Eilen näin pitkästä aikaa vanha ystävääni. Sitä, jonka kanssa ennen jaettiin kaikki ilot ja surut, bailattiin ja urheiltiin ja tavattiin melkein joka päivä. Olimme kaksi blondia, joiden lasit oli aina täynnä ja ympärillä pörräsi ihailijoita – vai oliko tämä vaan meidän fantasiaa?
Mitä sitten tapahtui. Ehkä tulimme aikuisiksi. Tuliko parisuhde ystävyyden edelle, tai oliko ystävyys parisuhteen korvike? En oikein usko, että kysymys oli mistään noin dramaattisesta.
Itsellä ainakin tapahtui paljon uusien duunien, oikeastaan ammatinvaihtaminen, ja Nassun kanssa, että luonnollisesti arki muuttui. varsinkin kun muutettiin lähiöön.
Eilen oli kivaa, mutta tajusin, että ei niin kivaa kuin joskus ennen. Ei samanlaista – minä olen muuttunut, samoin varmaan hän. Mutta itsestään voi olla varma.
Samoin, kun joskus peilistä katsoessaan havaitsee muuttuneensa, niin tajusin sen eilen ystäväni kanssa. Vaikka mielikuvissaan on usein se mikä on ollut aina, niin muutumme sekä sisältä että ulkoisesti.
