saa kärvistellä vaipoissaan vuodeosastolla, koska hoitajiahan ei sitten todellakaan ole.
Mutta tulevat sukupolvet, unohtakaa eläkevakuutukset ja muu pelottelu, mikäli elätte eläkeikäiseksi, olemme ehkä jo tuhonneet maapallon.
