Oikeus olemiseen

Onko minulla oikeus olla minä joka tilanteessa. Pitääkö minun hyväksyä se, että välillä en saa puhua Nassusta tai pitää häntä kädestä julkisesti?

Etenkin miehille tuntuu olevan varattu kovin kapea rooli suomalaisessa elämänmenossa. Mies on kiinnostunut autoista tai tekniikasta ja urheilusta ja äijä-meinigistä. Kaikki muut on homoja ja se on paha juttu.

Ranneliike ry. onnistuu toivottavasti sekoittamaan näitä käsityksiä uuden homofobian vastaisen työn hyvän tahdon lähettilään Jone Nikulan kautta. Jone oli heti päässyt ajankohtaisen kakkoseen ja iltapäivälehtiinkin puhumaan asiasta. Hyvä Jone ja hyvä Ranneliike!

On jotenkin käsittämätöntä, että jotkut homoistakin vastustaa tasavertaisia oikeuksia esim. adoptiossa tai kirkkohäitä ja muita "heteroinstituutiota". Oikeus ei ole pakko. Oikeus antaa mahdollisuuden valita, jos tätä valinnanmahdollisuutta ei ole, se on syrjintää, joka puolestaan on kielletty lailla. Siksi onkin kummallista, että lainsäädäntö voi olla niin ristiriitaista. Kenenkään ei ole pakko rekisteröidä suhdettaan nykyisinkään, samoin kenenkään ei olisi pakko adoptoida lasta tai viettää kirkkohäitä tai luovuttaa verta vain siksi, että se on mahdollista. Tosin verenluovutus nyt ei ole mikään kansalaisoikeus, sen sijaan veren saaminen loukkaantuneena/ tarvitsevana on.

Nyt voi tuntua, että asiat on tosi hyvin eikä mitään aktivismia enää tarvita sotkemaan asioita, mutta juuri tällainen itsetyytyväinen historiattomuus on typerää.