Suomi itäinen väkivaltainen periferia

Pride -isku puhuttaa ja mietityttää, heti perään tuli käsittämätön ampumistapaus Porvoossa. En pysty olemaan vertaamatta näitä kahta toisiinsa, vaikka kyse onkin eri ilmiöistä, tai ehkä juuri siksi. Yhteistä niille on suomalaisen mielenmaiseman ahdistus ja väkivaltaisuus. Varsinkin suomalainen mies purkaa kompleksejaan hakkaamalla, puukottamalla ja nykyisin myös ampumalla. Useat ampumistapaukset, koulusurmat, Sello ja nyt Porvoo kertovat karua kieltä yhteiskuntamme arjesta. Lisäksi meitä vaivaa edelleen kyvyttömyys käsitellä vaikeita asioita, mikä edesauttaa väkivaltakulttuurin jatkumista. Kun Sofi Oksanen otti suomalaisen miehen ja perheväkivallan puheeksi tanskalaisessa ohjelmassa, keskustelu siirtyi haukkumaan kirjailijaa ja itse ongelma olikin helppo sivuuttaa sättimällä kirjailijaa oman pesän likaajaksi.
On helpompi ampua viestintuoja, kuin katsoa peiliin.

Pride-isku oli ainakin jollain tavoin suunniteltu, motiiveiltaan ilmeisen selkeästi suunnattu kansanryhmää, seksuaalivähemmistöjä, vastaan ja tekijöillä on uusnatsisympatioita. Tarkoituksena oli ilmeisesti saada aikaan pakokauhu ja paniikki kulkueessa ja katsojissa. Porvoon ampuminen taas oli näitä sattumanvaraisia pikaistuksissa tehtyjä surmatöitä, joissa tekijä ja uhrit ajautuivat sattumalta sanaharkkaan… tekijällä on elinkautistuomio takanaan..sinänsä kummallista miksi edelleen puhutaan elinkautisesta, jos se kerran tarkoittaa jotain muuta...?

Pride-iskun kaltaisia suunnitelmallisia väkivaltarikoksia on Suomessa suhteellisen vähän, tietysti koulusurmat olivat suunniteltuja, mutta ne poikkeavat kohteensa takia näistä. Elämme maassa missä väkivalta on yleistä, mutta kuitenkin meillä on illuusio Suomesta lintukotona. Ei tämä mikään lintukoto ole, päinvastoin tällaiset julkiset verityöt ja muut nujakat ovat vain ajoittainen tulivuoren purkaus, pinnan alla kytee koko ajan.

Kummasta ilmiöstä itse olen enemmän huolissani? Tavallaan pride-iskusta, koska se viestii, että myös meillä uusnatsit ja muut ääriryhmät vastustavat ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa avoimella väkivallalla, tällaiset iskut kohdistuvat suoraan demokratian ytimeen vapaaseen mielipiteenilmaisuun jne.

Toisaalta kun ajattelee, että koska tahansa missä tahansa joku väkivaltarikollinen tai muuten kilahtanut saattaa posauttaa aivosi pihalle, on turvallisuus aika suhteellinen käsite, sanoo poliisin tilastot mitä vaan.

Mitä sitten lääkkeiksi, elinkautinen rangaistus todella elinkautiseksi? Yleensä kovemmat rangaistukset, kuolemanrangaistus? Ääriryhmien toiminnan kieltäminen?

Jos alkaa vaatia rangaistusten kovennuksia tai jopa kuolemanrangaistusta, niin poistaako se ongelman? Ehkä jotkut vaaralliset yksilöt saadaan näin eliminoitua kaduilta, mutta ongelmaa se tuskin ratkaisee. Ääriryhmien toiminta voidaan kieltää ja sanktioida entistä tiukemmin (jo nythän kaikki tällainen on kiellettyä), mutta se luultavasti vain lisäisi niiden viehätystä ja radikalisoisi ne entisestään …ei minulla ole vastauksia, lähinnä vana hämmennystä ja kysymyksiä .