Hyttysen pieru

Ilmastonmuutoksesta puhutaan nyt todella paljon ja hyvä niin. Poliitikot kiistelevät kotimaassa ja kansainvälisesti toimenpiteistä ja linjauksista, joilla ei-toivottu muutos saataisiin pysähtymään. Asiantuntijat laativat ennustuksia ja laskelmia, jotka osittain ovat ristiriidassa keskenään, mutta kaikkien pääsisältö on kuitenkin se, että mikäli päästöihin ei puututa radikaalisti, kehitys nopeutuu ja seuraukset ovat entistä suurempia.

Aihe on kuitenkin hankala, koska kansallisestikaan ei pystytä löytämään yksimielisyyttä parhaista toimenpiteistä. Tuntuu, että talouskasvua on mahdotonta sovittaa yhteen ympäristön kiireellisesti vaatimien toimenpiteiden kanssa. Millään tasolla.

Entä sitten tavallinen kansa? Kun nyt luulisi, että ilmastonmuutos ja sen negatiiviset seuraukset huolestuttaisivat kaikkia tai olisi ainakin tiedostettu, niin satunnaisotanta työkaverien joukosta osoittaa, että:

Käytännössä työkaveri A epäilee, että muutosta olisi oikeasti tapahtunut, tai ainakaan ei näe lämpenemisessä mitään haittaa. Hänestä olisi ihanaa kun olisi lämpimämpää.

Työkaveri B oli sitä mieltä, että ilmastonmuutos on hyvä asia, koska sitten ei Helsingissä ole enää koskaan lunta, jota hän inhoaa.

Kumpikaan ei näe mitään syytä rajoittaa mitään.

Muuta kuin koirien määrää kaupungissa.

Työkaveri C on periaatteessa huolestunut muutoksesta, mutta lapsiperheen arki menee tosi monimutkaiseksi jos ei voisi käyttää kahta autoa.

Työkaveri D on äärimmäisen huolestunut ja ahdistunut ja haluaisi heti radikaaleja toimenpiteitä esim. yksityisautoilun, lentomatkailun, energiankulutuksen ja teollisuuden päästöjen suhteen.

Työkaveri E, muistutti, että mitä tahansa Suomessa tehdään, on kuin hyttysen pieru Saharassa, ja tähän voikin lisätä, että kun ei tehdä mitään niin Saharan kasvaessa se hyttysen pierukin vaikuttaa vissiin entistä mitättömämmältä.