Peter Panin viinakassi

Olin aikaisemmin päättänyt omistaa tämän bloggauksen suurimmalle idolilleni Michael Jacksonille. Paljon on kuitenkin jo sanottu. Muistokirjoituksetkaan eivät tuo aikamme suurinta musiikillista neroa takaisin. Eikä Michael ikuisena pikkupoikana luultavasti arvostaisi tyhmiä aikuismaailmaan kuuluvia sentimentaalisia sepustuksia. Peter Pan sanoi aikanaan Wendylle että rakkaus ja tunteet pilaavat kaiken. Ne johtavat lopulta aikuistumiseen. Ja silloinhan koko peli on menetetty.

Istuin muutama päivä sitten laivan kahvilassa isäni kanssa. Samaan pöytään istahti romaaniäiti poikansa kanssa. Nainen ryhtyi huokailemaan isäni suuntaan kuinka drinkki nyt maistuisi. Faijani luultavasti mietti uuden valokuvansa uutta kuvakulmaa tai sitten vain tajusi pitää suunsa kiinni. Minä tietysti tapani mukaan sanoin jotain höpöhöpöä jostain drinkistä ja lopulta nainen lähti. Pienikokoinen poika jäi tuijottamaan minua suurten aurinkolasiensa takaa, alkoi juttelemaan ja lopulta osoitti juoman kuvaa sanoen: "Haluisitsä juoda mun kanssa tommosen?"

Sätkin vaaleanpunaisessa paidassani miettien miten sankarini Michael olisi hoitanut tilanteen. Tyydyin näyttämään sormella kahvilan tätiä ja kerroin että tuo tuolla ei myy sulle semmosia ellet jotenkin onnistu todistamaan että oot täysikäinen. Poika sanoi: "Mitä jos mä vaan näytän sulle ja mennään muualle juomaan ne?" Isäni kiinnostus alkoi heräämään ja naapuripöydän tätikin vilkuili meidän suuntaan.

Poika kaivoi taskustaan kela-kortin voitonriemuisena. Noniin, hän oli siis kasinelonen. Vai olikohan peukalon alla oleva numero sittenkin ysi. Mutta jos sovitaan että hän oli oikeasti kasinelonen. Ehkä hän oli siis aikuinen mies joka oli kerrankin tajunnut olla kasvamatta isoksi ja tylsäksi. 25-vuotias setä. Tunsin itseni melkein nahkahomoksi. Olisiko kysymyksessä sittenkin yli-ikäisen juottaminen?

Isäni ja naapuripöydän naikkonen katselivat silmät suurina kun selitin pojalle drinkin ostamisen jälkeisen tapahtumaketjun lyhennettynä. Kahvilan täti Gunilla. Henkilökunnan setä. Käsiraudat. Laivarannassa poliisisetä Johan. Tutkintavankeus. NUSKA vai oliko se sittenkin NUUSKA jota saman laivan tax-free tyrkyttää. ECPAT. Amnesty. Iltalehti. Isäni ja naapuripöydän tädin silmät pyörivät entistä villimmin. Poika lähti ärtyneenä pois pöydästä kun suunnitelma ei onnistunut.

Ymmärsin tänään että toinen sankarini Peter Pan ei ikinä olisi tarjonnut pojalle juotavaa. Ei siksi että se on kiellettyä eikä siksi että juominen ei ole nuoren terveydelle hyväksi. Ainoastaan sen takia että juomakokeilut ovat ensiaskeleita kohti tylsää teini-iän loppua. Viikonloppubileitä, räkäkännejä, ajokortin ja täysikäisyyden odottelua. Kaikkea sitä minkä minä joskus aikoinaan jätin täysin turhalta tuntuvana väliin. Sen jälkeen seurasikin se kauhein kohtalo eli itse aikuisuus.

Kävellessäni laivan käytävillä vastaan tuli joukko meluavia tylsiä myöhäisteinejä tax-free viinoineen. Yksi niistä kiinnitti huomionsa minuun ja halusi ehdottomasti näyttää minut kavereilleen. "Kattokaa hei, aivan _vitun_ homon näköne jätkä!" Tällä kertaa vitun homo kääntyi ympäri ja kysyi mitä vittua se kenties kuului vitun junteille kuinka vitun homon näköinen sitten ikinä olinkaan. En silti voinut näyttää ihan yhtä homolta kuin laivan kannella patsastellut homomies vielä tiukemmassa vaaleanpunaisessa paidassaan. Mies tuli viereeni ja hymyilin ystävällisesti. Valitettavasti tyypin postimerkin kokoiset mini-shortsit olivat niin kiinni pepussa, että niiden irti saaminen takapuolen vaosta olisi vaatinut paljon minua tai Peter Pania raavaamman miehen voimat, joten en voinut auttaa hänen ongelmassaan.

Palattuani kotiin menin rannalle ja kuulin kun parikymppinen nainen valitti että poikaystävä ei tullutkaan mukaan. Se oli lähettänyt tekstiviestin: "Ryyppään". Oltiin alkuiltapäivässä. Eihän suomalainen nuori mies nyt tyttökaveriaan kaipaa kun on se oikea rakastettu vieressä. Viinapullo. Vähän matkan päässä lauma myöhäisteinejä valitti krapuloitansa ja luetteli loputtomalta kuulostavia juomaselostuksiaan.

Jäin miettimään miksi suomalaisessa kulttuurissa elämän pyöriminen alkoholin ympärillä mielletään täysin normaaliksi. Selvitellään darraa ja odotellaan seuraavaa baarikierrosta. Sen sijaan poikien seurassa viihtynyt Michael Jackson herätti ihmetystä. Jossakin on puuttuva palanen joka estää minua ymmärtämästä yhtälöä. Toisaalta luulen että Michaelkaan ei olisi ymmärtänyt yhtään sen enempää kuin minäkään. Mutta hän on poissa. Kuten Wendy sanoi Peter Panille: "Never is an awfully long time".