Pakko ruotsia ?

Martinin blogaus, jossa hän tuskaantui ruotsinkielisen palveluun puuttumiseen tai heikkoon laatuun kirvoitti pienen keskustelun välillemme.

Tällä hetkellähän Suomi on virallisesti kaksikielinen maa, jossa ainakaan toistaiseksi ei edes pohdita ruotsin kielen aseman muuttamista. Ns. ”pakkoruotsista” puhutaan kuitenkin säännöllisesti ja pakollinen toisen kotimaisen kielen ylioppilaskirjoitus on taidettu jo poistaa. Kaikki kuitenkin lukevat molempia kotimaisia kieliä halusivat sitten tai ei.
Kun kaikkea tehostamista vaaditaan yhteiskunnan eri tahoilla ja keskustellaan säästötoimenpiteistä, niin onkohan kukaan laskenut, paljonko rahaa kuluu koko kansan pakolliseen kaksikielisyysopetukseen, koko valtionhallinnon (osittain myös kuntien) näennäiseen kaksikielisyyteen kaiken mahdollisen käännättämiseen molemmille kielille jne. ?
Suhteessa tuloksiin nähden varmasti aika paljon.
Keskimääräinen suomenkielinen henkilö ei hirveän hyvin toista kotimaista osaa eikä haluakaan. Ja siinä on sekä seuraus että syy.

Poliitikot ovat liikuttavan yksimielisiä siitä, että maassa tulee olla kaksi virallista kieltä. Asia ikään kuin nähdään siten, että joko ruotsi on virallinen kieli tai sitten se häviää maastamme kokonaan. Itse en ole ihan vakuuttunut. Miten olisi vaikka vähemmistökielen asema, mikä kuvastaisi todellisuutta paljon paremmin? Tietyt oikeudet taattaisiin palveluihin omalla kielellä, mutta ilman ehdotonta vaatimusta että Hangosta Utsjoelle valtion viranomaisten tulee osata molempia kieliä.
Käytännössähän muutos ei merkitsi muuta kuin de facto tilanteen tunnustamista. Jo Paasikivi sanoi, että kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen.

Suomenruotsalainen kulttuuri ei katoaisi mihinkään, sen tukipylväät Svenska Litteratur Sällskapet ja Kulturfonden pitävät kyllä kulttuurin pystyssä. Åbo Akademi ja Hanken pystyisivät hyvin järjestämään korkeakoulutuksen ja FST pyörittäisi TV-ohjelmia.

En oikein pääsi käsiksi siihen logiikkaa, että ruotsin kielen virallinen asema on joku tabu, josta ei voida edes keskustella, maassa, jossa kuitenkin ao. kieltä puhuu äidinkielenään vain viitisen prosenttia väestöstä. Sitten kun siitä puhutaan niin yleensä toinen osapuoli on joku Suomalaisuuden liiton hörhö ja toinen jos SFP-aktivisti, joiden välille ei synny minkäänlaista dialogia, koska juoksuhautoja on kaivettu jo yli sadan vuoden verran niin, että pohjalle ei kuulu kuin oma huuto.