Menneisyyden jäljet meissä

Pähkinäsaaren rauhan rajana pidetty linja tuntuu jakaneen tässä maassa asustaneita ihmisiä vuosituhansia ajan. Voi ajatella, että vasta nykyaikainen yhteiskuntamme on muokannut elämäntyyliä, jossa muuttoliikkeet on laajoja ja pysyviä ja, että lopultakin tuo ikiaikainen raja jää historiaan. Ihmiset ovat kuitenkin liikkuneet aina elannon perässä. Milloin on oltu liikkeellä kokonaisina yhteisöinä, milloin uudisraivaajina, kaskiviljelijöinä jne. Oikeastaan käsitys paikallaan pysyvästä agraarisesta yhteiskunnasta on muotoutunut 1800- ja 1900-luvun maatalousyhteisön perusteella. Varsinkin Itä-Suomessa kaskeaminen jatkui elämäntapana ja elinkeinona vielä 1900-luvun alkuun. Länsi-Suomessa tietty kylärakenne on syntynyt huomattavasti aiemmin, monet vanhat kylät periytyvät rautakautisista asuinpaikoista kenties vanhemmistakin ajoista. Toki Itä-Suomessakin on tiettyjä samoja kyläpaikkoja asuttu yhtä pitkään.
Jos tuon linjan eri puolilla olevien ihmisten geeniperimä onkin pysynyt erilaisina satoja, kenties tuhansia, vuosia, niin onko geeneillä jotakin merkitystä yhteiskunnassa eikö toimintaamme ohjaa jotkut ihan muut asiat kuin geenit? Tai olemmeko kuitenkin vain geeniemme tuotteita ja onko niihin koodattu jotkut ikiaikaiset käyttäytymismallit, joita sitten sovellamme kulloisessakin tilanteessa? Ajatus, että yksilö olisi jotenkin vapaa ja riippumaton taustastaan ja perimästään on varmaankin vain kuvitelmaa, mutta kuinka pitkälle tausta ja perimä ohjaa käyttäytymistämme ja valintojamme? Eikö meillä ole tahto ja järki, jotta voimme käyttää niitä ja valita toisin?
Nykyisin valtateitä liikkuessaan unohtaa helposti, että vesistöt olivat pitkään todelliset valtaväylät, joilla liikkui niin tavarat kuin ihmisetkin. Tänään hesarissa oli mielenkiintoinen juttu pyhä- ja paha- alkuisista paikannimistä ja sanojen merkityksistä. Pyhä merkityksellä on tarkoitettu yhteisöjen raja-alueiden kunnioittamista tms. Rajan rikkoja on loukannut pyhää. Tämä selittäisi monet pyhäjärvet,- joet ja -lahdet, koska vesistöjä pitkin on usein määritelty myös yhteisöjen rajoja. Vesistöillä oli toki kulkemisen ohessa tärkeä merkitys myös kala-apajina. minusta on jännittävää löytää menneisyyden jälkiä arkiympäristössä.
Tämäpä nyt oli taas sekava blogaus, jossain vaiheessa oli mielessä joku kirkas ajatus, mutta se taisi sulaa helteen vaikutuksesta.