Positiivista välillä

Viimeiset blogaukseni ovat olleet aika happamia. En kuitenkaan ole niin negatiivinen mielestäni kuin blogistani voisi päätellä. Ehkä tämä on jonkinlainen terapiakeino, varaventtiili, niin kuin yhden blogin otsikkokin on.

Tänään siis positiivista: ulkona on ihana ilma, ainakin meille, jotka pidämme lumesta. Toivottavasti se mitä taivaalta tulee, pysyykin lumena, että pääsisi vielä tänäänkin hiihtämään.

talven ensimmäisen hiihtolenkin nimittäin pääsin tekemään tiistaina ja toisen eilen. Voi kun oli kivaa ja tuli hyvä olo. En tiedä miksi olen hurahtanut hiihtoon, mutta olen aina pitänyt siitä. Sekä hiihtämisestä että hiihtokilpailuiden seuraamisesta. Lapsena hiihtelin usein lyhyen koulumatkani tai ainakin lähdin koulun jälkeen hiihtelemään lähimaastoon.
Nykyinen kotikin sijaitsee kävelymatkan päässä keskuspuiston latuverkosta. Sieltä pääsisi hyvänä talvella suksilla vaikka töihin!

Työkaverini inhoaa lunta, pakkasta ja talvea – siksi pitääkin pitää omaa innostusta vähän sordinolla.

Mutta salaa voi jo odottaa iltaa, että pääsee vielä kerran lenkille, viikonloppuna taitaakin tulla vettä, mutta pääsinpäs tänäkin talvena hiihtämään.