• Kauneuspilkku

Pakko ruotsia ?

Martinin blogaus, jossa hän tuskaantui ruotsinkielisen palveluun puuttumiseen tai heikkoon laatuun kirvoitti pienen keskustelun välillemme.

Tällä hetkellähän Suomi on virallisesti kaksikielinen maa, jossa ainakaan toistaiseksi ei edes pohdita ruotsin kielen aseman muuttamista. Ns. ”pakkoruotsista” puhutaan kuitenkin säännöllisesti ja pakollinen toisen kotimaisen kielen ylioppilaskirjoitus on taidettu jo poistaa. Kaikki kuitenkin lukevat molempia kotimaisia kieliä halusivat sitten tai ei.
Kun kaikkea tehostamista vaaditaan yhteiskunnan eri tahoilla ja keskustellaan säästötoimenpiteistä, niin onkohan kukaan laskenut, paljonko rahaa kuluu koko kansan pakolliseen kaksikielisyysopetukseen, koko valtionhallinnon (osittain myös kuntien) näennäiseen kaksikielisyyteen kaiken mahdollisen käännättämiseen molemmille kielille jne. ?
Suhteessa tuloksiin nähden varmasti aika paljon.
Keskimääräinen suomenkielinen henkilö ei hirveän hyvin toista kotimaista osaa eikä haluakaan. Ja siinä on sekä seuraus että syy.

Poliitikot ovat liikuttavan yksimielisiä siitä, että maassa tulee olla kaksi virallista kieltä. Asia ikään kuin nähdään siten, että joko ruotsi on virallinen kieli tai sitten se häviää maastamme kokonaan. Itse en ole ihan vakuuttunut. Miten olisi vaikka vähemmistökielen asema, mikä kuvastaisi todellisuutta paljon paremmin? Tietyt oikeudet taattaisiin palveluihin omalla kielellä, mutta ilman ehdotonta vaatimusta että Hangosta Utsjoelle valtion viranomaisten tulee osata molempia kieliä.
Käytännössähän muutos ei merkitsi muuta kuin de facto tilanteen tunnustamista. Jo Paasikivi sanoi, että kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen.

Suomenruotsalainen kulttuuri ei katoaisi mihinkään, sen tukipylväät Svenska Litteratur Sällskapet ja Kulturfonden pitävät kyllä kulttuurin pystyssä. Åbo Akademi ja Hanken pystyisivät hyvin järjestämään korkeakoulutuksen ja FST pyörittäisi TV-ohjelmia.

En oikein pääsi käsiksi siihen logiikkaa, että ruotsin kielen virallinen asema on joku tabu, josta ei voida edes keskustella, maassa, jossa kuitenkin ao. kieltä puhuu äidinkielenään vain viitisen prosenttia väestöstä. Sitten kun siitä puhutaan niin yleensä toinen osapuoli on joku Suomalaisuuden liiton hörhö ja toinen jos SFP-aktivisti, joiden välille ei synny minkäänlaista dialogia, koska juoksuhautoja on kaivettu jo yli sadan vuoden verran niin, että pohjalle ei kuulu kuin oma huuto.

4 kommenttia

martin

20.2.2007 00:02

Eihän suomen kielen asemakaan mikään tabu ole...? "Kuinka paljon suomenkielinen hallinnon ylläpito maksaa?" Tosiasia on myös, että molempia kieliä tarvitaan Hangosta Utsjoelle. Se ei ole kulttuuritekijä - siinä olen kanssasi samaa mieltä, että ei ruotsinkielinen kulttuuri täältä minnekään katoa. ...

Kauneuspilkku

20.2.2007 08:34

Ei suomen kielen asema tietenkään voi olla mikään tabu, mutta tällä hetkellä sen puhujia on kuitenkin yli 90% väestöstä, joten sinänsä on aika loogista ajatella, että maan enemmistö kieli on sen virallinen kieli. Tosin ainahan näin ei ole ollut. Hallintohan maksaa aina, mutta keinotekoisen kaksikielisen hallinnon ylläpitäminen vasta kalliiksi tuleekin. varsinkin kun tulokset ovat niin heikot. Olen kanssasi eri miieltä ruotsin kielen tarpeesta koko maassa.

martin

21.2.2007 01:19

Minusta enemmistö ei välttämättä RAJAA virallista kieltä. Onhan muitakin valtioita, joissa on useampia virallisia kieliä ja sellainen järjestely toimii HYVIN! Minusta perusteesi eivät tuo esille kielen arvoa.

Kauneuspilkku

21.2.2007 08:34

Niin perusteluni on aika yksinkertaiset. Toki on muita valtioita, joissa on useampia virallisia kieliä ja varmasti toimii hyvin. Minusta kuitenkin tuntuu, että täällä meillä hirveän harva sitten oikeasti osaa ruotsia (ja kääntäen ehkä suomea?) niin hyvin kuin lain mukaan varmaan kuuluisi. Ja se tuo väistämättä mieleen sen, että olisiko laki kenties ajastaan jäljessä? Mikä on kielen arvo? ja kenelle?
Se varmaan riippuu keneltä kysytään. Jokainen varmaan ymmärtää äidinkielen arvon. ja sitä ei kukaan tässä kiistäkään. Esim. oikeutta opiskeluun äidinkielellään.
Lähden siitä yksinkertaisesta lähtökohdasta, että tilanteessa jossa yli 90% kansasta joutuu opiskelemaan vierasta keiltä, josta ei juurikaan ole hyötyä heille, on jotenkin outoa. Aiotaanko pakollista ruotsinopetusta jatkaa vaikka ruotsia äidinkielenään puhuvien osuus laskisi alle viiden prosentin tai alle prosenttiin väestöstä? Entä tuleeko kielestä automaattisesti virallinen kieli, jos puhujia on yli 5% väestöstä? Näin ollen saamme kohta kaivaa venäjänkirjat esiin.
Historialliset seikat eivät minusta ole riittävä peruste sille, että jonkin kielen asemaa pönkitetään keinotekoisesti yhteiskunnassa.