Vaalirahoitus –skandaali senkun jatkuu. Tai onko se nyt muuta kuin lehdistön nostama metakka… Sinänsä tämä liittyy olennaisesti politiikan pelisääntöihin ja moraaliin ja on hyvä, että asiat tulee julkisiksi.
Yhtäkkiä yhdellä sun toisella kansanedustajalla ja ministerillä on kiire tullut täydentää omia ilmoituksiaan. Voi ei nyt me jäätiin kiinni, kun ilkeä lehdistö kanteli työnantajallemme eli kansalle.
Jotenkin odottaisi lainsäätäjiltä vastuullisempaa käytöstä, mutta iso lastentarha se taitaa Arkadianmäellä kokoontua.
Sinänsä huvittaa nämä puheet lahjoittajilta, että emme yhtään tiedä kenelle rahat menivät ja toisaalta poliitikoilta, että en yhtään tiedä mistä rahat tulivat. Yritysmaailmassa nyt vaan ei ole tapana jaella kymmeniä tuhansia euroja ilman, että tiedetään mihin ne menee. Ja kyllä, ei niitä myöskään anneta ihan ilmaiseksi. Ja kyllä, kyllä ne poliitikot tietävät, mistä rahoitus tulee. Se, että sitä ei voida pitävästi osoittaa on toinen juttu, eikä ketään voi vaatia valalle asiasta. Mutta miten uskottava on poliittinen päättäjä, joka ei osaa sanoa mistä hänen vaalirahoituksensa tulee? Minkälaista selkärankaa sellaisella ihmisellä on? Hups - ei me tiedetty mihin toi raha sosiaalimenoihin varattu raha meni, älkää vaan kysykö meiltä, me kierrätettiin se tuolta netin kautta.
No, yksi osoitus Arkadianmäen suuremman luokan vaikuttajan selkärangasta saatiin eilen, kun ex-puhemies, -pääministeri yms. julkaisi uusimman kaunakirjansa. Siinä hän todella valtiomiesmäisesti laittoi ihmiset paremmuusjärjestykseen.
Sinänsä hän haukkui omalla nimellään ja minä huutelen täältä puskasta.
Mutta minä en kuvittelekaan kuuluvani intellektuellien joukkoon enkä yritä todistaa sitä luettelemalla sellaisina pitämiäni henkilöitä. Mielestäni kaikenlaiset listaukset viimeistään osoittavat sen miten isolla miehellä voi olla pieni ja katkera mieli.
