Elämä on valintoja. Joka päivä voin valita mitä teen. Minun ei esimerkiksi ole pakko mennä töihin, jollen niin valitse.
On tietysti asioita kuten sairaudet, läheisen kuolema jne. joihin en voi vaikuttaa, mutta moni asia on oman valintani tulosta. Aikanaan syytin vanhempiani siitä että olin toiminut kuten he halusivat, ikään kuin en olisi voinut valita muuta. Nykyään tiedän, että En vaan uskaltanut. Välillä tekee asioita, joita ei haluaisi tehdä, mutta tekee koska luulee, että on pakko. Kävin armeijan, koska pelkäsin että vanhempani suuttuvat. Pysyin kaapissa pitkään samasta syystä.
Kun tajusin, että kaapissa oleminen on oma valintani, ei mikään vanhempieni asettama pakko vapauduin ja tulin ulos. Tajusin myös, että en voi syyttää toisia omista valinnoistani vain siksi, että olen kuvitellut heidän haluavan niin. tai vaikka he olisivatkin halunneet niin. Aikuisen ihmisen täytyy ottaa vastuu itsestään tai sitten menettää oikeutensa valittaa. On omaa tyhmyyttä elää ympäristön asettamien normien mukaan tai jäädä kierimään itsesääliin.
Jos näkee itsensä voimattomana uhrina vailla vaikutusmahdollisuuksia omaan elämäänsä kyllin kauan, lopulta varmankin muuttuu sellaiseksi. Mutta se on ihan itsestä kiinni.
6 kommenttia
kesäpoika
21.9.2007 15:43
Katkeruus on aina väärässä. Kukaan ei pelasta ihmistä ihmisen omilta valinnoilta.
Se on ihan totta.
Ei pidä kuitenkaan itseäänkään syyttää menneistä valinnoistaan. Niistäkään, jotka antoi toisten sanella. Silloin ei ehkä ollut vielä riittävän vahva kantamaan oman valinnan seurauksia, vaikka nyt on. Kaikelle on, ja on ollut syynsä.
Kaikki eivät ole vielä valmiita oivallukselle, että päättävät itse. Vapaus tuo myös vastuun. Musta tuntuu kuitenkin usein, että ihmiset arvioivat itsensä heikommiksi kuin oikeasti ovat, kyvyttömämmiksi kantamaan huonot seuraukset, joita valinnoista voi tulla. Kirjoitin siitä blogissani 12.09. Oikeasti monet kestäisivät paljon enemmän vastuuta ja saisivat sen määrän vapautta, jonka tarvisivat. Ja kun eivät uskalla, katkeroituvat. Joskus jollekin ihmiselle, jota vastaan varmuuden vuoksi jättivät nousematta, joskus Jumalalle, joskus elämälle.
Jos syyttää elämää tai kohtaloa jostakin, on ihan varmasti väärässä. Ei elämä mitään valitse, se vain tarjoaa.
Kyllä ihmiseltä voi viedä itsetunnon ja kyvyn uskoa itseensä, eikä se ole ihmisen oma syy. Kuitenkin silläkin ihmisellä on, ihan oikeasti on, mahdollisuus nousta ja kasvaa vahvemmaksi. Sitten kun on riittävän vahva uskomaan, että se on totta.
kesäpoika
21.9.2007 15:57
Valinnat on aina kokonaisuuksia. Ei voi samanaikaisesti valita olla menemättä töihin ja elää taloudellisessa yltäkylläisyydessä. Ei voi samanaikaisesti valita tulla ulos kaapista homona ja valita elämää, jossa on suojassa viharikoksilta. Ei voi valita arvokseeen yhteistä vastuuta ja valita silti vapautua sairaan äidin tuottamasta taakasta. Elämä on kokonaisuus.
Mä tiedän, että kysymys on hirvittävän laaja ja vaikea, mutta jos haluat Kauneuspilkku, niin tahtoisin kuulla ajatuksiasi siitä, missä määrin ihminen on valinnoistaan vastuussa itselleen ja missä määrin muille ihmisille.
Kauneuspilkku
22.9.2007 09:59
Kesäpoika: Juuri näin, kun tiedostaa itse tehneensä omat valintansa ei tarvitse olla katkera, koska tietää myös ne syyt miksi niin teki. Se, että yrittää vierittää syytä jostain epäonnistuneesta valinnastaan muille -elämälle, kohtalolle jne. todellakin vain katkeroittaa eikä auta kohtamaan seuraavaa haastetta elämässä.
Mainitsemasi kokonaisuudet, muodostuvat niistä valinnoista, joita itse kukin meistä tekee. Valitsemalla jotakin yleensä tulee myös sulkeneeksi jonkin aivan vastakkaisen vaihtoehdon pois. Jos ihminen ei tiedosta sitä, ei hän kykene todellakaan valitsemaan mitään, hän ainoastaan haluaa. Se oikeastaan onkin monen ihmisen ongelma – halutaan kaikkea, mutta ei olla valmiita luopumaan mistään.
Ihminen on vastuussa valinnoistaan tietysti itselleen, mutta myös muille. Ainakin siten, että tiedostaa myös valintojensa ei toivottuja seurauksia eikä yritä vierittää niistä syytä muiden niskoille.
Missä määrin ihminen on vastuussa muille ihmisille – mitäköhän oikeastaan ajat tällä takaa?
Ihminen on valinnoistaan siinä määrin vastuussa muille ihmisille, kuin hänen valintansa koskettavat näiden elämää? Tuo on kuitenkin liian laaja ja väljä määritelmä, joten kavennan sitä vähän.
Aiheutinko vanhemmilleni heidän mittareillaan noloja tilanteita tullessani ulos kaapista – kyllä varmasti, mutta olenko vastuussa heidän arvomaailmansa vai oman arvomaailmani mukaan?
Jokainen on vastuussa siitä, että ei tuhoa ympäristöä, yhteistä omaisuutta, kuluta turhaan luonnonvaroja jne. Periaatteessa länsimainen elämäntapamme on niin vahingollinen ympäristölle, mutta olemmeko valinneet sen, siis yksilöinä? Pitäisikö meidän muuttaa linkolalaisittain metsiin ja elää keräily ja erätaloudessa, jotta palneetta säästyy?
Myös lait ja asetukset säätelevät meidän vastuutamme ja asettavat rajoja meidän valinnanvapaudellemme.
Jos haluaisin elää taloudellisessa yltäkylläisyydessä, mutta en tehdä töitä, voisin ryöstää pankin, mutta juuri niinhän en voi valita, koska sen kieltää laki.
En nyt jaksa oikein tämän enempää pohtia asiaa tällä kertaa.
martin
23.9.2007 01:42
"Jos Herra ei taloa rakenna,
turhaan näkevät rakentajat vaivaa.
Jos Herra ei kaupunkia vartioi,
turhaan vartija valvoo.
Turhaan te nousette varhain,
turhaan valvotte myöhään
ja raadatte leipänne tähden.
Yhtä lailla Herra antaa omilleen,
vaikka he nukkuisivat."
Mikäli perustaa ei ole, niin turhaa ovat valinnat. Ei onnea.
Kauneuspilkku
23.9.2007 14:31
Jokainen tekee valintansa oman arvomaailmansa pohjalta, oli se sitten kristillinen, islamilainen, ateistinen tai kommunistinen.
Tärkeää minusta on tiedostaa tekevänsä valintoja ja tiedostaa, että niillä voi olla hyvinkin yllättäviä ja kauas kantoisia seurauksia. Esim. jos lykkää lapsen hankkimista ns. sopivampaan hetkeen uraa ajatellen, on mahdollista, että lasta ei saakaan.
Se, että uskoo Jumalan tai jonkun muun korkeamman voiman ohjaavan meitä valinnoissamme, helpottaa varmasti elämää ja auttaa silloinkin kun elämässä tulee vastoinkäymisiä.
martin
23.9.2007 16:34
Kauneuspilkku!
Jos viittaat kommenttiini, niin en tarkoita Sinun tai kenenkään muun valitsemaa arvomaailmaa. Tekstini viittaa Jumalan armoon ja rakennukseen, ei ihmisen valintoihin. Näkökulma on siis eri.
Yhdyn käsitykseesi, että jokainen valintamme vaikuttaa palautumattomasti tulevaan.
Uskossa tekee valintoja u s k o s s a. Tekstini ei niinkään korosta Jumalan ohjausta, vaan Hänen läsnäoloaan ja läsnäolon vaikutusta. JUMALA ON - uskostamme ja ei-uskostamme riippumatta. Tietenkin vain uskossa Hänet koetaan todelliseksi ja ainoaksi. Moniarvoisessa yhteiskunnassa uskon logiikka ei näyttäydy todellisena ja ainoana. Ristiriita säilyy.
Jumala rakentaa tahtoessaan meidän rakentaessa.