Tuli eilen nähtyä The Queen. elokuva kertoo pääasiassa yhden viikon tapahtumista elokuussa 1997. Viikosta, jolloin prinsessa Diana kuoli Pariisissa ja jonka päätteeksi tulivat hautajaiset.
Nyt täytyy sanoa, että olen aina ollut kiinnostunut kuninkaallisista: ehkä juuri kuninkaallisten takia ryhdyin opiskelemaan historiaa. Osaan vieläkin ulkoa erilaisia dynastisia sukulaisuussuhteita ja muistan kaikenlaisia anekdootteja kuninkaallisten elämästä. Se, että historian opsikelu oli kuitnekin jotain ihan muuta on sitten toinen tarina…
Joka tapauksessa, minusta elokuva oli kiinnostava. Jos et ole nähnyt filmiä niin yritän olla paljastamatta juonta.
Elokuvassa tuli hyvin esiin se, miten julkinen henkilö, jolta odotetaan tiettyjä asioita on myös yksityishenkilö, jolla on tunteet ja oma käsitys oikeasta ja väärästä.
Erityisen kiinnostavaksi asia tulee, kun tämä henkilö on kasvatettu kätkemään tunteensa ja noudattamaan etikettiä, jota hän pitää ikivanhana. (Tosiasiassa suuri osa hovin noudattamista seremonioista ja tavoista luotiin vasta 1800-luvulla, mutta niille annettiin ”muinainen” status ja luultavasti kuningashuoneen jäsenistä suurin osa kuvittelee niiden periytyvän satojen vuosien takaa.)
Elokuva kertoo vanhenevan ihmisen tietynlaisesta kyvyttömyydestä ymmärtää uudenlaisia vaatimuksia, sitä, että hänen pyhinä pitämänsä arvot ja toimintatavat eivät olekaan enää yhteisiä ja kunnioitettuja.
Höpönassu ja mukana ollut ystävä olivat ehkä vähän pettyneitä. Kummankaan mielestä elokuva ei olut mitenkään huippu kiinnostava, vaikka kehuivatkin näyttelijäsuorituksia. varsinkin ystävän mielestä koko homma oli jotenkin lattea ja yksiulotteinen.
Tietyllä tavalla olen samaa mieltä, mutta sitten ajattelin, että ehkä myös kohteet ovat yksiulotteisia, ehkäpä latteus tulee kohteista?
Elävien tai hiljattain edesmenneiden ihmisten esittäminen on mielestäni vaativaa, koska paitsi henkilöillä itsellään ja heidän lähipiirillään melkein kaikilla on käsitys kuningatar Elisabethista, kuningataräidistä, Edinburghin herttuasta, prinssi Charlesista, Tony Blairista ja tietysti Dianasta. Elokuvan ei ollut tarkoituskaan murtaa myyttejä, ainakin niin luulen. Toisaalta sen ei olut tarkoitus luodakaan niitä eikä pönkittää establismenttia. Antaapa yhden näkökulman yhteen tiettyyn hetkeen, jolloin ympäri maailmaa ihmeteltiin brittihovin reaktiota Dianan kuolemaan.
2 kommenttia
martin
21.2.2007 02:11
Et ole ainoa, joka hallitsee dynastisia sukulaisuussuhteita!
Kauneuspilkku
21.2.2007 08:18
Taito, josta meille molemmille on varmaankin paljon hyötyö elämässä...mutta aina välillä huomaan esim. jotain historiallsita leffaa katsoessani, että minulla on kuin onkin sellaista taustatietoa, joka oikeasti syventää katsomiskokemusta. Nassu myös on tottunut kysymään minulta aina "kuka tää nyt sitten on suhteessa noihin muihin?"