Masa lueskeli jokin aika sitten kaverin lainaamaa Stephen Fryn omaelämänkerrallista kirjaa "Moab is my washpot". Suomessa Fry muistetaan parhaiten "Kyllä Jeeves hoitaa" ja "Musta kyy"- sarjoista. Masa ja Masan kaveri haluavat ehdottomasti suositella tätä älykkäällä huumorilla kirjoitettua tunteisiin vetoavaa homopojan kasvukertomusta. Yksi parhaimmista koskaan lukemistani kirjoista.
Älykkäissä ja tunteikkaissa kirjoissa on ainoastaan kaksi huonoa puolta. Älykkyys ja tunteikkuus. Ne herättävät ajatuksia, jotka on hyvällä tarkoituksella työntänyt maton alle tai vaatekaappiin. Masa on nähnyt valtavasti vaivaa sen eteen ettei joutuisi liikaa käyttämään älyään. Tätinne on myös kasvattanut itseään olemaan liikaa ajattelematta tunteitaan. En ole tehnyt sitä silkkaa tyhmyyttäni tai huvin vuoksi. Edes Masa ei voisi olla niin tyhmä tai niin huvittava. Kuten jokaisella elävällä olennolla, myös itselläni tarkoitus on ollut selviytyä keinolla millä hyvänsä. Ja vielä tänään olen hengissä, joten taktiikkani onnistui.
Nuori Stephen Fry riutui rakkaudessaan toiseen poikaan. Itse en koskaan rakastunut tai ihastunut. Oudointa kyllä en edes ollut ihastunut niihin joita kohtaan tunsin himoa. En ole ihan varma miksi. Ehkä oidipaalinen suhteeni äitiini sai pelkäämään sitoutumista ja ripustautumista. Now playing: Genesis - Mama. En halunnut itselleni enää uutta dominoivaa ihmissuhdetta. Tai sitten pelkäsin Peter Panin tavoin kiintymyksen tunteiden johtavan ennen pitkää johonkin mihin en tuntenut olevani valmis eli aikuistumiseen. Muututtuani tylsäksi aikuiseksi mikään ei siltä osin kuitenkaan muuttunut. Sieluni jäi jonnekin matkan varrelle.
Erilaiset tunteet vyöryvät joka hetki lävitseni jättäen turhautuneen olotilan. Siksi yritän olla keskittymättä niihin liikaa, jotten antaisi niille vielä suurempaa ylivaltaa. Osittain samasta syystä en hirveästi jaksa ajatella. En halua tuhlata tuntia jonkun asian miettimiseen ja masantua sen jälkeen tietäen ettei voi vaikuttaa lopputulokseen usein juuri mitenkään. Älykkäät ja ajattelevat ihmiset harvoin ovat käsittääkseni kovin onnellisia elämässään. Tosin älyllisesti keskinkertaiset mutta kielellisesti sujuvat kuten minä eivät näytä olevan myöskään.
Stephenin kirja sai minut miettimään mitä oikeastaan edes muistan lapsuudestani ja nuoruudestani. Olen takertunut joihinkin onnellisiin muistoihin, mutta loppujen lopuksi niitä ei ole kovin montaa. Kuvittelin tänään mielessäni vanhan kerrostalomme kuudennen kerroksen keittiön ikkunan ja mietin miten kulutin aikaa silloin kauan sitten. Luultavasti istuin sängylläni. Ehkä katsoin telkkua. En ole ihan varma. Jokin on pyyhkinyt muistini tyhjäksi. Rauni-Leena Luukanen varmaankin nyökyttelisi ymmärtäväisenä ja katselisi taivaalle.
Haluaisin niin kovasti imeä teiltä. Avaisin suuni ja ottaisin kaikki ihanat muistonne sisääni, joilla te ette näköjään tee mitään. Kovin harva tuntuu rypevän nostalgiassa vaikka todellisuudessa aika monen teistä parhaat päivät on jo kaukana takanapäin. Ei millään pahalla, mutta olisi jo aika kertoa niistä hyvistä muistoista. Ehkä Masa voisi olla se tämän vuosituhannen Elias Lönnrot, joka soittelisi ihmisten ovikelloja ja kuuntelisi tarinoita. Koska kuten Espan puistossa taiteiden yönä päivystänyt saarnaajamummo sanoi Masalle ja tämän kavereille: "Kannattaa selvittää asiat ennen kuin on liian myöhäistä."
En tiedä miksi kirjoitin tämän kaiken. Jokin Stephen Fryn kirjassa herätti hetkellisesti eloon jotain minkä luulin kuolleen. Ehkä ainoastaan ryhdyin kaipaamaan niitä puuttuvia palasia muististani tai sitten kysymys olisi vielä pahemmasta asiasta eli läheisyyden kaipuusta. Tarpeesta joka saisi sosiaalitädin hermostuneena heilumaan pyörivällä toimistotuolillaan ja kyttäsedän haaveilemaan päälleni kusemisesta. Mutta aina ei saa sitä mistä unelmoi.
Huomasin juuri että keskimäärin noin sata ihmistä lukee blogiani. Olen ylpeä tuosta määrästä varsinkin kun tiedän että oma maailmani on niin kovin erilainen verrattuna useimpiin muihin maailmoihin. Varmaankin lukijoita olisi vielä tuplasti enemmän jos pystyisin kirjoittamaan normaaleista, helpoista ja vähemmän ahdistavista asioista. Mutta sattuneesta syystä nuo adjektiivit ovat itselleni ehkä hieman vieraita. Lupaan kuitenkin kertoa heti kun elämässäni tapahtuu jotain tasapainoiselta ja ymmärrettävältä kuulostavaa.
Haluan myös muistuttaa että tapani kirjoittaa saattaa joskus johtaa hieman harhaan. Vaikka viikosta toiseen olen pilkannut perinteisiä pyhinä pidettyjä arvoja niin en koskaan ole halunnut tietoisesti pilkata niihin uskovia ihmisiä olettaen että nämä eivät tyrkytä omaa totuuttaan Jumalan sanana. Jokaisella on oikeus omaan huumeeseensa oli se sitten raamattu, psykologian oppikirja tai talouslehti. Masa ei ole omasta mielestään ylimielinen, ilkeä eikä ennakkoluuloinen. Kaikkea muuta kyseenalaista tosin saatan olla. Mutta senhän te olette jo huomanneetkin.