Tuntuu, että nykyään yhä useammin, kun jotain ikäväksi koettua tapahtuu, on tärkeää löytää syyllinen. Joku taho, jota voidaan pitää vastuullisena ja jolta voidaan vaatia korvauksia. Oikeastaan millä tahansa alalla voi joutua vahingonkorvausvastuuseen. Usein myös haetaan korvauksia henkisestä kärsimyksestä tai vastaavasta.
Olen aina miettinyt, kun ihmiset hakevat korvauksia mielipahasta, että miten henkinen kärsimys tai pahoitettu mieli hinnoitellaan?
Kuolemantapauksissa uhrien omaiset saattavat saada korvauksia – korvauksia mistä? Jos uhri on perheen elättäjä, niin ajattelisin, että korvauksen tulisi olla sidottu hänen tuloihinsa. Mutta jos lääkäri tekee hoitovirheen ja oma läheinen kuolee, niin miten rakkaan ihmisen voi hinnoitella?
Korvauksia vaaditaan nykyään ihan joka puolella ja joka asiasta. Tietyllä tavalla on hyväkin, että firmat, viranomaiset ja muut yhteisöt joutuvat skarppaamaan toimintaansa korvausvaatimusten pelossa. Toisaalta juuri se ehkä myös on luonut kulttuuria, että onnettomuuksiin on aina joku syyllinen joku on vastuussa joku on laiminlyönyt jotakin jossain.
En tiedä, joko opettajia on joutunut maksumiehiksi, kun lapset eivät pärjääkään koulussa? Ainakin vanhemmat tuntuvat ottavan kovinkin kipakasti yhteyttä opettajiin nykyään. Yhtä lailla vanhemmat voisivat sitten joutua maksumiehiksi, jos heidän lapsensa toistuvasti häiriiköväti koulussa ja haittaa muiden oppimista? Satanen / häiriö. Voisi kotikasvatukseenkin tulla jotain tasoa, kun tulisi se lasku.
Kommentoi kirjoitusta
Kirjaudu sisään voidaksesi kommentoida kirjoitusta.
Ei vielä tunnusta? Liity nyt!
3 kommenttia
Massa
15.1.2010 11:57
Mainiota tekstiä ja muutenkin hyvä blogi sulla. Täytyypä käydä lukemassa jatkossakin.
Eikös tämä syntipukki-bisnes ole yksi ilmentymä suomalaisen kulttuurin nopeassa tahdissa tapahtuvasta amerikkalaistumisesta. Luultavasti varsin pian meilläkin alkaa olla pula lakimiehistä kun jokaisella on tarvetta haastaa vähintään joku oikeuteen. Joku osa yhteiskunnasta tietenkin aina hyötyy "kehityksestä" ja haluaa myöskin vauhdittaa
sitä. Tarvitaan siis koko ajan enemmän ihmisiä joiden tehtävä on valvoa ja ratkoa riitoja.
Kauneuspilkku
15.1.2010 12:04
kiitos, kiitos. epäsäännöllisen säännöllisest kirjoittelen. Kun silmäilee tätä blogia, niin usein aika kriittisesti, kait tänne purkaa kiukkua...turhautumista tms. Koska enhän oikeatsi ole kiukkuinen keski-ikäinen setä...
Toi kehityssuunta mitä kirjoitat yhteiskunnan "kehityksestä" jne on todellakin totta ja yhdysvaltalainen malli tulee meillekin, eläköön globalisaatio!
Massa
15.1.2010 13:08
Mun mielestä on ihan hyväkin olla välillä kiukkuinen. Tietysti ne jotka hyötyvät maailman muuttumisesta esim. äsken mainittuun suuntaan tykkäisivät kovasti siitä että me muut ottaisimme kaiken vastaan hymyssä suin televisiota katsellen ja popcornia mutustellen.
Hyvää jatkoa blogillesi!