Ajattelin blogata, jotain Eurooppa-päivään ja historiaan liittyvää, mutta meni perin monimutkaiseksi. Tänään kuitenkin vietetään Eurooppa –päivää ja myös voiton päivää Venäjällä. Muuallakin Euroopassa II maailmansodan voittajavaltiot ovat juhlistaneet sodan päättymistä 67 vuotta sitten. Se on jo kokonainen ihmisikä, silti toinen maailmansota on edelleen läsnä joka puolella.
Elämme ehkä nyt jonkinlaista nationalismin kriisiä. Nationalismi kukoisti vielä ennen toista maailmansotaa. Ja monissa maissa se oikeastaan vasta pääsi valloilleen ensimmäisen maailmansodan jälkeen ja osittain seurauksena. Vaikka ns. kansallisvaltiokehitys on ollut pitkä prosessi, se on kulminoitunut vasta 1900-luvulla. 20 vuotta sitten Jugoslavian hajotessa puhkesi monta sotaa, joiden takana on nationalismi. EU on syntynyt vuonna 1951 perustetun Euroopan hiili ja teräsyhteisön pohjalta. Yksi keskeisistä teemoista oli rauhan edistäminen talouden keinoin. Tällä hetkellä erilaiset nationalistiset liikkeet saavat laajaa kannatusta ja unioni natisee liitoksistaan. En itse ole EUn suuria faneja, mutta rauha ja vakaus ovat tavoitteina niin tärkeitä, että jos ne tulevat unionin myötä, niin on vaikea vastustaa ihan tosissaan.
Toisen maailmansodan seurauksena Eurooppa täyttyi pakolaisleireistä. Suomi päätti asuttaa omat pakolaisensa, karjalaiset, ja niin meillä kehitys kulki hieman eri tavalla. Pakolaisleirit eivät vaan ole maailmasta loppuneet.
Ennen nationalismia ei rajansiirrot juurikaan vaikuttaneet ihmisten asumiseen. Toki tästä on poikkeuksena esim. uskontonsa takia vainotut ryhmät, joita on kaiketi ollut Euroopassa hyvinkin pitkään. Juutalaiset ovat oikeastaan kautta historian kuuluneet heihin, mutta myös erilaiset protestantit kuten hugenotit tai sitten täällä meillä kotoisasti karjalaiset ortodoksit.
Kun Venäjä sai Ruotsilta Uudenkaupungin vuonna 1721 rauhassa Karjalan, ei sitä seurannut suurta evakkoaaltoa Suomeen. Toki rauhansopimuksessa oli taattu väestön uskonnonvapaus. Myöskään Turun rauhan 1743 jälkeen pakolaisvirrat eivät aiheuttaneet kaaosta, vaikka raja siirtyi Pyhtäälle. Kun Venäjä sitten valtasi koko Suomen, väestö jäi edelleen pääosin asuinsijoilleen. Mitään suurta ja järjestelmällistä mielivaltaa ei suomalaisiin näiden valloitusten jälkeen kohdennettu. Vuonna 1940 ja 1944 kovinkaan moni karjalainen ei jäänyt kotiseuduilleen ja nyt tiedämme miten suomensukuisille ihmisille Stalinin Neuvostoliitossa kävi. Varmaan sen tiesi tai arvasi moni jo silloin. Miksi näin? Miksi kehitys kulkee negatiiviseen suuntaan?
Nationalismilla on toki ollut hyvätkin vaikutuksensa demokratialle ja kansan oikeuksille, mutta kieltämättä sivuvaikutukset ovat pahat. Olisikohan tuoteselosteessa mainittava riskeistä?
3 kommenttia
martin
10.5.2012 02:21
Onko nationalismi hyvästä?
Kauneuspilkku
10.5.2012 08:00
Ei se varmaankaan enää ole. Mutta ei voi kiistää myöskään sitä, että nationalismin kautta tai sen myötävaikutuksella on aikoinaan purettu/muokattu erilaisia eriarvoisuutta korostavia valtarakenteita ja siten omana aikanaan se on auttanut jopa tasa-arvon edistämistä. Toki kehtiys olisi voinut mennä muutenkin. "Kansallinen herääminen" on kuitenkin ollut prosessi, jonka myötä esim suomen kieli on saanut tässä maassa aseman virallinsena kielenä. Jos nationalismi on joskus merkinnyt jotain edistyksellistä ja uudistusmieltä, on se pitkään kyllä enimäkseen ainakin Suomessa ollut taakepäin katsovaa. Moni muukin "ismi" on kokenut vastaavan kehityskaaren.
oscari
13.5.2012 04:46
Kyllä EU:n alkuperäinen ja oikeastaan ainoa peruajatus on rauhan säilyminen Euroopassa. Varsinkin kohteena ajatuksen kehittelijöillä oli Ranskan ja Saksan välisen sodan välttäminen ja keinoksi päätettiin ottaa hiili- ja teräs, jotka ovat sodankäunnille keskeiset elementit.