Keijo-Juhanin uusi elämä

Oletteko muuten huomanneet että juhannuskokot ovat kuolemassa sukupuuttoon? Selityksestä en ole ihan varma. Ehkä kasvihuoneilmiön voimistuessa ihmiset eivät halua kohmeisin käsin raapia tulitikkuja hyytävän tuulen sammuttaessa niistä suurimman osan. Ennen kaikki oli toisin. Huomasin muistelevani jälleen kerran lapsuuden juhannuksia. Olette varmaan taas kovin yllättyneitä.

Hyvä ystäväni oli kutsunut kavereitaan aaton viettoon mökilleen meren rannalle. Nähtyäni auringossa kimaltelevan tuulisen merenpinnan en voinut olla matkaamatta mielessäni takaisin entisiin aikoihin. Kuuma rantakallio, sukuriidat, itkeskelevä äitini, vielä silloin kirkas ja saastumaton merivesi, mummoni sokeripussin kokoinen maltankoira, joka hakeutui jatkuvasti tappeluihin itseään 50kg painavampien hurttien kanssa yleensä voittaen ne. Yhteiset leikit serkkuni kanssa, kaupparetket mantereelle moottoriveneellä, sedät esittelemässä saunassa seisovia vehkeitään. Kaikki mitä kasvava poika voi kesältä toivoa.

Eräs kavereistani mietti samana päivänä mitä ilmeisemmin samoja asioita. Hän pohdiskeli miten nanoteknologian kehittyessä ihmisen vanheneminen voidaan pysäyttää ja voiko ehkä elimistön palauttaa vuosikymmenien takaiseen tilaan. Pikku vinkkinä Otaniemen suuntaan: Matkapuhelimet alkaa olla jo out. Nuoruudenlähde voisi olla in.

Toisaalta kysymys ei ole pelkästään omasta vanhenemisesta vaan myös ihmisten arvomaailman muuttumisesta. Muutama vuosikymmen sitten omasta mielestäni ihmisillä oli vielä tilaa hengittää. Vaikka kehitys onkin mennyt monissa asioissa eteenpäin ja ihmiset on vähitellen pakotettu suvaitsemaan myös erilaisuutta, normaaliuden ja epänormaaliuden rajat ovat jyrkentyneet. Nykyään suvaitaan ainakin näennäisesti aika monenlaisia ihmisiä ja näkemyksiä, mutta uhkaksi koetut halutaan hävittää kokonaan.

Huomaan kaipaavani entisajan kylähulluja. Pukinpartaisia kääpiöitä, jotka kulkivat shortseissa kesät ja talvet. Niitä, jotka kuulivat ääniä ulkoavaruudesta. Osalla saattoi olla koti täynnä vanhoja radioita ja televisioita. Eikä kukaan hirveästi ihmetellyt. Lääketieteen kehittyessä kaikki epänormaali on lääkitty pimentoon. Syitä ja selityksiä etsitään modernin tieteen kautta. Keijo-Juhani ei enää runkkaa pienen kummityttönsä punaisiin kumisaappaisiin vaan pyörittää vaimonsa kanssa kioskia Vantaalla. Toivon että mahdollisimman moni on hyötynyt tästä kehityksestä.

Ystäväni on monta kertaa muistuttanut minua nykyajan hyvistä puolista. Ilman nettiä en tuntisi häntä enkä monia muita ystäviäni. Tarkemmin ajatellen olisin saattanut jo romahtaa täydellisesti ilman kaveripiirin tuomaa tukea ja turvaa. Nykyihmiset myös näkevät maailmaa aivan eri tavalla. Kyseinen ystävänikin on tänään kahvilla Wienissä, huomenna nachoilla Mexico Cityssä. Lapsuudessani oli kova juttu päästä käymään maalla ja ihmettelemään eläviä kanoja. Esitinkin protestini maatalon emännälle kertoen että heidän kanansa haisevat järkyttävän pahalle.

Kysymys varmaan kuuluu mitä itse kukin tarvitsee ollakseen tyytyväinen. Kirjoitin ensin onnellinen, mutta pyyhin sen pois. Omilla toiveillani ja tarpeillani en voi koskaan löytää onnea nykyajan arvoihin perustuvassa maailmassa. Kukaan ei jaksa joka päivä käydä sotaa muuta maailmaa vastaan. Toivon silti että elän jäljellä olevat päiväni edes puoliksi tyytyväisenä. Siinä on tavoitetta ihan tarpeeksi.