kaksi kansaa

Ruotsalaisia emme ole venäläisiksi emme halua tulla, olkaamme siis… näinhän se tunnettu sitaatti menee. Tämä tuli mieleeni, ku lueskelin HS kuukautisliitteen juttuu kahdesta Suomesta. Ei se nyt mikään tajuntaa räjäyttävä kokemus ollut, mutta toi esille stereotypioiden, kuten Länsi-Suomessa pihat ovat siistejä, Itä-Suomessa kasvavat heinikkoa, myös sen miten yltävän monessa asiassa vanha Pähkinäsaaren rauhan raja on ollut kulttuurien raja. Tätä näkökulmaa vasten voi pohdiskella, että tehtiinkö Pähkinäsaaressa mitään varsinaista ja sen kummempaa rajasopimusta, vaan todettiinko vaan olemassa oleva tilanne? Rajalinjaahan on etsitty maastosta vuosisatojen ajan eikä arvoitus varmaan koskaan tule samaan ratkaisua. Joka tapauksessa itäsuomalaisten ja länsisuomalaisten geeniperimä on yhtä kaukana toisistaan kun ruotsalaisten ja italialaisten eli tästä voi vetää johtopäätöksen, että geneettisesti eurooppalaiset ovat varsin lähellä toisiaan , voisiko ns. kansainvaelluksilla ole tekemistä sen kanssa, että ruotsalaisten ja italialaisten geeniperimät ovat niinkin lähellä? Tosin esim. teoriat ns. goottien alkukodista Skandinaviassa lienee jo hylätty…
Joka tapauksessa, kun yhä edelleen kiistellään siitä kenellä on oikeus asua tässä maassa ja kuka on suomalainen, on hyvä pysähtyä miettimään, mitä suomalaisuus lopulta on? Jos se ei ole geneettistä yhteyttä niin onko se kielellistä ja kulttuurista yhteyttä? Tähän tietysti sanotaan, että maassamme on kaksi kansalliskieltä, mutta jos ajatellaan nyt suomenkielistä väestöä ja sitä miten suomalaiseksi voidaan tulla ja on kenties tultu. Kielihän on loppujen lopuksi myös jonkun luomus, kieli jota nykyisin pidämme yhdistävänä tekijänä, on kuitenkin varsin nuorta perua. Ennen kuin oli kirjoitettua suomea olemassa, ja pitkään sen jälkeenkin, eri murteiden väliset sanasto- ja muut erot lienevät olleet varsin suuria. HS:n jutussa oli kiinnostava viittaus Laitilan murteen ja viron kielen samankaltaisuuteen, olen itsekin varsinaissuomalaisena usein pohtinut tätä. Kielen lisäksi meitä yhdistää tavat, perinteet ja uskomukset, jotka varsin pitkälle siis poikkeavat toisistaan idän ja lännen välillä. Eli suomalaisuus kuten muutkin kansallisuudet ovat enemmän tai vähemmän nationalistisen prosessin tulosta, paljon enemmän sitä kuin joku luonnon tai evoluution ohjaama prosessi.
Joskus kun kiertää museoita voi tulla toisenlainenkin tulkinta kahdesta kansasta, oli se rahvas, joka oli enimmäkseen suomen murteita puhuvaa talonpoikaisväestöä ja sitten oli ne säätyläiset, jotka puhuivat sitä toista kieltä. Tämä jako tulee hyvin esin esim. Kansallismuseossa.