Postiamasalta

Jouduin editoimaan eilistä blogiani kun huomasin siinä jälleen kerran mystisiä rivien sekoamisia. Joku henkiolento on varmaan yöllä käynyt kiusallaan rivittämässä blogiani......
-------------------------------------------------------------------------

Tiesitkö että Espanjassa on maailman paras sukelluspaikka missä on viisi miljoonaa metriä pitkä luola? Masa ei voinut olla kuulematta innostuneen pienen pojan selittävän tilannetta kaverilleen. Mieleeni tuli juuri futiksen mestaruuden voittanut Espanjan joukkue ja sen vampyyrimaisen kalpea Andres Iniesta. Tuollako hän on harjoitellut kaikki nämä vuodet piilossa auringon säteiltä?

Jäin yksikseni miettimään Espanjaa, ajan kulumista ja mainittua luolaa. Olen iloinen että sain nähdä hienon jalkapallomaan onnistuvan monen vuosikymmenen epäonnen jälkeen. Ja koska minulla on vahva tunne etten ole enää näkemässä seuraavia MM-kisoja neljän vuoden kuluttua niin olisi ollut sitäkin synkempää nähdä ruman ja kyynisen joukkueen voittavan.

Olin muutama vuosi sitten hakenut työkyvyttömyyseläkettä psyykkisiin syihin vedoten. Paksusta paperipinosta huolimatta eläkettä ei tippunut. Tuomiosta sai valittaa kaksi kertaa ja jälkimmäinen näistä hylättiin juuri ihan äskettäin. Teille jotka miettivät kuinka sairas olenkaan niin tässä erään lääkärin kokoama lista:

F34.1 Pitkäaikainen masannus. F34.0 Mielialan aaltoiluhäiriö F40.1 Sosiaalisiin tilanteisiin liittyvä ahdistus F41.1 Piirteitä yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä F42.8 Piirteitä pakko-oireisesta häiriöstä F60.6 Estynyt persoonallisuus F60.8 Itsetunnon säätelyhäiriö F61.0 Sekamuotoinen persoonallisuuden struktuurihäiriö (eristäytyviä ja riippuvaisia piirteitä) F48.0 Piirteitä neurasthemiasta

Ymmärrän tietysti että jokaiselle pyytäjälle ei eläkettä haluta antaa. Omalta F-listaltani puuttuvat psykoosit ja itsemurhayritykset. F69 Piirteitä kroonisesta panetuksesta ja F66.6 Krooninen vitutus viranomaisten kanssa asioimisesta eivät taida tuoda yhtään lisäpistettä. Tuomion sisältö espooksi käännettynä menee jotenkin näin: "Joo okei oot kyllä kieltämättä aika sairas ja elämäs muutenkin kusee aika pahasti mut siitä huolimatta et oo meidän määritelmän mukaan tarpeeks sekasi viel".

Jotkut tuttavistani ovat hämmentyneitä kun puhun näistä asioista. Jopa jotkut minut vuosikausia tunteneet eivät ole ikinä huomanneet kuinka hajalla olen. Ehkä osittain saan syyttää omaa tapaani kommunikoida ihmisten kanssa. Hymyilen paljon, katson silmiin ja yritän joskus turhaankin kuulostaa hauskalta. Ehkä jotenkin alitajuntaisesti pelkään että muussa tapauksessa tietty osa tutuistani kyllästyisi minuun. Aika harva jaksaa turhan valittajaa ja murjottajaa. Kapulaa perseeseen sille joka ei aamulypsyn aikaan maitotonkkaa iloisesti heiluta.

Yksi parhaimmista ystävistäni uskoo etten ole halunnut elää elämääni vaan koko sairaskertomukseni on sitä että juoksen pakoon uusia kokemuksia. Voi olla. Mutta siinä tapauksessa mistä erottaa syyn ja seurauksen? Juoksenko pakoon asioita vain koska olen liian tyhmä tehdäkseni jotain fiksumpaa? Jos elämää hallitsee pelko niin aika vaikea järkeistämällä on saada sitä asiaa muuttumaan. Muutenhan se pelko ei hallitsisi sitä elämää. Tai sitten olen ymmärtänyt jotain ihan väärin.

Pari päivää sitten tuntematon änkyttävä vanhempi mies tuli juttusilleni kun oli kuullut minunkin änkyttävän. Masan änkytys puhkesi 6-vuotiaana pitkän sairaalakauden aikana. Sen jälkeen puhe ei ole ollut koskaan normaalia. Nykyään puhun toisinaan melko selvästi, mutta varsinkin jonkun asian vaivatessa mieltä huomaan änkyttäväni aika paljon. Tämän kesän aikana olen takellellut paljon useammin. Miehen mielestä hänen ja minun elämä on änkytyksen takia mennyt piloille ja meidät pitäisi tunnustaa invalideiksi. Hän kertoi että jo naisen saaminen oli todella vaikeata. Nyt hänellä on vaimo. En uskaltanut kuvitella tätä ainoaa hänestä kiinnostunutta naista ennen iltaruokaani. Laitoin sheivatut pikku sääreni sievästi ristiin samalla kun mies surkutteli kuinka elämäni mahtaa olla vaikeaa ilman naista.

Yksi vahvimmista lapsuudenmuistoistani liittyy uneen, jossa Jeesus ilmestyi arkusta kertomaan minulle etten eläisi pitkään. En kyllä ymmärrä miksi Jeesus oli mennyt arkkuun mutta ehkä se vaan halusi pelotella. Lapsena ja nuorena tunsin olevani fyysisesti ja henkisesti heikompi kuin muut. Tulevaisuudella ei oikeastaan ollut mitään merkitystä kun en myöskään tavoitellut samoja asioita kuin muut ikäiseni. En missään vaiheessa ruinannut muiden lasten tavoin vanhemmiltani rahaa autoon, tupakkaan, leffalippuihin tai huoriin. Elin kuin jossain unessa jossa asioilla ei ollut niin kauheasti merkitystä. Uskoin vahvasti kuolevani nuorena.

Eletty elämätön elämäni näkyy hyvin siinä etten ole kokemusmaailmaltani samaa tasoa kuin useimmat muut ikäiseni aikuiset. Puuttuvista kokemuksista en osaa olla katkera koska useimmat näistä asioista eivät ole minua ikinä kiinnostaneet. Olen opetellut keskustelemaan ihmisten kanssa näennäisen tietävän oloisesti jutuista joista en oikeasti tiedä mitään. Pystyn olemaan rentoutunut ja puhumaan tarvittaessa paljon. Ikävä puoli tässä kaikessa on se että kommunikointi jää hyvin pinnalliselle tasolle. Kun mitään yhteistä ei todellakaan ole niin molemmat osapuolet lopulta kyllästyvät.

Kun luen vaikkapa Ranneliikkeen muita blogeja niin tutkin silmät suurina miltä oikea elämä näyttää. Kertomuksia siitä kuinka töissä on ollut raskasta, mökkiä pitäis kunnostaa ja omalle kullalle silittää villapaitaa. Vielä hassummalta tuntuu avata televisio ja törmätä formatoituihin ohjelmiin joissa ihmiset haluavat kovasti jotain minkä hienoudesta Masalla ei ole mitään aavistusta. Haluaisin kyllä kovasti puhua ja sanoa jotain jos tietäisin mitä. Yleensä tyydyn vain hymyilemään ja sanomaan juuri niitä latteuksia mitä luulen toisen odottavan.

Kirjoittaessani omaa blogiani puhun aika paljon itselleni, jolloin ei lopulta ole niin väliä ymmärtääkö kukaan edes murto-osan siitä mitä kertoilen. Elävässä elämässä taas kummankin oletetaan puhuttaessa ymmärtävän jotain toisistaan. Ihmiset eivät hirveästi vaivaudu puhumaan niille joiden kokemusmaailman he uskovat olevan kovin erilainen. Diskriminoivaa mutta valitettava totuus.

Kun ikää tulee koko ajan lisää niin tunnen vieraantuvani sitä mukaa yhä enemmän ihmisistä. On entistä vähemmän puhuttavaa ja seurauksena tunnen olevani entistä yksinäisempi. Tyydyn tarkkailemaan muita ihmisiä jotta en tuntisi olevani kokonaan yksin. Onneksi minulla on kuitenkin puolisen tusinaa oikein hyvää kaveria, jotka ymmärtävät joitakin puolia luonteestani. Luulen silti että olen heillekin hyvin vaikea palapeli. He varmaan tykkäävät minusta mutteivät oikein hahmota miksi olen aina ja ikuisesti niin täysin Masa.

Läheisyyden puuttuminen on jokaisella elävällä olennolla varmaan se asia johon ei voi koskaan tottua. Aika monella on onneksi olemassa mahdollisuus ja toivo paremmasta. On kuitenkin olemassa niitä, jotka eivät voi syystä tai toisesta koskaan rakastaa. Enkä puhu nyt mistään itseään säälivistä mörökölleistä jotka voisivat mennä ensimmäiseen baariin iskemään naisen/miehen jos vain uskaltaisivat. Tarkoitan niitä jotka ihan aikuisten oikeasti eivät voi kokea läheisyyttä. Luultavasti muiden on aika vaikea kuvitella sellaista tyhjyyden ja rikkinäisyyden tunnetta. Ehkä jopa on parempi ettei sitä edes pysty kuvittelemaan. Iso hali kaikille niille jotka tietävät mistä puhun.

Yksi monista kummallisista asioista elämässäni on outo rakkaussuhde jalkapalloon. Poikkeavaksi tämän mieltymyksen tekee jo syntyminen Suomeen, missä intohimoisia futisfaneja on hyvin vähän. En myöskään arvosta urheilullisuutta enkä edes koe että voittamisessa olisi mitään erityisen kiinnostavaa. Siltä osin onkin hyvä että olen syntynyt suomalaiseksi jalkapallofaniksi. Mehän emme ikinä tule voittamaan mitään.

Rakkauteni jalkapalloon lähtee siitä ajatuksesta että aikuistenkin pelin pitäisi olla luovaa leikkiä. Ikäänkuin kirkon edessä palloa potkivat pikkupojat olisivat menneet aikakoneeseen ja kasvaneet hetkessä kokoa menettämättä kuitenkaan lapsen sieluaan ja leikkisyyttään. Tehokkuuteen ja tulokseen pyrkivä huippujalkapallo on ajat sitten mennyt menojaan vastakkaiseen suuntaan, mutta jalkapallon sielun voi vielä löytää lasten tai lapsekkaiden aikuisten puisto- ja rantapeleistä. Kun tilaa on vähän, se täytyy käyttää ovelasti hyväkseen. Pienessä tilassa kukaan ei arvosta sinua jos kiskaiset pallon voimalla maaliin. Saat arvostusta vasta kun pystyt taidoillasi saamaan muut pelaajat näyttämään naurettavilta.

Raha on tuhonnut kansainvälisen jalkapallon lopullisesti tällä vuosituhannella. Paitakauppa ja tv-oikeuksien myyminen on seuroille itse peliä tärkeämpää. Riskejä ei haluta ottaa eikä pelaajille sallita enää pelillisiä vapauksia. Luovuutta ja pelikäsitystä ei enää osata arvostaa koska sitä ei tarvita yhtä paljon kuin ennen. Kun tempo on kova eikä aikaa ole miettiä seuraavaa siirtoa niin fyysiset ominaisuudet ja hyvä perustekniikka riittävät menestymiseen. Niinpä media ja fanit joutuvat hehkuttamaan pelaajia jotka usein ovat lahjakkaita ainoastaan urheilijan fysiikaltaan.

Useimmat ei-heterot katsovat minua epäuskoisen kauhistuneina kun kerron rakastavani jalkapalloa. Valitettavasti minä en voi mitään sille että Englannissa sivistymättömät homofobiset miespuoliset juntit ovat kautta historian pitäneet lajista. Suomessa taas Veikkauksen monopoliaseman vuoksi harrastettiin ennen vanhaan innokkaasti vakioveikkausta, jota varten täytyi olla perillä englantilaisesta futiksesta. Niinpä monelle suomalaiselle yhä vieläkin jalkapallo on yhtä kuin Englanti. Useimmissa muissa maissa ottelutapahtuma on aina ollut vähän enemmän koko perheen yhteinen juttu.

Rakkauteni jalkapalloon on ennen kaikkea unelmaa siitä ettei sielultaan ja mieleltään tarvitse koskaan kasvaa isoksi ja tylsäksi suorittavaksi aikuiseksi. Kävisikö esimerkiksi kaikkien tuntema Ronaldinho? Kun muut ravaavat ahkerasti ympäri kenttää ja tekevät nöyrästi ennalta-arvattavia siirtoja niin Dinho löntystelee jossain kuvan ulkopuolella. Jossain vaiheessa kuitenkin pallo pelataan hänelle ja yhdellä luovalla siirrolla syntyy jotain mihin muut eivät tolkuttomalla laukkaamisellaan pystyneet edellisen tunnin aikana. Ja mikä hienointa Ronaldinhon kasvoilla nähdään silloin fantastisen aurinkoinen lapsimainen hymy. Kaikki tietenkään eivät voi olla taidoiltaan Ronaldinhoja mutta useimmat voisivat olla halutessaan vähän enemmän leikki-ikäisiä lapsia.

En voi omalta kohdaltani myöskään sivuuttaa kulttuurijuttuja. Vaikka olenkin syntyperäinen suomalainen niin kontaktit suomalaisen valtaväestön kanssa ovat jääneet vuosien varrella melko pinnallisiksi. Yhteisiä asioita ja kiinnostuksen kohteita kun on aina näyttänyt olevan aika vähän. Niinpä olen harrastanut kieliä, unelmoinut vieraista maista ja vähemmän julmasta ilmastosta. Sattumoisin useimmat niistä vieraista kulttuureista joista olen ollut kiinnostunut ovat olleet niitä joissa futis on tärkeimpiä puheenaiheita ja iso osa elämää. Näin ollen myös matkustaessa usein on tuntunut siltä että on heti ollut joku keino jonka avulla pystyy keskustelemaan paikallisten kanssa. Kotona Suomessa taas jalkapallon seuraaminen on pieni alakulttuuri ja sen kautta ei tutustu valtaväestöön. Toivottavasti vielä joskus opin juttelemaan ns. perussuomalaisten kanssa saunomisesta tai Koskenkorvan hinnasta.

Niin hölmöltä kuin se ehkä kuulostaakin niin jalkapallon seuraaminen on itselleni myös jonkinlainen poliittinen kannanotto. Kaikkialla maailmassa ihmiset tuijottavat yhä enemmän kotisohvalta käsin Hollywood-roskaansa. Se on toki heidän oikeutensa mutta pidän kehitystä silti hyvin huolestuttavana. Toivon että tulevat suomalaiset sukupolvet saavat elää eurooppalaisessa kulttuurissa ja oppivat arvostamaan sitä omaa hyvää mikä vielä on jäljellä. Jalkapallo antaa myös monipuolisemman kuvan vähemmän kehittyneistä maista. Etelä-Amerikasta ja Afrikasta nousee futiksen kautta muutakin kerrottavaa kuin iänikuiset sissisodat ja korruptio. Muistutettakoon vielä että yksikään diktatuurimaa (Neuvostoliitto, USA, Kiina yms.) ei ole koskaan erityisemmin loistanut jalkapallossa. Niinpä haluaisin säilyttää kaiken kyynisyyden alla pienen murusen idealismia toivomalla kapitalismia ja USA:ta pilkkaavan idolini Diego Maradonan pyyhkivän pöytää vastaan tulevilla läntisen maailman edustajilla.

Miten päättyvät nyt käynnissä olevat kisat? Nähtyjen pelien perusteella Brasilia tulee valitettavasti voittamaan mestaruuden. On absurdia joutua valittelemaan brassien kohdalla tuollaista asiaa. Tämän vuosituhannen Brasiliat eivät kuitenkaan ole olleet enää minkäänlaista sukua niille menneiden aikojen loistaville joukkueille, jotka tuntuivat pystyvän tekemään pallon kanssa melkein mitä vaan. Kun muistamme että Brasilia on maailman suurin jalkapallomaa ja taitavien pelaajien varanto on yhä vieläkin lähes loppumaton, sitä kammottavampaan valoon joutuu nykyinen kyyniseen puolustamiseen perustuva pelitapa. Kuin pisteeksi i:n päälle mulkku valmentaja Dunga on jättänyt Ronaldinhon kotiin. Mitäpä he luovuudella tekisivätkään. Laskelmoivan pelitapansa ja erinomaisen pitävän puolustuksensa kautta he kuitenkin tulevat voittamaan mestaruuden. Selkeästi lahjakkaampi Argentiina pääsee lähelle, mutta kompastuu De Michelisin kaltaisiin kömpelöihin puolustajiin. Euroopan parhaimman maan Espanjan lopullinen iskukyky on tätä kirjoitettaessa vielä pieni kysymysmerkki. Muiden joukkueiden materiaali ei riitä mestaruuteen asti.

Masa haluaa lopuksi toivottaa kaikille lukijoilleen oikein hyvää juhannusta! Muistakaa keskikesän juhlan aikana tehdä asioita joita FIFA, Pele ja tossufirmat eivät ikinä hyväksyisi!

http://trainershouse.fi/fi-fi/Topics/GrowthLetter/kasvukirje-05-2010.aspx

Arvoisa Jari Sarasvuo

Olen iloinen että nautit kesästä ja voimasi lisääntyvät entisestään. Onnittelen myös avioliittosi johdosta. Olkoon avioliittosi menestyksellinen ja ennen kaikkea tuloksellinen. Toivotan teille molemmille työteliästä yhteistä taivalta!

Halusit että me muut lupaisimme yleviä asioita, jotka parantaisivat maailmaa. Voin mielihyvin luvata jotain sellaista. Olen valmis tekemään kaikkeni jotta sinun arvomaailmasi ei leviäisi yhtään laajemmalle kuin mihin se on jo nyt levinnyt. Linkin viimeisimpään hengentuotokseesi antoi hyvä ystäväni, joka sanoi viiltävänsä ranteensa auki jos joutuisi elämään sinun utopiassasi. Myös minä tekisin samoin.

Toivotan onnea ja menestystä jatkuvaan uusiutumiseen ja loputtomaan talouskasvuun. Ilmeisesti se kuitenkin ottaa aika koville kun kirjoitustesi taikasanoja ovat elpyminen, palautuminen ja stressi. Me laiskat, taitamattomat ja tulevaisuuspelkoiset emme joudu miettimään samanlaisia asioita. Mutta jatka ystäväiseni ihan vapaasti uusiutumisprosessiasi. Voisit ehkä seuraavaksi ulottaa sen myös kirjoitteluusi. Aika lailla samaa kasettia olet veivannut jo viimeiset 15 vuotta.

Mielestäsi Eurooppa mätänee. Hidastaisimme siis tuota kehitystä jos päättäisit lopulta siirtyä jonnekin muualle missä ideologiasi saisi laajempaa kannatusta. Singapore voisi olla hyvä vaihtoehto mutta epäilemättä USA on sinun tapauksessasi se varmin valinta. Siellä sinun ei tosiaankaan tarvitsisi maksaa vanhojen, väsyneiden tai taitamattomien aiheuttamia laskuja. Lupaathan harkita?

Olen itsekin varsin surullinen Euroopan nykytilasta. Ennen kaikkea niissä Euroopan maissa joissa oma kulttuuri on nuori ja ohut (Pohjoismaat ja Baltia) uskotaan yhä enemmän siihen että perinteillä ja eletyllä elämällä ei ole sen suurempaa merkitystä. Tehokkuus ja tuottavuus määräävät kaiken. Vain hädissään "uusia" ideoita kierrättävät työikäiset ja "innovatiiviset" ovat meillä kiinnostavia ja yhteiskunnalle tärkeitä. Laitankin toivoni niihin Euroopan maihin, joilla on pitkä historia ja selkeä omanarvontunto. Kun puusta ollaan laskeuduttu satoja vuosia aiemmin niin siinä ajassa on usein myös ehditty huomata ettei kansakunnan onnellisuus kulje täysin käsi kädessä talouslukujen kanssa. Silloin ei kyllä valitettavasti taida myöskään hirveästi olla tilausta ylipalkatuille mikkihiirille, jotka järjetöntä maksua vastaan käyvät kertomassa uudesta tehokkaammasta elämästä niille, joilla ei ole ennenkään ollut työn takia aikaa omalle elämälleen.

Mutta suosittele sinä ihmisille harjoittelua, työnohjausta ja sinnikästä rutistusta. Ja jos tuota kaikkea ei omasta takaa löydy niin epäilemättä sinä ja yrityksesi olette valmiita auttamaan ihan pientä korvausta vastaan. Olen pahoillani mutta tarjouksesi ilmaisesta vinkistä ei tällä kertaa ole itselleni ajankohtainen. Jos kuitenkin luet blogiani (mitä suuresti epäilen) niin voin tehdä sinulle oman lähes yhtä houkuttelevan tarjouksen. Voin kertoa sinulle miten luvalla sanoen hieman yksipuolinen maailmankuvasi voisi laajentua jo 48 tunnissa (tehokasta ajansäästöä kun vertaamme oman firmasi 48 kuukauteen) jos luopuisit jatkuvan menestymisen pakkomielteestä.

Oletko ikinä herännyt aikaisin aamulla kolinaan kun olet vielä halunnut jatkaa uniasi ja huomannut että metelin keittiössäsi aiheuttaa sinulle entuudestaan tuntematon puolialaston vanha mies? Masalle tuo kaikki on tuttua. Katsoin miestä epäuskoisena miettien olenko hereillä vai näenkö vielä unta. Nenääni kantautui järkyttävä kaurapuuron lemu. Setä hämmensi pyörittävällä ranneliikkeellä puurokattilaa ja takapuoli pyöri synkronoidusti samaa tahtia puuron kanssa.

Tätä kutsutaan määrittelemättömäksi majoitukseksi jaetulla miespaikalla. Kyseessä on alimman sosiaaliluokan, paaria-kastin ikioma tapa matkustaa. Olet löytänyt halvan äkkilähdön muttet halua enää maksaa satasta lisää kahdelta viikolta jotta saat huoneen itsellesi. Silläkin rahalla voit ostaa kaurahiutaleita, oliiviöljyä tai viinaa. Ihan mieltymystesi mukaan. Usein jaetun paikan ostaneita on niin vähän että saa joka tapauksessa olla yksin. Jakamista ei kannata kokeilla lomakohteissa jotka ovat tulleet tunnetuiksi halvasta alkoholistaan. Bulgarian, Turkin ja vastaavat voi unohtaa.

Masalla on pitkä historia huoneiden jakamisessa. Lennot Suomesta pois ovat yleensä hyvin kalliita joten seuramatkojen äkkilähdöt antavat toisenlaisen vaihtoehdon. Kun saat tungetuksi itsesi halvalla johonkin apaattiseen lomakylään voitkin jättää porukan sinne ryypiskelemään ja lähteä tutkimaan muuta ympäristöä jossa toivottavasti asuu paikallisia ihmisiä. Aamulla pois ja illalla takaisin nukkumaan. Tärkeintä on että lähellä on jossain oikea kaupunki ja julkinen liikenne toimii.

Äkkilähtöjä superhalvalla myyvät matkatoimistot ovat selkeästi kyrpiintyneitä siihen että ovat myyneet matkansa halvalla. On varmasti asiakkaan vika ettei se ole maksanut itseään kipeäksi tuotteesta jonka saa suurinpiirtein samanlaisena yli puolet halvemmalla viime hetkellä. Äkkilähdön henkeen kuuluu että sen ostaneen asumusta vaihdetaan useaan kertaan matkan aikana vaikka hotellit olisivat puolityhjillään. Jaetun hotellipaikan ostaneiden huonekavereita myöskin vaihdellaan edestakaisin. Toiveena on se että äkkilähdön ostanut huomaisi ettei pihtaaminen kannata. "Kun mitä tahansa voi tulla eteen."

Masalle kämpän jakaminen on parhaimmillaan harvinainen kurkistus tavallisen suomalaisen ajatuksiin. Suurin osa huonekavereistani on ollut joko nuoria rahattomia opiskelijoita tai maalla asuvia aamuvirkkuja eläkeläisiä jotka eivät halua tuhlata rahojaan. Itseni kaltaista lähiöiden ongelmatapausta ei vielä ole tullut vastaan. Joten samalla rahalla voi tutustua sekä itse matkakohteeseen että vähintään yhtä eksoottisiin huonekavereihin.

Masa pahoittelee ettei osaa vääntää excel-taulukoita tai edes graafisia käyriä. Vihaan yli kaiken sitä että joku tekee minusta pika-analyysin ensivaikutelman perusteella. Eli tällä kertaa taidan tehdä itsestäni ja huonekavereistani samanlaisen täysin ehdottoman ja yleistyksiin perustuvan nopean luonnekartoituksen. Koska määrittelemättömiä ihmisiä ei saa koskaan jättää määrittelemättä. Sehän kuuluu jo äkkilähtöjen matkaehtoihin. Tiskiharja ei myöskään kuulu matkan hintaan.

MÄÄRITTELEMÄTTÖMÄT IHMISET 1-3:

MÄÄRITELTY 1

Leppoisan oloinen maalaispoika. Jättää hyväntahtoisen ja ystävällisen vaikutelman. Harrastaa auton virittelyä. Harmitteli ettei Helsingissä pääse baareihin kaatokännissä sisään. Omistaa luultavasti ylimääräisen maksan koska ei humaltunut edes tyhjennettyään kolme (3!) viinipulloa. Miinuksena ehkä se ettei näkynyt koskaan pesevän käsiään ainakaan saippualla.

MÄÄRITELTY 2

Tasapainoton ja anorektisen laiha espoolainen. Monet erehtyvät sukupuolesta. Tunnettu häiriintyneistä blogeistaan ja anarkistisista mielipiteistään. Puhuu paljon ja hymyilee mutta katsoo muita ihmisiä ulkopuolisen silmin. Ei kuulu joukkoon eikä edes halua kuulua. Huonoimpana puolena hyödyttömyys yhteiskunnalle. Elossapitäminen kuluttaa jokaisen veronmaksajan rahoja.

MÄÄRITELTY 3

Mielenkiintoinen tuttavuus. Älykäs ja energinen tamperelainen jolla synnynnäinen taito heittää tarinaa. Puheliaana ja sosiaalisena varsin hauskaa ja haastavaa seuraa Masalle. Lukee hyvin rivien välistä. Ei todellakaan perinteinen suomalainen mies.

Pitää kissoista ja koirista joten myös pehmeämpi puoli on olemassa. Jättää kuitenkin kyynisen ja osittain myös kovan vaikutelman. Sanoi tosin moneen kertaan että kaikkea hänen sanomaansa ei pidä ottaa niin vakavasti.

Aika jännää se kuinka teimme molemmat kuitenkin samanlaisia havaintoja ihmisistä ja erilaisista asioista. Siinä vaiheessa kuitenkin polkumme lähtivät eri suuntiin. Jotenkin tuntuu että hänen maailmansa olisi menestyvien ihmisten maailma. Hyödyttömät luuserit olisivat ainoastaan rasite yhteiskunnalle ja nämä voisivat saman tien nukkua pois tai muuttaa autiolle saarelle. Ehkä oma ongelmani on siinä että haluaisin että hänen menestyvän elämässään jotta kaltaiseni sairaat paskat voisivat mahdollisimman hyvin hänen verorahoillaan.

Jokin aika sitten kiisteltiin siitä voiko huumeiden käyttäjistä kertovaa Reindeerspotting- elokuvaa näyttää nuorille. Ongelmana ei ollut itse aihe vaan se että dokumentti ei ollut tarpeeksi alleviivaava, jotta sen olisi voinut näyttää nuorisolle. Huumeiden käyttö, alkoholi ja seksi ovat erityisen vaikeita aihepiirejä. Täytyy ensiksi muistaa ettei voi olla liian rehellinen vaan yhteisöllinen tarkoitus menee aina elokuvanteon edelle. Huumeiden käyttäjää ei voi kuvata monivivahteisena ihmisenä vaan itsetuhoisena uhrina jonka persoonallisuuden koko kirjon on paha huume tuhonnut.

Huumevalistuksesta tulee aina mieleen vanhat peruskouluajat. Muistan istuneeni jossain ilmanvaihdoltaan olemattomassa homekoulussa iltapäivän lopulla ja katsoneeni muun luokan kanssa jotain amerikkalaista huumedokumenttia. Siinä LSD:tä annettiin eläintarhan tiikerille, joka kouristeli ja törmäili kaltereihin. Noin siis käy jos ottaa huumetta. Vaikka polttaisi vain kerran elämässään pilveä muutaman sekunnin ajan. Muistakaa nyt kaikki lapsukaiset ja isommatkin.

Tuo filmi oli sillä viikolla ainoa tapa olla kuuntelematta tylsän opettajan tuntia. Muistan elämäänsä kyllästyneen maikan tarjonneen myöhemmin meille vielä toistakin valinnan mahdollisuutta. Joko mennään uuteen kappaleeseen tai sitten katsotaan se huumefilmi uudelleen. Alistuneet kädet nousivat kannattamaan projektorin hakemista jostain koulun syövereistä. Ainoastaan yksi vähälahjainen Mia-tyttö hihkui ihan oikeasti innosta päästessään katsomaan pakkoliikkeistä tiikeriä toiseen kertaan. En voi unohtaa tuon tytön ilmettä. Tuskin filmin tekijä edes unissaan uskalsi toivoa että joku oikeasti voisi innostua siitä roskasta. Nähdessäni Mian innon tajusin että maailmalla ei oikeasti taida olla toivoa. Sen tajuaminen olikin luultavasti yksi elämäni traumaattisimpia kokemuksia ja vaikutti tulevaisuuteni muodostumiseen. Toivottavasti edes sinä Mia ymmärsit jälkeenpäin hankkia itsellesi elämän.

En ole vielä nähnyt Reindeerspottingia enkä noin muutenkaan ole erityisen inspiroitunut koko aihepiiristä. Olen sen sijaan hyvin kiinnostunut asioista joista saa puhua ainoastaan yhdellä tavalla ja tarkoitushakuisesti. Jäin miettimään jonkun virallisen ihmisen kitinää siitä että dokumentin henkilö lähti käymään etelässä ja lopulta haaveili jäävänsä paikkaan pysyvästi. Tuollainen siis oli ainoastaan pakoa todellisuudesta ja se ei ikinä voisi olla mahdollista "oikeassa" elämässä. Mutta mikä on todellisuus?

Todellisuus on järkeville ihmisille sitä että käy koulunsa loppuun ja sen jälkeen opiskelee. Sitten aloittaa työputken joka jatkuu eläkeikään asti. Kun tuotakin ikää ollaan koko ajan nostamassa niin mahdollisesti sitten elämän viime hetkinä saattaa jäädä jotain aikaa itselleenkin. Ellei kuole ja sairastu sitä ennen. Oma vaarini paiski kovasti töitä ja oli suunnitellut eläkepäivänsä jo etukäteen. Mutta viikatemies tuli ja korjasi muutaman kuukauden päästä.

Onko se niin vaikeaa oikeasti kuvitella että joku haluaa paeta omaa elämäänsä? Entäpä jos ei näe mielekkyyttä siinä että tehdään töitä, säästetään rivitaloa ja mennään perjantaina baariin kännäämään jotta raskas työviikko nollaantuu? En väitä tietenkään että huumeiden käyttö olisi mikään ratkaisu yhtään mihinkään. Mutta en myöskään tajua miten monen on niin vaikeaa ymmärtää että on ihmisiä jotka haluavat paeta juuri sitä mitä itse on tottunut pitämään arvokkaana.

Eihän pään sekoittaminen tietenkään ole rikkaiden yhteiskuntien juttu. Köyhissä maissa haistellaan liimaa tai juodaan lasinpesunesteitä joka puolella. Hekin haluavat paeta elämäänsä eli sitä köyhyyttä ja kurjuutta joka tekee elämästä usein helvettiä. Kukaan ei kysy miksi joku haluaa paeta elämäänsä asuessaan kadulla. Mutta onko meillä länsimaissa oikeus olla ihan yhtä hukassa vai olemmeko silloin vain kiittämättömiä paskiaisia?

Ymmärrän riippuvuuksia siksi että tunnistan itsessäni samanlaisia taipumuksia. Suhteeni äitiin on ollut syntymästä asti pahimman lajin addiktio. Olen koko elämäni paennut erilaisia asioita ja varsinkin vastuuta. Haluaisin matkustaa koko ajan jotta pääsisin pakenemaan vaihteeksi jonnekin muualle. Valitettavasti vaan rahat ei oikein riitä sellaiseen huviin. Voisin kuvitella juomistakin mutta en halua olla koukussa mihinkään. Kun tunnen alkavan nousuhumalan niin tiedän että haluaisin heti kohta taas kokea saman. Eli tunteen että on muualla.

Luin jostain että kaikkia riippuvuuksiin taipuvaisia yhdistäisi joku geeni jossain. Vai oliko se neurologinen juttu sittenkin. Ei kai sillä niin väliä olekaan. Tärkeintä on kuitenkin se että tulevaisuudessa varmaan tuokin ongelma tullaan hoitamaan tavalla tai toisella. Kun vauvalta löydetään yhteiskunnalle kustannuksia tuottava "virhe" voidaankin aloittaa heti varhaisessa vaiheessa teholääkitys. Äkkiä kukaan ei halua enää paeta mitään ja työviihtyvyys nousee samaa tahtia tuottavuuden kanssa. Luulen ihan oikeasti että tuo aika on tulossa ja rukoilen että joku riippuvuus on ehtinyt tehdä minusta selvää sitä ennen jotten joudu tuota kaikkea näkemään.

Alkuviikolla keskustassa käydessäni päätin poiketa kiskaisemassa siiderin huiviin Mannstreetilla kun tuon avatessa kahdelta ensimmäinen tunti on lähes ilmainen. Paikka oli vielä lähes tyhjä ja en voinut olla ajattelematta Kaurismäen elokuvien uneliaita surullisia baareja. Tylsyydessäni yritin salakuunnella mistä lähipöydän pariskunta puhui keskenään.

Toinen miehistä kertoi pitkäaikaisen tuttunsa kuolleen yllättäen. Hän oli lapsena tutustunut mieheen erään suht tunnetun helsinkiläisen tavaratalon vessassa kun tämä oli kysynyt haluaisiko poika ehkä lähteä katsomaan hänen joulukuustaan. Kumppanukset kilistelivät poismenneen muistolle ja toinen totesi ettei hänen tarvinnut mennä kuusta katsomaan miehen kotiin kun setä oli näyttänyt sitä innokkaasti jo siellä vessassakin.

Tätä pientä lämminhenkistä sateenkaaritarinaa kuunnellessa jäin miettimään sitä miten vähän olen jättänyt itsestäni muisteltavaa ja fiilisteltävää. Sortumatta yhtään ylidramatisointiin tai masanteluun voin tunnustaa että olen hukannut suuren osan elämästäni johonkin. En ole edes ihan varma mihin se katosi. Se meni niin nopeasti että tarvitsisin toisen samanlaisen, kiitos.

Olen miettinyt onnistuisinko elämään uusintaversion yhtään paremmin. Hankalinta olisi jos joutuisin tekemään sen tässä ja nyt. En yhtään kadehdi nykynuoria siinä että he joutuvat selviytymään vuosi vuodelta tehokkaammassa yhteiskunnassa jossa ihmisiä arvotetaan enemmän ja enemmän sen perusteella miten tuottavia ollaan. Viime vuosituhannella oli vielä jossain määrin varaa olla kylähulluja. Nykyään täällä se on ihan liian hintavaa puuhaa.

Luulen että seuraavan sukupolven Masa olisi ihan yhtä sekaisin kuin nykyinenkin. Saisin luultavasti jonkun supertehokkaan lääkityksen ja kiertäisin psykoterapiasta toiseen. Luulen kyllä ettei pirteä Leena-Kaisa senkään jälkeen tietäisi mikä minua vaivaa mutta hänellä saattaisi olla vielä halua tutkia asiaa seuraavat kymmenen vuotta lisää jotta Masasta tulisi kunnollinen veronmaksaja.

Minusta on pidetty täällä hyvää huolta enkä ilman yhteiskunnan tukea olisi enää varmaankaan hengissä. Siksi tuntuu ikävältä uneksia siitä että voisi syntyä uudelleen jossain muualla. Luultavasti silloin kuolisin köyhyyteen ja sairauksiin jo heti alkumetreillä. Niinpä muutan päiväuntani hieman ja pyydän syntyä uudelleen yläluokkaiseen ympäristöön jossa selviäisin perhesuhteilla ja ruskeilla kirjekuorilla.

Rakas Jumala, jos olet olemassa niin saanko kertoa mitä haluaisin tänään. En erityisemmin välitä taivaasta mutta voisin sen sijaan syntyä ainakin kerran vielä uudelleen. Voisin olla seuraavaksi vaikka mafiaperheen turhautunut jälkeläinen. Isäni olisi koko ajan hoitamassa rakennusbisneksiään joten asuisin vanhassa kartanossa yksin pikkuveljieni kanssa. Äitini shoppailisi kaiket päivät kaukana Milanossa ja Pariisissa. Kävisin koulussa tekemässä kokeet ja ruinaamassa muilta oppilailta suihinottoa. Ihoni olisi pehmeä ja auringon kevyesti sävyttämä. Kiharat kastanjanväriset hiukseni ulottuisivat olkapäille asti. Äitini toisi Milanosta joka viikko uusimmat muotivaatteet ja sen jälkeen lähtisi heti taas pois. Kun muut hikoilisivat koulussa niin viettäisin iltapäivät rannalla tuhmien poikien kanssa suunnitellen tulevaisuutta jota ei ikinä onneksi tulisi. Polttaisin koko lapsuuteni ajan loputtomasti tupakkaa mutta jättäisin sen huomattuani ettei se estä pituuskasvuani.

Eläisin uskoen ettei mikään voi loppua koskaan. Elämä olisi ainoastaan esteettisiä nautintoja varten. Rakastelisin niitä jotka olisivat sillä hetkellä koko kaupungin kauneimpia. Söisin ainoastaan keittiömestarin viikkokausia kypsyttämiä herkkuja. Kuuntelisin elämäni aikana vain täydellisiä konsertteja, joissa maailman kauneimmista pojista valitut kuorot laulaisivat enkeliäänillään niin että jokainen kuulija puhkeisi kyyneliin. Mikään ei olisi minulle liian hyvää. Tekisin mielessäni pilkkaa Masan kaltaisista ihmisistä mutta olisin liian hyvätapainen tunnustaakseni sen julkisesti. Olisin poikkeuksellisen nuori ja lahjakas. Mutta olisin niin ylimielinen etten tekisi lahjakkuudellani mitään.

Lopulta kasvaisin aikuiseksi ja huomaisin että isäni on tienannut omaisuutensa upottamalla kilpailijansa sementtiin. Loputtomat päivät auringossa olisivat tuhonneet ihoni ja etelän miesten tapaan selkäkarvoistani voisi jo kutoa peiton Perun vuoristolaislapsille. Tuhmat pojat olisivat aikuistuneet ja muuttaneet työn perässä Torinoon Fiatin tehtaille. Tihertäisin muutaman teatraalisen kyyneleen ajan kulumisen muistolle. Söisin kaupungin parhaimmassa pastaravintolassa vielä yhden täydellisen illallisen ja ihailisin terassilta ilta-aurinkoa. Sitten menisin kotikartanon autotalliin ja ottaisin isäni punaisen Ferrarin. Ajaisin rantakallioille ja katselisin vielä hetken punertavan auringon viimeisiä säteitä. Lopulta käynnistäisin auton ja kiihdyttäisin alas jyrkänteeltä sinivihreään mereen hypistellen rukousnauhaa ja kiittäen siitä että sain elää onnellisen ja upean elämän.

Blogini isännän eli Ranneliikkeen aktivistit ovat taas ehtineet huolestumaan. Paavi on yrittänyt vierittää skandaaleitaan homojen niskaan samaan aikaan kun aktivisteilla on ollut täysi työ vakuutella ettei yksikään homo voisi syyllistyä mihinkään rikolliseen missään tilanteessa. Sehän on heteroiden juttu.

Ymmärtääkseni kaikki ovat yhtä mieltä siitä että homoseksuaaleja on maailmassa paljon enemmän kuin pedofiilejä. Niinpä myös katolisissa papeissa on määrällisesti huomattavasti enemmän homoja kuin pedareita. Kuitenkaan nämä homot eivät voi toteuttaa seksuaalisuuttaan vaan joutuvat pedareiden tavoin yrittämään sen tukahduttamista.

Eli hyvät Ranneliikkeen lukijat, katolisessa kirkossa on käynnissä melkoiset homopappien homosutinat. Varmasti löytyy myös ihan oikeita pedofiilejä, mutta suurin osa lapsia ahdistelleista papeista on mitä ilmeisemmin tavallisia homoseksuaaleja jotka eivät ole voineet luvallisesti jahdata toisia karvapyllyjä vaan ovat joutuneet sortumaan paremman puutteessa teini-ikäisiin kuoropoikiin.

On muuten varmaan ollut melkoinen homoeroottinen lataus noissa katolisen kirkon asumuksissa, varsinkin ennen vanhaan. On tietysti ollut surullista ja tuomittavaa hyväksikäyttöä mutta epäilemättä myös ihan hyvässä hengessä tapahtunutta homoilua. Eli papit ovat duunailleet keskenään, pojat keskenään ja välillä ollaan menty ristiin. Ei aina varmaankaan väkipakolla. Melkoinen vilske noissa asumuksissa on täytynyt käydä. Paavi varmaan voisi julkaista parhaimmat tarinat bestsellerinä.

Homoaktivistit näkevät valtavasti vaivaa yrittäessään jaotella ihmisen seksuaalisuutta. Olisiko se niin valtava isku homoliikkeelle jos jossain olisi pappi joka olisi puoliksi homoseksuaali ja puoliksi pedofiili? Luultavasti homot yrittäisivät piilottaa tämän ihmisen jonnekin luolaan ettei kukaan saisi ikinä tietää kyseisen friikin olemassaolosta. Jottei maine menisi.

Mikseivät sitten heterot tunne omaa asemaansa yhtä uhatuksi kun isä käyttää hyväksi tytärtään? Kuka tulisi mussuttamaan että on häpeällistä väittää tätä perheenisää heteroksi? Olisiko syy ehkä siinä ettei heteroiden tarvitse ostaa oikeuksiaan. Yläpuolella ei ole enää ketä voisi nuoleskella, korkeintaan jumala ja sen edustajat eli kapitalismi ja kirkko.

Teikäläisten aktivistit uskovat kovasti oman ulkokuoren kiillottamiseen. Kirjoitellaan positiivisia juttuja homoista, varsinkin ihmisistä jotka ovat tyylikkäitä, trendikkäitä ja menestyneitä. Ajatellaan että näin jopa kaikkein asenteellisimmatkin juntit ottaisivat homot paremmin vastaan. Olenko ainoa jonka mielestä tuo on aika läpinäkyvää ja koomista?

Onneksi en pidä itseäni homona joten mun ei myöskään tarvitse joka hetki ajatella mitä muut minusta ajattelevat. Teillä mahtaa olla aikamoisen rankkaa kun kaikki energia kuluu puhdasoppisen homouden vaalimiseen. Itse näen ihmisen seksuaalisuuden olevan omalaatuinen sekoitus kaikkea mahdollista. Täysin puhdasta, hohdokasta ja kiiltävää homoseksuaalisuutta on ainoastaan aktivistien omissa märissä unissa.

Ilmeisesti homoaktivisteilla on nykyään tekemisen pulaa ottaen huomioon että olette pääsemässä tai jo päässeet osaksi valtaväestöä. Jos pienen toiveen saisi esittää niin mua itseäni kiinnostaisi tietää mitä sen kiiltävän julkisivun alla tapahtuu. Kuinka yksinäisyys näkyy ulkokuorta ja nuoruutta palvovassa kulttuurissa? Melkoinen osa suomalaisista aikuisista homoista jotka tunnen on katkeroituneita vanhojapiikoja jotka eivät hae seuraa uskoen etteivät sitä enää ikinä saa. Mitä tekevät ne homot jotka eivät osaa sisustaa tai tehdä ruokaa?

Nahka-asuinen Göran rasvaa pakaroitaan Floralla ja katselee samalla mietteliäänä ikkunastaan ulos kadulle. Illalla olisi seksiklubilla taas toimintaa. Joku karvainen nalle työntää tänäänkin epäilemättä lavalla b-rappuunsa tavaroita joiden nimiä Göran ei edes uskalla mennä arvailemaan. Piiska viuhuu ja geishapalloa uppoaa kakkoseen. Ei ennen tällaista seksuaalista vapautta voinut kuvitellakaan Göran ajattelee. Niinpä hän riemuiten postaa Ranneliikkeen sivuille uutta kommenttia miten upeasti nykyään jokainen voi toteuttaa seksuaalisuuttaan.

Jostain kumman syystä Göran ei ole muutamaan päivään tavoittanut vanhaa ystäväänsä Taunoa. Taunollla oli paha tapa heilua alastomana pusikossa odottaen että joku tulisi vahingossa katselemaan. Ennen vanhaan vilauttelijoita pidettiin harmittomina kylähulluina mutta viime aikoina poliisi on ottanut yksinäisen vanhuksen hampaisiinsa. Talvella Tauno otettiin kiinni aamukuudelta kolmenkymmenen asteen pakkasesta esittelemästä itseään koiraa ulkoiluttavalle eläkeläismummolle Laakson puistossa. Syyte luettiin seksuaalisen hyväksikäytön yrityksestä ja raiskauksen suunnittelusta.

Göranin mielestä Tauno ei ole vielä osannut hyödyntää nykyistä seksuaalisen vapautuneisuuden aikaa oikealla tavalla. Nykyäänhän voi tehdä melkein mitä vaan kunhan tekee sitä mitä muutkin tekevät. Tärkeintä on että vapautuu jossain minne ei ole suoraa näköyhteyttä kadulta. Seksiklubit ja saunat ovat hyviä paikkoja vapautumiseen. Siellä voi työntää tavaraa hanuriin vaikka kuinka monta kiloa ja paikan pitäjä kuvaa kaiken blueraylle muutamalla kympillä. Eikä kukaan sivullinen joudu näkemään liian vapaamielisiä ihmisiä.

Göran muistelee omaa nuoruuttaan haikeudella. Kunpa silloin olisi saanut nauttia elämästä olemalla avoimesti sitä mitä on. Kyllä nykynuorten kelpaa kun on nettiä ja chattia ja ties mitä. Toista se oli omassa nuoruudessa kun kaikki piti pitää salassa. Göran muistelee niitä päiviä kun istuttiin poikaporukalla Vänninkäisen maitolavan nurkalla ja tehtiin yhdessä juttuja joita pojat tekivät ennen keskenään kun ei vielä tyttöjä saatu. Silloin piti leikkiä jotain mitä ei oikeasti ollut ja puhua tytöistä. Muuten joutui kiusatuksi. Nyt Göran voi napata kainaloonsa minkä tahansa viiksekkään Tom of Finland-kloonin eikä kukaan uskalla sanoa mitään ivallista syrjintäsyytteen pelossa.

Tosin Göran ei ole varma voisiko ihan samanlaista poikien välistä kokeilua enää tapahtua tänä päivänä. Ensimmäinen paikalle vahingossa osunut aikuinen soittaisi lastensuojeluun ja sieltä lähetettäisiin joku tutkimaan onko poikien käyttäytyminen oire koetusta hyväksikäytöstä tai vanhempien alkoholismista. Nolatut pojat joutuisivat todistelemaan kerta toisensa jälkeen psykiatrille ettei isä hiivi yöllä salaa huoneeseen. Ja auta armias jos joku pojista olisi täyttänyt 18 vuotta ja loput eivät. Iltapäivälehdet repisivät lööppiä pedofiliaskandaalista. Göran kurtistaa mietteliäänä kulmiaan. Seksuaalinen vapautuminen ei sovi alaikäisille.

Mutta eipä hätää. Göran on Ranneliikkeenkin sivuilta huomannut kuinka paljon uutta kivaa on tulossa. Metroseksuaalisuus on tullut jäädäkseen. Heteromies voi laittaa korviksen vasempaan korvaan ja vaaleanpunaisen pikeepaidan jotta voi vähän hassutella suuntautumisellaan. Sillä lailla sopivasti muttei liikaa. On myös neo- ja nanoseksuaalisuutta ja ilmeisesti myös mikroseksuaalisuutta. Göran ei muista puoliakaan siitä mitä ne tarkoittavat mutta yhtä kaikki voi tätä itsensä toteuttamisen riemua.

Itse asiassa Göran haluaisi kutsua nykyisiä trendejä elämysteollisuudeksi. On kaupallista pornoa, dvd:tä ja erilaisia luolia joissa latvialaiset kirvesmiehet nälkäpalkalla nylkyttävät itseään rautatankoa vasten voihkien muutaman sanan englannin kielen sanavarastollaan jotain rivoa. Netissä on kaupallisia treffipalveluita joiden kautta voi hakea itselleen sopivaksi katsottua seuraa. Esimerkiksi hairyballs.com varmistaa luotettavasti ettei alle 25-vuotiaalta näyttävä nuori mies pääse rekisteröitymään ilman pankkitunnistetta. Göraninkin mielestä on tärkeä kertoa heteroille että homot eivät voi etsiä nuorelta näyttäviä kumppaneja vaan ainoa ja oikea hyväksytty miehen muoto on maskuliininen lihaskimppu. Sivusto on myös luonnollisesti saanut reilun kaupan kunniamerkin syrjinnän vastaisesta toiminnastaan.

Göran haluaa kiittää homojärjestöjä ympäri läntisen maailman myötävaikutuksesta nykyiseen tilanteeseen. On se huikeaa kun voi illalla ajaa pinkki paita päällä metrolla Itikseen, ostaa siellä Citymarketista dildo ja kuljettaa se mustassa läpinäkymättömässä muovipussissa kotiin. Tai kätkeä se takin povitaskuun ja marssia loppuillasta pornoluolaan työntelemään sitä omaan tai naapurin tuhkaluukkuun dark roomissa. Se on sitä oikeaa vapautumista josta ei osattu edes hippiaikoina unelmoida.

Masa tukijoukkoineen kutsuu kaikki halukkaat huhtikuun alussa järjestettävään Human Hour- tapahtumaan. Tavoitteena on tukea tunnin ajan katoamassa olevaa inhimillisyyttä ja suvaitsevaisuutta erilaisin tempauksin. Tarjolla on mehua ja keksejä koko perheelle! Tervetuloa!

Human Hour kuten jokainen muukin kansantapahtuma alkaa aina Kampin keskuksen edestä. Lähtevän kulkueen teemana on "Käsi lompakkollani" ja jokaisen osallistujan toivotaan pukeutuvan joksikin yhteiskuntaa enemmän köyhdyttävän kuin rikastuttavan ihmisryhmän edustajaksi. Meikkitaiteilija auttaa perheen pienimpiä maskeeraamaan itsensä vaikkapa pakolaisiksi tai työttömiksi. Vain mielikuvitus on rajanasi!

Kulkue ohittaa eduskuntatalon, useita puoluetoimistoja, poliisirakennuksia ja lehtien toimituksia päätyen lopulta Mäkelänrinteen uimahallille, joka muuttuu tunnin ajaksi koko perheen eroottiseksi vesipuistoksi. Uimahallin valvojat lähtevät tunnin pituiselle ansaitulle tauolle antaen vapaat kädet erilaisuudelle ja luovalle mielikuvitukselle. Sisäänpääsy on ilmainen, asu vapaamuotoinen ja ainoastaan avoin mieli pakollinen. Nähdään vesileikeissä!

Human Hourin aikana joillakin liikenneväylillä kokeillaan inhimillistä tietullijärjestelmää. Keskustaa kohti ajavilta henkilöautoilta peritään 10 euron suuruinen tullimaksu, jonka voi jokainen halutessaan kiertää viettämällä vähintään puoli tuntia itselle tuntemattomien vanhainkodissa asuvien vanhusten luona. Toivotamme hyvää ajomatkaa!

Muistamme myös koululaisia. Human Hourin aikana pääkaupunkiseudun kouluissa vierailee omaan pohdiskeluun kannustavia erilaisia ryhmiä, jotka haluavat houkutella oppilaita itsenäiseen ajatteluun ja muistuttaa puolueettomalta näyttävän tiedon sisältämistä ennakkoasenteista. Tunnin lopuksi oppilaat saavat osallistua näytelmään "Et voi vielä tietää mitä haluat" jossa he voivat pohtia tietävätkö he kuitenkin omasta elämästään paljon enemmän mitä heidän vanhempansa ja opettajansa yrittävät uskotella. Tavataan koulussa!

Human Hour haluaa myös lähestyä niitä jotka eivät kansantapahtumiin yleensä niin aktiivisesti osallistu. Kourallinen lähiökuppiloita muuttuu tunnin ajaksi uusia virikkeitä tarjoaviksi Ihmisbaareiksi joihin katkeroituneet asiakkaat ovat yhtä lailla tervetulleita! Päivä potkaistaan käyntiin jo puolilta päivin euron tuopeilla, jotta mahdollisimman moni saataisiin osallistumaan. Human Hour- tunnin lähestyessä värikkäät, metroseksuaaliset ja monikulttuuriset baarimikkomme tarjoavat lähiöiden mörökölleille oman maansa suosituimpia drinkkejä alle puoleen hintaan. Teemamme on "Jos ulkomaalainen tarjoaa hyvät humalat niin eihän se voi niin huono jätkä edes olla". Kannattaa tutustua Afrikkaan liittyvään triviaan koska tietokilpailun päivän paras tietäjä saa juoda loppu illan ilmaiseksi aina sammumiseen asti! Ja taksi vie kotiin! Kaikki mukaan Human Happy Houriin!

Voinko osallistua tapahtumiin jos olen itseäni muita parempana pitävä kokoomuslainen ja kannan huolta muun väestön siveydestä? Voit aivan hyvin! Keskiluokkaiset perheelliset ovat olleet huolissaan siitä että he joutuvat maksamaan työttömien ja mielenterveyskuntoutujien elättämisen. Human Hour haluaa näyttää tien kulkevan molempiin suuntiin ja tarjoaa työttömien ja mielisairaiden valmistamaa gourmet-ruokaa kaikille Stockmannin kanta-asiakkaille! Koska kokoomuslainen kaipaa laadukkailta kuulostavia elämyksiä, kutsumme pangasius-fileen ja chileläisen pinot grisin makuhermoja hivelevää liittoa Human Gourmet & Wine tasting messutapahtumaksi! Tervetuloa maistelemaan tasokkaammin!

Tuntuu kuin olisin nukkunut jonkinlaista talviunta. Masa-tätinne ei ole koskaan osannut nauttia muiden tavoin kylmistä ja kirkkaista päivistä. Niinpä jossain vaiheessa suljin silmäni ja löysin itseni paikasta missä viihdyin vielä viitisen vuotta sitten oikein hyvin.

Lämpimästä ja tuulisesta merestä kalastajat toivat aikoinaan maihin loputtomasti kalaa. Kaikkein isoimmat kalat uivat niin syvällä että kalastajat halusivat kuljettaa niitä öiseen aikaan veneillä näytille Espanjan puolelle. Kaverini kertoi nähneensä unia Kaikkein Isoimmasta Kalasta aina Malmilla asti. Sveitsiläinen kissatäti oli myöskin kalaruuan suuri ystävä. Hän kuljetteli sitä kotiinsa koska vanhat kissat ei enää kiinnosta koiria. Tosin entinen aviomies päätti huhun mukaan tehdä naisesta myös uunikalaa työntämällä tämän päätä uuniin.

Pohjois-Afrikkalainen mies näytti valokuvia elämänsä tärkeistä asioista. Oma talo. Kaunis. Oma koira. Kuollut. Kaunis. Oma kylä. Kaunis. Omat kalaviljelmät. Hyvä bisnes. Kaunis. Suomalainen Leena. Kaunis Leena. Mihin on kadonnut? Setyliinin kaipaama Kaunis Leena näytti kuvien perusteella sukupuoleltaan määrittelemättömältä rankasti alkoholia käyttävältä eläkeikää lähestyvältä kaunottarelta, joka viettää aikaansa nyrkkeilysalin baarissa. Yritin selittää varovaisesti että ehkä Kaunis Leena oli jo siirtynyt luonnollisella tavalla Allahia tapaamaan. Mutta ei hätää koska Masallakin on oma Leena-täti jonka voisin ilomielin lähettää seuraavalla kalastusveneellä toiseen suuntaan.

Masaa mies kutsui nimellä Kaunis Friend. Raskaissa meikeissä ja vanhassa farkkutakissa näyttäisin epäilemättä Leenan siskolta. Muutama vuosi sitten arabimiehet miehet huutelivat Masan perään "Hei hei Miss Suomi". Madamen pienet tissinalut herättivät yhä vielä kiinnostusta niin että joku tuli niitä jopa puristelemaan. Ehkäpä Masa olisi nuoruudessaan saanut töitä ladyboyn ammatissa Bangkokissa. Kaunis Leena ainoastaan 250 bahtia tunti. Luontaisista kyvyistäni huolimatta en ollut kovin innostunut tuntiessani ohikulkevan viiksekkään miehen käden hyväilevän takapuoltani täysin yllättäen. Mutta turha väittää vastaan. Kyllähän Kaunis Friend nyt haluaa sitä vaikka väittää toisin. Lutka mikä lutka.

Siellä jossain kaikki on muuttunut pelottavan nopeasti. Nyt heillä on uusia hyviä ystäviä kuten Setä Samuli ja tämän veikeät pienet oravat joita myös EU:ksi kutsutaan. Nämä antavat ystävällisesti tarkkoja ohjeita kuinka tulisi elää ja vastalahjana sulkevat rajansa entistä tiukemmin. Tämä kaikki tipahtaa todellisena onnenpotkuna meren toisella puolella olevalle pienelle eliitille. On helppo sanoa että turistit haluavat kiillotettua keinotodellisuutta. On helppo heittää spurgut, narkkarit, katulapset ja kerjäläiset jonnekin mistä niitä ei enää löydetä. Tuohon kaikkeen tarvitaan tietysti jatkuvasti lisää poliiseja ja sotilaita. Ihan meidän kaikkien omaksi parhaaksi.

Samaan aikaan Suomessa on riemuittu suuresta ja upeasta taisteluvoitosta. Maatamme epidemian tavoin vaivannut yksi egyptiläinen mummo saataneen lopultakin häädettyä pois maasta. Voimme jatkossa keskittyä ainoastaan omaan itseemme ja uuden nousukauden rakenteluun ilman turhia häiriötekijöitä. Olisihan se ihan kauheaa jos näin lämminhenkinen kristillinen etiikkamme joutuisi vieraiden kulttuurien tallaamaksi. Kiitos 2010.

Uneni loppupuolella poikkesin moikkaamassa isoa liittolaistamme, jonka talouselämän dynaamisuutta moni tuntuu meilläkin ihailevan. Kauppa käy ja salkkumiehet juoksevat tuhlaamassa aikoinaan siirtomaista vääryydellä revittyä varallisuutta. Samaan aikaan lasitalojen takana alkaa loputtomien slummien rivi. Äidit hoipertelevat humalassa pienet lapset mukanaan. Kyttäautojen sireenit huutavat yötä päivää. Media työntää joka hetki ulos erilaisia väkivaltaa ja väärinkäytöksiä vastustavia kampanjoita ja lait ovat koko Euroopan tiukimmat. Tässäkö olisi meidänkin oikeistohallituksen unelma?

Mutta asioita voi katsella niin monesta näkökulmasta. Belfastissa asuva mies kertoi sukulaistensa naureskelevan Suomelle ja Ruotsille ja puhuvan näistä "kommunistimaina" kun rahaa haaskataan sosiaaliturvaan. Samaan aikaan nuo samat tyypit kuulemma valittelevat ettei omassa maassa uskalla liikkua ulkona enää pimeän laskeuduttua eriarvoisuuden tuoman turvattomuuden takia. Tukholmassa asuva intialainen tuttavani Ali tosin sanoi ettei rasismin takia uskalla liikkua illalla Helsingissä sen näennäisestä turvallisuudesta huolimatta ja vastaavasti uskaltavansa mustana miehenä liikkua joka puolella Englantia. Sillä Alin mukaan missä tahansa voi tulla hakatuksi ja tärkeintä on se ettei tule hakatuksi rotuvihan tai muun syrjinnän takia.

Omasta mielestäni huonoimmassa asemassa ovat nykyään ne jotka saavat nyrkistä täysin satunnaisesti vain sen takia että jollain sattuu päässä naksahtamaan. Silloin tuskin hirveästi lohduttaa että hakkaajalla oli monia kavereita maahanmuuttajissa ja homoissa. Kasvottoman väkivallan torjuminen on vaikeampaa ja edellyttää puuttumista yhteiskunnan rakenteisiin. Ja kun tulokset näkyvät hitaasti niin niitä ei voi myöskään käyttää seuraavassa vaalikampanjassa. On kannattavampaa napata jäävuoren huipulta muutama yksittäinen viharikos pois.

Suomessakin on seurattu isompien näyttämää esimerkkiä. Jahdataan näyttävästi muutama hassu huumediileri tai seksipervo jotta saadaan ihmisten huomio pois kiusallisista asioista kuten sosiaaliturvan leikkauksista tai syrjäytymisen ilmiöistä. Jos vielä nämä supervaaralliset ihmishirviöt ovat vilautelleet netissä eivätkä pusikossa niin tarvitaan jo kuulosuojaimet jotta uuden teknologian ajan hermolla olemisen henkselien paukkuminen ei tuhoaisi lisää kyttälaitoksen ja iltapäivälehdistön keskinäisen henkisen kimppamasturboinnin jo entuudestaan pilaamaa kuuloa.