Postiamasalta

Parturini kertoi eilen kammottavan tarinan tuttavansa Egyptin matkalta. Mies oli lomailemassa Kairossa ja päätti ottaa taksin lähteäkseen käymään kaukana Luxorissa. Koska turisteilla on aina kiire päätti taksikuski ajaa pikkukylien läpi aivan järjetöntä vauhtia. Jossain vaiheessa kuuluikin tömähdys ja auton vierestä löytyi alle jäänyt pieni poika. Taksikuski laittoi ilmeisesti kodittoman kuolleen pojan makaamaan ojan reunukselle ja jatkoi matkaa. Turistin täytyi ehtiä nopeasti Luxoriin.

Useimmissa muslimimaissa elää muun yhteiskunnan ulkopuolella valtava määrä ihmisiä joista kukaan ei välitä. Muille he ovat käytännössä pelkkää ilmaa ja täysin läpinäkyviä. Syy löytyy lähes aina siitä että joko itse tai oma äiti on menettänyt tavalla tai toisella kunniansa. Kun sosiaaliturvaa ei ole, täytyy suvun pitää huolta omistaan silloin kun on vaikeaa. Jos äiti on tehnyt valintoja joita suku ei hyväksy hänet voidaan hyvin helposti jättää omilleen. Samalla kyseisen naisen lapset ovat yhtä lailla merkittyjä. Kukaan ei halua pitää heistä huolta jos äiti sattuu olemaan huonomaineinen. Samaan aikaan Yussuf käy polkaisemassa uutta neitsyttä.

Toisessa kehitysmaassa Yhdysvalloissa ollaan puhuttu teinihomojen vai pitäisikö sanoa lapsihomojen itsemurhista. Monet ovat hehkuttaneet "It gets better"- kampanjaa joka on levinnyt myös meille Suomeen. Tarkoitus on varmasti alunperin hyvä ja kampanja aiheellinen jos yksikin nuori saa siitä lisävoimia oman itsensä hyväksymiseen. Yksikin turhaan kuollut lapsi tai nuori on hirveintä mitä kuvitella saattaa ja osoitus siitä että Jumalaa ei ole olemassa tai mikä vielä kamalampaa kyseinen hyypiö ei ole kiinnostunut ollenkaan ihmisten hyvinvoinnista.

Se siis muuttuu paremmaksi joskus vähän myöhemmin? Jos ymmärsin oikein tuo globaaliksi muuttunut kampanja haluaa kertoa nuorille että heidän elämänsä helpottuu aikuistumisen edetessä. Silloin voi elää omaa homoelämäänsä ilman että kenelläkään on oikeutta siihen puuttua. Alaikäisellä nuorellahan ei oikeastaan ole minkäänlaisia oikeuksia tehdä omaa elämää koskevia valintoja ja näin yrittää parantaa sen hetkistä tilannetta. Aina jostain pomppaa esille oma äiti tai lastenhuollon marionetti kertomaan että se ei ole mahdollista. Eihän koulukiusattu homoteini voi vaihtaa edes koulua jos omat vanhemmat sitä vastustavat. Olisko toi elämän paraneminen siis sitä että pääsee aikuisten tyranniasta eroon?

Vielä paljon parempi olisi jos homolasten tilanne voisi olla parempi jo tässä ja nyt ilman odotteluja. Tuntuu aika julmalta ajatella että ensin täytyisi hampaat irvessä puurtaa läpi elämän parhaimmat vuodet ja odotella jotain aikaa kaukaisessa tulevaisuudessa. Mutta oletetaan että homonuoret alkaisivat rohkeasti hyvällä itsetunnolla toteuttaa itseään, olisiko muu maailma valmis siihen? Aikuisten toivehan on aina se että nuori odottaisi asioiden paranemista kiltisti omassa huoneessaan lukien läksyjään ja eläisi vasta sitten joskus kun on tullut aikuiseksi.

Jos omille koulukavereille ei uskalla paljastaa itsestään liikaa niin seuraava etappi on etsiä samanhenkisiä muualta. Siinä vaiheessa "hyvää tarkoittavien" aikuisten ymmärrys alkaakin jo olla tiukilla. Erityisesti alaikäisen nuoren ja aikuisen välinen ystävyys on länsimaalaisessa kulttuurissamme jo lähtökohtaisesti jotenkin epäilyttävä asia. Se että 13-vuotiaalla homopojalla olisi luottamuksellinen ystävyyssuhde vaikkapa eläkeikäisen homomiehen kanssa ei pitäisi olla mitenkään shokeeraava asia tai yleisen kauhistelun aihe vaan normaalia kahden ihmisen välistä vuorovaikutusta.

Nuorison aseman tekee erityisen hankalaksi se että samat "hyvää tarkoittavat" aikuiset eivät ole valmiita tunnustamaan nuoren oikeutta määrätä omasta ruumiistaan. Elintason noustessa puberteetti alkaa aikaisemmin kuin ennen ja nykynuoret ovat muutenkin keskimäärin fiksua porukkaa. Heidän omien vanhempiensa asenteet sukupuolisuutta kohtaan haetaan kuitenkin entistä enemmän Oprahilta, Dr. Phililtä tai Pohjanmaan Marttojen raamattukerhosta. Vanhoillisten ja konservatiivisten asenteiden nousu näkyy ja tuntuu suoraan nuorten hyvinvoinnissa.

Osa ranneliikkeenkin aktivisteista tuntuu pitävän USA:ta jonkinlaisena homojen oikeuksien pioneerimaana. Homoilla riittää lobbareita kongressissa mutta miten on nuorten seksuaalisten oikeuksien laita? Seksivalistus on amerikoissa kuolemassa sukupuuttoon koska yhä useammat vanhemmat pelkäävät tiedon johtavan kokeiluihin. Nuori voi kyllä seurustella ja harrastaa seksiäkin jos onnistuu olemaan jäämättä siitä aikuisille kiinni. Jos jenkkinuoren kumppani on pari kolme vuotta nuorempi edessä voi olla ihan oikeasti vankilareissu ja rikosrekisteri. Kuten jokainen uutisia lukeva on huomannut niin USA:ssa ja myös Englannissa käydään joka päivä lapsia vastaan oikeutta näiden seksuaalisten kokeilujen ja joskus jopa lääkärileikkien takia. Tätä kivaa kulttuuria lisää meille Suomeen?

Mutta muuttuuko se elämä helpommaksi kaikille täällä pohjolassakaan? Kasvavan nuoren kannattaa toivoa että oma seksuaalisuus on jotain helposti hyväksyttävää eli käytännössä puhdasta perinteistä hetero- tai homoseksuaalisuutta. Kuinka moni ranneliikkeen lukijoistakaan on ikinä tullut ajatelleeksi millaista helvettiä suomalaisenkin nuoren elämä voi olla siinä tapauksessa jos omassa seksuaalisuudessa on kiellettyjä, vaarallisia tai ahdistavia piirteitä? Jo pelkästään omissa fantasioissa esiintyvät asiat voivat johtaa epätoivoon ja itseinhoon. Tilanne on vielä paljon stressaavampi silloin jos kyse ei ole pelkästään fantasioista vaan asioista joka hallitsevat koko seksuaalisuutta.

Niinsanotut tavikset käsittelevät seksuaalisia kummajaisia aina mielikuviensa perusteella. Itsensäpaljastaja on kuivahko pitkähkö pälvikalju mies jolla on 70-luvulla ostettu poplari jonka alla ei olekaan enää mitään. Nuoria himoitseva on karvainen isoisä joka haikailee takaisin omaan nuoruuteensa. Alistamisesta tai raiskaamisesta fantasioiva taas on aivan vitun huonotuulinen kirveellä veistetty nahka-asuinen motoristi joka läiskii kännipäissään vaimoaan. Valitettavasti vaan keskivertoihmisiä stressaavat poikkeavuudet eivät synny keski-iän kriisissä sen jälkeen kun peilistä tuijottaa takaisin halvaantuneen gorillan näköinen otus. Rumia, vanhoja ja rappeutuneita ihmisiä on helppo vihata ja pelätä.

Seksuaaliset erityispiirteet ja fetissit kuitenkin seuraavat ihmistä yleensä lähes kehdosta hautaan. Muistan itse vuosia sitten käyneeni ostamassa teinipojalle vaippoja kaupasta kun hän ei sitä itse kehdannut tehdä. Ja vaippaleikit ovat vielä siitä kaikkein helpoimmasta päästä hyväksyä. Jokainen voi miettiä miltä paljon rankempien parafilioiden kanssa yksin jätetystä nuoresta mahtaa tuntua kun jokainen käy vuorotellen tiedotusvälineissä huutamassa miten hänen kaltaisensa ihmiset eivät saisi olla elossa ollenkaan. Kenellä on oikeus vihata nuorta ihmistä sen takia ettei tämä onnistu muuttamaan seksuaalisuuttaan sellaiseksi että muut sen hyväksyisivät?

Tällaisia nuoria ei mitenkään voisi jättää yksin. Yhteiskunnan kiinnostus auttaa on olematon ja edes SETA:n motivaatio ei ole koskaan riittänyt näiden ihmisten huomioimiseen. Ainakaan minä en ole yhdeltäkään suomenkieliseltä sivulta löytänyt mainintaa siitä että homoaktiivit ajattelevat aina välillä heitäkin vaikka eivät haluaisikaan ihan juhlapuheisiin asti heidän olemassaoloaan nostaakaan. Siksi ainakin minä valitettavan usein ajattelen SETA:n pitkäaikaisia toimijoita aika tavallisina arkoina runkkareina jotka ovat enemmän kiinnostuneita gallupeista ja PR-julkisuudesta kuin vähemmän mediaseksikkäiden ryhmien ihmisoikeuksista.

Seksuaalinen tasa-arvo ei ole sitä että aikuisilla homoilla on hauskaa. Se on aikuisten oikeasti sitä että jokaisella on seksuaalisuudestaan huolimatta oikeus olla olemassa. Myös niillä jotka eivät ole heteroita tai homoja. Jokaista yksittäistä tekoa ei voi eikä pidäkään hyväksyä mutta loputon syyllistäminen jonkun synnynnäisen poikkeavuuden takia on harvinaisen raukkamaista varsinkaan jos ei ole tarjolla muuta apua kuin kuula kalloon. Maapallon voi vaikka täyttää erilaisilla "It gets better", "It's gonna get better any day now" ja "It has gotten better though you don't realise it yet" kampanjoilla mutta niiden merkitys jää aika kosmeettiseksi jos todellista halua tai kykyä muutokseen ei ole.

En voi olla ajattelematta sitä pientä auton alle jäänyttä egyptiläistä poikaa. Toivottavasti hän ehti lyhyen elämänsä aikana kokea jotain kaunista ja ainutlaatuista. Tämä blogini on omistettu hänelle vaikken ikinä häntä tuntenutkaan. Lepää rauhassa.

Uutisotsikoissa kerrottiin Harvardin yliopiston tutkimuksesta, jonka mukaan mielen harhailu tekee ihmisen onnettomaksi. Ne jotka elävät päiväunelmissaan tuntevat itsensä alakuloisemmiksi kuin ne jotka onnistuvat olemaan koko ajan tässä niin ihanassa hetkessä. Joogan ja meditaation ajateltiin mahdollisesti auttavan.

Joitakin viikkoja sitten Masa poikkesi hiljaiseen lähiöbaariin. Kymmenkunta asiakasta tuijotti tuoppiaan hieman poissaolevan näköisenä. Baarin tumma puupanelointi, räikeän kirkkaat punaiset kuluneet sohvat ja baaritiskin yläpuolelle asetettu täytetty kettu toivat mieleen aikoinaan telkussa pyörineen Villin Pohjolan. Oudon kontrastin tälle unohdettujen ihmisten kokoontumiselle tarjosi kajareista popittanut NRJ jonka juontaja hehkutti seuraavan biisin jälkeen studioon tulevaa supervierasta. Ensin kuunneltaisiin uutta Rihannaa.

Pian studioon kutsuttiin Intiaan meditoimaan muuttanut elokuvaohjaaja Taavi Kassila. Naisjuontaja esitteli vieraansa ja kertoi että Rihannan "Only Girlin" jälkeen olisi tulossa kohta Taio Cruzin "Higher". Sitä ennen hän halusi kuulla Kassilalta miksi tämä oli muuttanut Intiaan meditoimaan. Vieras avasi suunsa ja ryhtyi esitelmöimään meditoimisesta ja korkeamman tietoisuuden tavoittelusta. Ja siitä miten hän saa toisinaan jumalallisia ennakkoaavistuksia. Kohta ääneen pääsisi myös Taio Cruz ja tulikuuma uusi biisi "Higher". Mutta sitä ennen Taavilta täytyi vielä kysyä pitikö hän muita ihmisiä alempiarvoisina ja vähemmän kehittyneinä. Vieras torjui hämmentyneenä tämän ajatuksen. Juontaja oli jo ihan fiiliksissään ja kehaisi kuinka hän ihaili näin mahtavaa asennetta. Ja nyt lopulta täytyi päästää Taio Cruz ääneen. Mutta vasta mainosten jälkeen.

Meditaatiokin on siirtynyt vähitellen nykyaikaan. Vielä vähän aikaa sitten pujopartaiset miehet istuivat alastomina teekuppiensa ääressä etsien korkeampaa tietoisuutta ja vapautuakseen materialismista. Nykyään salkkumiehet hiljentyvät rentoutumisromppuineen etsien lisävoimia entistä vaativampaan ja tuotteliampaan työpäivään. Tällä epäilemättä säästetään pitkällä aikavälillä vähintään 23 ylimääräistä miestyövuotta. Ehkäpä nämä oravanpyörässään juoksevat kokoomusjoogit ovat päässeet paljon pitemmälle meditaatiossaan kuin kaikki muut. Hehän ovat jo sulautuneet siihen kaikkein korkeimpaan eli Talouskasvuun.

Napapiirin pohjoispuolella asuvan erakoituneen Kalervon ei tarvitse mietiskellä ollakseen kiinni tässä päivässä. Kymmenistä kroonisista sairauksista kärsivällä avohoitopotilaalla ei haaveita enää ole. Kalervo huomasi ne turhiksi kun yksikään niistä ei ikinä toteutunut. Onneksi terveyskeskuslääkärin määräämät pillerit auttavat jaksamaan. Televisiosta hän katsoo lähinnä uutisia. On tärkeää olla kiinni nykyhetkessä. Fiktiot ja muut hömpät eivät häntä jaksa kiinnostaa. Kun juhlamokan terästää kossulla niin onni on hetken aikaa tässä ja nyt.

Länsimaista ihmistä tuntuu jotenkin vaivaavan jatkuva syyllisyys siitä että omaan elämään kaikesta huolimatta ei olla kokonaan tyytyväisiä. Hyväpalkkaisen duunin, omakotitalon ja nalkuttavan vaimon pitäisi riittää siihen että ajatukset eivät harhaile työpäivän aikana ja synnytä yhteiskunnalle kalliiksi tulevaa masannusta. Selviytyäkseen arkipäivästä helpoimmalla mahdollisella tavalla täytyy omien tarpeiden olla samanlaisia kuin muiden. Jos haluaisitkin jotain muuta niin vaaditaan loputtomasti kekseliäisyyttä, energiaa, varallisuutta, itsetuntoa ja rohkeutta elää juuri niin kuin oikeasti haluaisit. Ja jos omat tarpeesi ovat liian erilaisia kuin muilla niin sinut laitetaan rajoja murtavasta rohkeudestasi huolimatta lukkojen taakse.

Kansantaloudellisesti kannattavinta olisi geenimanipulaatiolla muuttaa ihmiskunnan perimää. Talouskasvun turvaamiseksi kaikkien ihmisten täytyisi motivoitua samoista asioista. Masannukset ja ahdistukset eivät yleensä liity taloudelliseen ahdinkoon vaan paljon useammin tunnepohjaisiin asioihin. Jos vaikkapa yksinäisyys tai läheisyyden kaipuu joskus poistuisivat ihan oikeasti uudella taulutelevisiolla niin minäkin voisin lupautua äänestämään kulmikkaissa terässankaisissa silmälaseissaan patsastelevaa pukumiestä. Silloin minä ja moni muu sekopää voisimme oikeasti motivoitua vaikka keräämään pulloja tai siivoamaan vessoja pakkoliikkeistä ja stressikohtauksista huolimatta koska sillä saisi lopulta palkinnoksi sen Ihanan Olon taulutelkkarin muodossa.

Asennemuutoksiin ihmiskunnalla ei sen sijaan ole erityisempää halua. Jos ihmisten ajatukset harhailisivat liikaa pois työn tekemisestä, jumalten palvomisesta ja yleisesti hyväksytyistä lisääntymisrituaaleista niin nykyisessä nopeatempoisessa maailmassa ihmisiä olisi lähes mahdoton hallita. Ja sehän vasta pelottavaa vallanpitäjien kannalta olisikin. Heille näkyvimmäksi ideologiaksi noussut uuskonservatiivisuus ja kaipuu menneiden aikojen yhdenmukaisuuteen on suoranainen lottovoitto.

Annie Lennox lauleskeli aikoinaan unelmista. Masalla varsinaisia unelmia ei enää ole mutta ajatukset harhailevat silti koko ajan paljon enemmän kuin Harvardissa ikinä haluttaisiin uskoa. Yksi suurimmista esteistä sille etten enää saa oikein mitään järkevää aikaan taitaa olla se ettei ajatuksia saa pidettyä kasassa tarpeeksi pitkään. Siinä mielessä meditaatio voisi tehdä itselleni aika hyvää. Toisaalta luultavasti siitä lopulta muodostuisi jonkinlainen huume eli istuisin huoneen nurkassa lootusasennossa aamusta iltaan. Muutaman tuhannen kupillisen vihreää teetä jälkeen nousisin lopulta uudelle tietoisuuden tasolle. Saisin lopulta jumalallisen viestin ettei mitään tietoisuutta ole vaan että elämä meni ohi mietiskellessä. Ja tuntisin itseni aivan hemmetin vittuuntuneeksi hukatun ajan takia.

Eräs kaverini lueskelee pankkien ja välittäjien asuntoilmotuksia aina sätkää kääriessään. Hänelle kelpaisivat lähinnä kantakaupungin tilavat perheasunnot arvoalueilta. Noin sataneliöinen parvekkeellinen sisäpihallinen ullakkohuoneisto (elämä on ristiriitaista) vaikkapa Ullanlinnasta voisi aika hyvin sopia hänelle. Ystäväni etsii tällä hetkellä ainoastaan rahoittajaa haaveelleen. Sinä vanhempi varakkaampi ihminen joka olet aikeissa kuolla kohta ja haluat itsellesi elitismistä kiinnostuneen perijän ota yhteyttä Masaan joka välittää yhteystietosi eteenpäin.

Pari viikkoa sitten sain viestin vanhalta koulukaveriltani jota en ollut tavannut viiteentoista vuoteen. T oli parhaimpia kavereitani peruskoulun aikoihin. Sitten tiet alkoivat viedä eri suuntiin eikä lopulta yhteyksiä enää pidetty.

Viime perjantaina saavuin tapaamaan T:tä steissin vieressä olevaan muovisen tuntuiseen "tsekkiläisbaariin". Keski-ikäistä ja keskiluokkaista asiakaskuntaa ei tuntunut haittaavan se että ei niin kovin valtava tuopillinen importtibisseä maksaa 7 euroa. Paikka oli melkein täynnä ja T oli jo aloittanut ennen kuin pääsin paikalle.

Olin jo valmistanut itseäni tulevaan. Yritän olla luokittelematta ihmisiä ulkonäön perusteella mutta naamakirjan pieni kuva antoi minulle jo vinkin siitä että vanha koulukaverini saattoi olla muuttunut henkisesti yhtä paljon kuin ulkoisesti. Olin ainakin varautunut siihen mahdollisuuteen. Sitä ehkä auttoi myös se että T oli muutamassa päivässä "tykännyt" naamakirjassa yli puolta niistä asioista ja ilmiöistä jotka ovat itselleni täysin evvk.

Lopulta istuin tuoppi edessäni tuijottamassa omaa rakasta kouluaikojen kaveriani. Laihasta ruipelosta T:stä oli tullut satakiloinen viiksekäs karju jonka olemuksen jokainen solu huokui maskuliinisuutta ja perusäijyyttä. Hänen avattua suunsa sieltä alkoi tulla ulos perinteisen suomalaisen miehen syviä tuntoja. Heiluttelin varpaitani.

T oli kokenut pitkän ja rajun avioeroprosessin. Lapsiakin oli monta. Välillä oli otettu kunnolla kaljaa ja painokin oli noussut. Uraputki oli kuitenkin kunnossa ja rahaa tuli sisään vaikka sitä myös meni samaa tahtia ulos. Nyökkäilin ymmärtäväisen näköisenä melkein kuin olisin itse ollut joskus samassa tilanteessa. En sentään vetäissyt jotain perinteistä miehistä latteutta. "Mitäs me tässä äijien kesken turistaan. Naisväki on naisväki. Eikun hölkyn kölkyn..."

Olin myöskin kertonut lyhyesti etukäteen elämäntilanteestani. Jopa siitä että olen hakenut eläkettä enkä ole psyykkisesti täydessä kuosissa. Ehkä ajattelin että näin saisin karkoitettua sellaisen ihmisen joka näitä asioita ei pysty hyväksymään tai käsittelemään. Onneksi T keskittyi kertoilemaan oman elämänsä sattumuksista joita sitten kuuntelin silmät suurina hörppien millilitran kerrallaan heroiinin hintaista olutta.

Luulenko etten myös itse olisi muuttunut paljon samassa ajassa? Ihan varmasti näin on päässyt käymään. Kulunut kliseehän menee yleensä niin että kun ihminen vanhenee ja rumentuu niin se vastaavasti saa jotain tilalle henkisellä puolella. Kokeneemman ihmisen ajatellaan ymmärtävän elämästä vähän enemmän, olevan ehkä vähemmän itsekäs ja ottavan erilaisia puolia asioista paremmin huomioon. Joillekin ihan oikeasti käykin näin onnellisesti. Loput tyytyvät toistelemaan sitä mitä milloinkin oman ikäluokan kaverit, työkaverit ja naapurit sattuvat pitämään hyvinä juttuina. Se että Masa toistelee ainoastaan itseään johtuu siitä etten kuulu mihinkään joukkoon. En ole ymmärtänyt mitään elämää suurempaa vaan nautin ulkopuolisuuteni hedelmistä. Masalle ei ole juuri yhtään mitään väliä mitä juuri Sinä ajattelet minusta. Ei millään pahalla juuri Sinua kohtaan hyvä tuntematon lukijani.

Pääsimme lopulta harrastuksiin. T on tehnyt kotitalostaan linnakkeensa. Perheen vapaa-aikaa hallitsevat omakotitalon katolle nostetut lautasantennit, joiden kautta esille tulee tuhansia ja taas tuhansia tv-kanavia. Koulukaverini kertoi silmät suurina ottavansa yhteyden johonkin serveriin jolla maksukanavien suojaukset saa purettua pientä korvausta vastaan. Ja sitten kotisohvalta pystyy katsomaan koko ajan elokuvakanavia ympäri maapalloa. T ja lapset olivat erityisen kiinnostuneita Hollywoodin action- ja kauhuleffoista. Masa alkoi siirrellä jalkojaan hermostuneen oloisesti. Ilmeeni ei kuitenkaan toivottavasti värähtänyt liikaa.

T jatkoi samaa aihetta kertomalla miten ulkomaalaisilta kanavilta saa näkyville korkeatasoista HD pornoa. Ja että hänellä oli vakituinen panokaveri jonka hän oli muutama vuosi sitten löytänyt ryyppyreissulla viihdekeskus flamingosta tai jostain vastaavasta. Mutta nainen tuntui juovan yhtä paljon kuin edellinenkin. Ja että hän pystyi jollain laitteella omasta huoneestaan kontrolloimaan mitä nuoriso alakerrassa katsoo satelliitista. Ettei vaan vahingossa mentäisi HD pornon puolelle vaan katsottaisiin kiltisti sitä miten jälleen uusi sarjamurhaaja irrottaa kellarissaan turhia ruumiinosia.

En halua millään tavoin pilkata tai halventaa vanhaa rakasta kaveriani tällä blogikirjoituksellani. Ihan yhtä suurella hämmennyksellä luultavasti hän itse katsoisi nykyistä vaihtehtomasaa jos olisin uskaltanut avautua omista näkemyksistäni ja ideologioistani. Päätin kuitenkin vanhojen aikojen muistoksi pitää matalaa profiilia. Eikä liiallisista kulttuurishokeista ole koskaan mitään hyötyä jos ei ihminen itse ole niitä vielä valmis ottamaan vastaan. Mutta ehkä seuraavan elämän puolella.

Hyvästelin T:n ja lähdin kävelemään kohti bussia. Jäin miettimään sitä oliko koko tapaamisesta enemmän iloa vai surua. Vaikka oli hauska nähdä uudelleen ihminen joka on ollut aikoja sitten todella tärkeä niin vielä enemmän surua tuottaa huomata ettei ole enää mitään yhteistä. Ehkä seuraavien vanhojen koulukavereiden kohdalla mietin kahteen kertaan uskallanko oikeasti tietää millä tavoin he ovat muuttuneet. Voi olla että kyse on ainoastaan omista ennakkoluuloistani eli ehkä vaadin huomaamattamani sitä että ihmiset olisivatkin muuttuneet samaan suuntaan kuin minä. Tai mieluiten säilyneet kokonaan muuttumattomina suljetun lasikuvun alla piilossa auringonvalolta.

Eilen illalla sade löi ikkunaan ja istuin tuijottamassa pimeyteen. Meseviestien oranssit palkit vilkkuivat odottaen vastauksia maailman tärkeimpiin ongelmiin kuten siihen "Oonko nyt sun mielestä ihan hirvee horo?". Jossain taivaalla näkyi valoja. Ne saattoivat olla lentokoneita tai heijastuksia. Tai sitten naapurikaupungin puolella T sai juuri yhteyden uuteen satelliittiin ja sen satoihin HD-kanaviin. Yhtä kaikki tunsin oloni yksinäiseksi jälleen kerran.

Kunpa elämän hyvistä ajoista saisi nauttia vähän kauemmin. Biologinen vanheneminen ja sen mukanaan tuoma ulkoinen rapistuminen on jo itsessään niin rankkaa että sitä ei tarvitse kenellekään selittää erikseen. Sen vastapainoksi täytyisi ihan oikeasti saada jotain uutta ja inspiroivaa. Aikuiset usein vähättelevät lapsia ja nuoria väittämällä näiden olevan kehittymättömiä. Mutta mitä oikestaan on se kehitys? Liian moni aikuinen pitää itseään kehittyneenä ainoastaan sen takia että on elänyt erilaisten kokemusten läpi jolloin osaa olla jo varuillaan kun jotain uutta tapahtuu. Kuka oikeasti jaksaa minua ja sinua kymmenen vuoden kuluttua?

Hei!

Oletko sinä jo löytänyt omat avaimesi seksuaalisuuden moniulotteiseen maailmaan? Terveystiedon ja intohimon kahdeksaa eri porrasta voit tutkia ja yrittää hahmottaa omassa rauhassa osoitteessa www.seksuaalijavaestonsuunnitteluterveys.com

Tasapainoiseen perhesuunnitteluun kasvaminen on vaikeaa nykyisen kaltaisessa ylikorostuneen seksuaalisessa maailmassa. Seksuaaliset ärsykkeet hyppäävät silmille jo hyvin varhaisessa vaiheessa elämää elokuvien ja internetin kautta. Siksi olisikin tärkeää että perheissä käsiteltäisiin läheisyyden ja siihen kasvamiseen liittyvän vastuun ja sen ohjenuorien vaatimaa kypsymisprosessia.

Vanhempien ja opettajien rooli on erityisen tärkeä nuoren kasvukehityksessä ja erityisesti seksuaalisen maailmankuvan muodostumisessa. On tärkeää että nuori ymmärtää sen ettei television tai netin antama kuva seksistä ole oikea vaan värittynyt. Todellisuudessa hyvin harva suomalainen nuori aikuinenkaan tuntee erityisen pakottavaa tarvetta seksuaalisiin kokeiluihin. On täysin luonnollista että heikon itsetunnon omaava nuori ihminen haluaa liioitella kokemuksiaan saadakseen hyväksyntää omilta ikätovereiltaan.

Tärkeintä olisi ymmärtää että tasapainoiseksi seksuaaliseksi olennoksi kasvaminen vie todella paljon aikaa eikä polku välttämättä koskaan johda siihen vaiheeseen että intiimien asioiden jakaminen voisi olla ajankohtaista. On hienoa että jokainen meistä tuntee himoa ja halua mutta on myös yhtä hienoa pitää ne ihan omana arvokkaana yksityisasiana ja kunnioittaa muiden ihmisten tarvetta omassa tahdissa tapahtuvaan kasvuun.

Seksuaaliterveyden asiantuntijoiden jokavuotinen syysseminaari korosti myös viime viikolla viranomaisten ja tiedonvälityksen välistä yhteistyötä asennekasvatuksessa. Tehtävää on toki hyvin paljon mutta työ tuottaa jo tässäkin vaiheessa hedelmää. Nuorten seksuaalisten kokeilujen aloittamisikä on noussut 18,8 vuoteen (Tempola/Kattiainen) ja vastaavasti koko väestöä tarkastellen seksuaalisten insinuaatioiden raportoitu väheneminen(Johansson/Laine) aikavälillä 2004-09 kertoo myös valittujen linjanvetojen olleen perusteltuja.

Yhteiskunnan olisi ohjattava valtavasti lisäresursseja seksologisten psykologipalveluiden kehittämiseen. Tähän mennessä panostus on ollut huomattavan vähäistä ottaen huomioon pitkään tiedossa olleet amerikkalaiset tutkimustulokset. Kalifornialainen tutkijapari Miller/Roenick totesi jo 1994 yli 95% ihmisten havaituista käyttäytymismalleista olevan seksuaaliperäisiä ja näin ollen impulssiärsykkeiden korreloivan Norman/Keane (Milwaukee 2002) tutkimustulosten kanssa. Käytännössä kaiken inhimillisen toiminnan voi väittää juontavan juurensa seksuaalisista kokemuksista ja traumoista.

Haluamme muistuttaa että seksuaalisuus on parhaimmillaan iloinen ja hauska asia josta ihan jokainen voi nauttia omalla tavallaan ja muut huomioon ottaen. Meistä jotkut ovat toisinaan saattaneet kokeilla esimerkiksi itsetyydytystä ja siinä ei ole mitään hävettävää kunhan se ei muodostu riippuvuudeksi. Itserakastelun hyvä puoli on siinä että silloin ei ole vaaraa saada seksitauteja eikä aiheuttaa tahtomattaan seksuaaliterveyden eri portaalla mahdollisesti olevalle kumppanille ongelmia.

On siis todella tärkeää ottaa huomioon se että intiimiä läheisyyttä suunniteltaessa molemmat osapuolet ovat kasvaneet vastuullisuuteen ja ovat kokemusmaailmaltaan samalla tasolla. Aikuisenkin on hyvä muistaa että kumppanillasi ei välttämättä ole vielä yhtä paljon kokemuksia kuin sinulla ja silloin on aina olemassa vaara että hän kokemattomampana joutuu suhteessa heikompaan asemaan. On ihan hienoa että sinulla on erilaisia tuntemuksia ja olet joskus myös ehkä kiinnostunut läheisyydestä mutta se ei kuitenkaan voi tapahtua kumppanisi kustannuksella. Siksi spontaanien seksuaalisten mielihalujen toteuttaminen onkin lähes aina ongelmallista.

Suomalaisen terveyspolitiikan suurin tavoite lähivuosina on saada tupakointi loppumaan kokonaan suunnitellussa aikataulussa. Valistusterveyden puolella taas huomio kohdistuu perhesuunnittelun ja perheterveyden mahdollisuuksiin. Olemme tehneet yhteistyötä koulujen kanssa ja ASEKN-projektin avulla olemme käyneet kertomassa oppilaille läheisyyssuunnittelusta, sukupuolitaudeista, aborteista ja seksuaalisesta kaltoinkohtelusta. Myös muita vakavampia aiheita on huomioitu.

Varmistaessamme jokaiselle ihmiselle parhaan mahdollisen kasvun seksuaaliterveyteen huomioimme myös seksuaaliseen suuntautuneisuuteen liittyvän problematiikan. Samaa sukupuolta olevan seksikumppanin kanssa koettu harkitsematon kokemus johtaa hyvin suurella todennäköisyydellä homoseksuaalisiin lisäkokeiluihin (Wilkinson/McKenzie 1976) ja sitä kautta vaikeuttaa sopeutumista perinteisiin perhemalleihin. Meidän jokaisen oma etu on siinä että saamme kaikessa rauhassa tutkiskella itseämme ilman että tunnemme painetta ottaa askelia kohti kumppanuutta johon emme ehkä ole vielä kuitenkaan valmiita. Myös meidän aikuisten on hyvä ottaa tämä huomioon omassa elämässämme. Sillä aika harva on milloinkaan ihan kokonaan valmis pitkällä ja vaativalla polulla kohti läheisyyttä ilman yhteiskunnan ja yksityisen sektorin tarjoamia tukipalveluja.

Nautitaan toisistamme mutta kohtuudella!

Annukka Ala-Riippana, erityispsykologi, Aseksuaaliset Kristilliset Naiset ry.

Donald W. Straightwater, Researcher, Insitute of Political and Sexual Exploitation, South Dakota

Kaija Piipari, Feministisen Kehityspsykologian Liiton varapuheenjohtaja

Jaana Vähetyinen-Masterson, seksuaaliterapeutti, asianajaja, Miami (FL)

Viime aikoina ollaan eri puolilla etsitty selityksiä suvaitsemattomuuden ja populisimin nousulle. Kaveri sanoi mielestäni hyvinkin osuvasti että tällä hetkellä on ihan okei olla tyhmä. Ei tarvitse suvaita yhtään mitään kun julkisuuden henkilötkin kertovat että hekään eivät enää jaksa yrittää ymmärtää. Omat perusteettomat vihaamiset ovat jotenkin vähemmän hävettäviä sitä mukaa kun ilmestyy muita jotka eivät myöskään halua enää sietää. Kuka vielä väittikään ettei ihminen muka olisi laumaeläin.

Puheet laman nostattamasta katkeruudesta ovat Suomen kohdalla höpöhöpöä. Kuinkakohan moni näistä sisäsiittoisista kyynisistä valittajista oikeasti on joutunut laman takia tinkimään yhtään mistään? Hyvin harva näistä "isäm maan" ystävistä on koskaan käynyt katsomassa elämää yhdessäkään kehitysmaassa. Silti he ovat itse niitä joilta on viety niin valtavasti ja niin suurella vääryydellä. Ehkä se vääryys on siinä että ennen oli varaa joka päivä kolmeen tuoppiin kun nyt ei hidastunut talouskasvu olekaan nostanut tuoppien määrää neljään.

Usein valtalehtien kolumnistit ja muut tukityöllistetyt lahjattomuudet esittävät että erilaisuuden hyväksyminen vaatisi tottumista ja harjoittelua. Ja että ennakkoluuloja on aina puolin ja toisin. Oikeasti huonompia kliseitä ei enää voi keksiä. Mitä hemmetin harjoittelua vaatii että on valmis kohtaamaan toisen ihmisenä? Kysymys ei kuitenkaan ole mistään ydinfysiikasta. Tyhmiä ja suvaitsemattomia ihmisiä ei tarvitsisi aina puolustella ja paapoa.

Seksuaalivähemmistöjen joutuminen sisäsiittoisten junttien tulilinjalle kertoo aika paljon siitä miten tyhjästä "ongelmia" täytyy repiä saadakseen julkisuutta. Useimpien populistien kotikylissä ei ikinä näe ulkomaalaisia tai julkihomoja. Erilaisuus on Suomessa kasaantunut harvoille alueille. On siis hyvin helppo hypätä ensimmäiseen bussiin ja ajaa sauvakävelemään jonnekin missä apaattisen näköisiä tuulipukuja ei enää erota toisistaan.

Saadakseen tyhmien ja vielä tyhmempien ihmisten äänet on ehdottomasti aina vedottava näiden turvallisuushakuiseen maailmankuvaan. Tarvitaan kipeästi uusia uhkia joilla voidaan puolustella tarvetta tiukentaa kuria ja järjestystä. Aivan sama toistuu ympäri maapalloa melkein identtisellä kaavalla. Suurvaltojen kenraaleille ja muille nationalisteille kylmän sodan loppuminen on ollut järkyttävä takaisku. Sen jälkeen internet mullisti tiedonvälityksen ja teki ihmisten manipuloimisesta haastavampaa. Viime vuosina ollaankin epätoivon vimmalla etsitty koko ajan uusia vihollisia ja nostatettu keinotekoisia hysterioita.

Tiedonvälityksen ja muun liikkumisen vapauduttua vallanpitäjillä on ollut aika skitsofreninen asenne nouseviin populistipuolueisiin. Toisaalta Jumalan korvannut Ikuinen Talouskasvu ei tykkää ollenkaan uusoikeiston herättämästä levottomuudesta. Toisaalta kuitenkin populistit kaipaavat tiukempia johtajia, lisääntynyttä valvontaa ja ankarampaa kuria. Ei siis yhtään hullumpi "vihollinen" hallitsijoille jotka niin mielellään tarttuvat noihin toiveisiin. Niinpä ei kannata ihmetellä sitä miten meillä Suomessakin kaiken maailman Halla-ahoja ynnä muita vastaavia mikkihiiriä yritetään "ymmärtää" hiljaiseksi ottamalla heidän kehittymättömiä "ajatuksiaan" mukaan keskusteluihin tasapuolisuuden nimissä.

Populisteja tulee ja menee. Joka ajalla on omat Pelle Hermanninsa. Näiden äänestäjät kyllästyvät aika nopeasti sen jälkeen kun huomaavat etteivät omat sankarit eduskunnassa muuttaneetkaan yhtään mitään. Omasta mielestäni Persujen ja muiden vastaavien vaikutus on paljon vaarallisempi kiertoteitse. Vallanpitäjät poimivat oikeistopopulistien ohjelmista niitä yksityiskohtia jotka ovat heille itselleen edullisia. Sitten sorvataan uusia lakeja, tehdään tiukennuksia sinne ja tänne. Koska mukamas halutaan tulla vastaan tyytymätöntä kansaa (ja populistithan tuon tyytymättömyyden ovat aina omineet itselleen) samalla kun ne todelliset motiivit on jossain ihan muualla.

Olen paasannut tästä samasta asiasta blogista toiseen vähän eri sanoin. Liian monia ihmisiä kiinnostaa ainoastaan kuluttaminen ja kaikki mikä häiritsee shoppailua on peräisin suoraan Saatanasta. Mistään ei haluta enää maksaa mitään ylimääräistä. Suomi ja koko muu Eurooppa oikeistolaistuu ja kaupallistuu kovaa vauhtia. Toisinajattelu on jäänyt yksittäisten ja yksinäisten friikkien ja aktivistien puuhasteluksi. Edes taiteilijat ja älyköt eivät vaivaudu enää kovin usein puolustamaan arvoliberalismia.

Hemmettiin siis pakkomielle järjettömän nopeasta talouskasvusta ja tehokkuusmittauksista! Yhtä lailla tunkiolle voi heittää suomalaisen tarpeen mielistellä milloin ketäkin. Neuvostoliitosta ollaan onneksi päästy eroon, nyt on vuorossa EU ja NATO. Isojen länsimaiden vainoharhat ovat kuitenkin syntyneet ihan eri lähtökohdista. Meillä ei ole erityistä pelkoa terrorismista. Maahanmuuttajista tuskin on ollut kohtuutonta harmia kenellekään kun niitä on edelleen häviävän pieni osa väestöstä. Valtavirrasta poikkeavaa seksuaalisuuttakaan ei voi vihata uskonnollisella kiihkolla meidän kaltaisessamme maallistuneessa pohjoismaassa. Mutku ne muut. Mutku ne isotkin pojat.

Näiden uusfasistien, kaiken maailman siilitukkien ja pilottitakkien "ideologia" on oikeasti täyttä scheissea. Kuinka moni joensuulainen skini on joutunut aamuisin heräämään minareettien rukouskutsuun? Kuinka monen kaljamahaisen hieltä haisevan metsurin naisen on joskus ulkomaalainen vienyt? Miten maapallon väkiluku kasvaa jatkuvasti jos homot ja pedofiilit vaanivat jokaisella kadulla ja syöksevät kokonaisia kansakuntia moraaliseen rappioon?

Oikeistopopulismi on nykyisessä Euroopassa naurettavaa siksikin että EU on jyrännyt kaiken vaihtoehtoisen ja vähänkin liberaalilta haiskahtavan yli. Surullisia esimerkkejä ovat vaikkapa Amsterdam ja Kööpenhamina. Vapaasta rakkaudesta ja nautintomyönteisestä ajattelusta ei ole enää yhtään mitään jäljellä. Miten pirussa voidaan vaatia kurin ja järjestyksen palauttamista kun kohta ei uskalla muutenkaan enää hengittää ilman lupaa? Olen jankannut tätä samaa vuosikausia ja aion jankata jatkossakin.

Anna kaikkien kukkien kukkia- ajattelu on vaihtunut kylmään valvontayhteiskuntaan. George Orwell, kuka muistaa? Euroopassa tuhotaan romaanileirejä, rakennetaan isompia vankiloita ja tiukennetaan lakeja. Pelottavinta on se että kun kerran on annettu oikeudet internetin sensuroimiseksi, kiristetty tuntuvasti tuomioita eri rikoksista ja saatu kadut täyteen valvontakameroita niin sitä kehitystä ei enää otetakaan takaisin. Onko meillä oikeus jättää tällainen perintö seuraaville sukupolville vain siksi että me halutaan mennä joukon jatkona turhia kyselemättä?

Harmaana hiljaisena lauantaipäivänä joukko tuulipukuisia ihmisiä värjöttelee syksyisellä uimarannalla. Suomalaiseen tapaan ihmiset eivät ole yhdessä kasassa vaan ovat jättäneet kohteliaasti viiden metrin välit toisiinsa. Kasvot ovat odottavia, vakavia ja ilmeettömiä. Eturiviin on raahattu kymmenkunta kehitysvammaista koska "terveiden" mielestä vammaiset tarvitsevat koko ajan ohjelmaa sisällöttömään arkeensa. Ihan mikä vaan kelpaa.

Huomaan laiturilla sukelluspukuisia miehiä. Nämä heittävät yhden joukostaan veteen ja kohta ilmoille kajahtaa eloton mekaaninen "ääää" huuto. Äänessä ei ole pelkoa, ainoastaan nöyrää suorittamista. Meressä kelluvalle äijälle heitetään pelastusrengas ja puolen minuutin sisällä mies on takaisin laiturilla. Kehitysvammaiset eivät näytä erityisen innostuneilta. Ensimmäiset alkavat tehdä lähtöä paikalta. Espoolaisen lähiön kyläjuhlan huippukohta on juuri ohitettu. Useimmat tuntuivat miettivän kannattiko paikalle raahautua kahdeksi minuutiksi.

Jäin jälkeenpäin pohtimaan loppuivatko kyläjuhlan järjestäjiltä ainoastaan ideat. Meripelastusnäytöksen ja kirpputorin pystyy järjestämään muutaman ihmisen voimin ja ilman suurempaa panostusta. Vai ovatko ihmiset jo kokonaan luopuneet ajatuksesta että meilläkin voisi olla jotain yhteisöllistä? Mitäpäs jos porukka ei enää haluakaan tavata toisiaan? On liian kiire palautua raskaasta työviikosta, kivuliaat kuukautiset ja Kimi tai joku ajaa ensi vuonna taas tulosruudussa hornulaa.

Tarkoituksellisesti korostettu vähäeleisyys, minimalistisuus ja eriasteinen harmaus ovat muutenkin niitä suomalaisten mieltymyksiä joita en ole ikinä oppinut ymmärtämään. Ihan kuin yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa olisi jotain elämää suurempaa. Tai sitten niissä vaan on. Jostain syystä suuri osa keski-ikäisistä ja sitä vanhemmista suomalaisista pakenee kesäisin viikonloppuisin keskelle erämaata olemaan yksin. Mökkeilyä harrastetaan toki muuallakin maailmassa mutta yleensä siihen ei liity samanlaista tarvetta erakoitua. Sama näkyy taiteessa, sisustamisessa tai ihan missä vaan. Niukkalinjaisuus on vuosikymmenestä toiseen sinivalkoista muotia.

Muistaakseni ranneliikkeenkin lukijoiden äänestyksessä moni toivoi kesän vaihtumista syksyyn. Syksyllä on kiva sytytellä kynttilöitä, tuijottaa ikkunasta kun vesisade ropisee ikkunaruutuun ja hiljentyä. Tulee vaan mieleen kuinka kauan sen hiljentymisen olisi tarkoitus kestää. Vesisade pieksee Espoon leveysasteilla todennäköisesti vielä ikkunaan jouluaattonakin. Kolmen kuukauden hiljentymisen ja kynttilöiden polttamisen jälkeen Havi on todennäköisesti yksi Suomen suurimpia yrityksiä. Sitten hiljennytäänkin jo jouluisten kynttilöiden äärellä. Ja voiko ylipäätään hiljentyä vajoamatta koomaan jos suurin osa on ollut syntymästään asti hiljaisia?

Ehkä suhteeni hiljaisuuteen ja omaan itseensä käpertymiseen olisi toisenlainen jos olisin aktiivisesti mukana työelämässä ja näin ollen pumpattu kuiviin. Kun työnantaja ryöstää läpi vuoden kaikki erergiasi omiin taskuihinsa voin hyvin kuvitella että kaipaat jo melko nopesti yksinäisyyttä ja rauhaa. Mutta onko se silloin enää vapaaehtoinen omaan persoonallisuuteen liittyvä valinta vai käytännön sanelema pakko?

On itsestäänselvyys että ilmasto vaikuttaa kulttuuriin ja sitä kautta persoonallisuuteen. Ujojen, hiljaisten ja sisäänpäinkääntyneiden ihmisten määrä on Suomessa hyvin ylikorostunut. En ajattele että tuo asia olisi pelkästään negatiivinen. Sosiaalisuus ei sovi kaikille ja siitä usein muodostuu näkymätön pakkopaita jos se ei ole pohjimmiltaan aitoa. Ehkä osa eteläisimpien kulttuurien vilkkaista höpöttäjistä haluaisikin olla tosiasiassa hidas ja hiljainen. Mistä me voimme tietää.

Muistan vuosia sitten olleeni kylässä isäni tutun ja tämän perheen luona Sevillan reunamilla. Samaan päivään sattui joku sikäläinen kyläjuhla. Ihmiset kokoontuivat ulos syömään ja juomaan, laulamaan ja soittamaan. Ei näkynyt humalaisia eikä tapeltu. Kyttäauto ei päivystänyt viereisellä kadulla jotta saisi tyhjennellä nuorison mehukatteja. Useimmilla tuntui olevan aika hauskaa. Eikä tuohon kaikkeen kulunut juuri yhtään kunnallista rahaa. Joku kylätoimikunta oli väsännyt ruokaa ja juomaa jota sitten myytiin omakustannehintaan. Meillä kukaan ei enää uskalla myydä ruokaa lupaviidakon ja hygieeniasäädösten takia. Juomisen myyminen rajoittuisi korkeintaan muumilimuun. Laulua ja tanssia voisi harkita jos ei lähitalon vihainen mummo häiriintyisi.

Tiedän ettei kansanluonnetta voi vaihtaa. Suomalaisista ei tule yhteisöllisiä pakottamalla. Uskon silti että moni niistä rauhaa ja eristäytymistä rakastavista ihmisistä haluaisi myös ihan oikeasti aina toisinaan kommunikoida muiden kanssa. Ujous on osittain myös huonoa itsetuntoa ja osa myös kärsii siitä. Moni haluaisi jos vaan uskaltaisi. Siksi musta on todella kurjaa ettei yhteiskunta näytä haluavan tulla yhtään vastaan ihmisten tutustumisessa toisiinsa. Löytyy kaikenlaista sääntöpykälää ja kieltoa. Tärkeintä näyttäisi olevan kunnioittaa niiden oikeuksia jotka vaativat täydellistä hiljaisuutta ja jokaisen järjestyssäännön puolikkaan nussimista.

Itseäni on aiemmin helpottanut se että on voinut aika ajoin vaihdella maisemaa. Matkustaminen omilla tuloillani on tietysti ollut yleensä aika suuri taloudellinen satsaus. Nykyisellään tuo poislähtö ei enää tule samalla tavalla onnistumaan. Alan tuntea itseni entistä enemmän omaishoitajaksi. En voi sille mitään että haluan varmistaa vanhuksilleni parhaimmat mahdolliset vanhuudenpäivät. Jos oman elämän jättäminen puoliksi elämättä on siihen vaadittava uhraus niin olen valmis sen kestämään. Tällä kertaa tunnen tekeväni oikein.

En silti oikein voi sille mitään etten halua sytyttää yhtään hemmetin kynttilää. Laitan korvatulpat korviin jotten joutuisi kuuntelemaan sateen ropinaa tai peitän sen nopeatempoiseen europoppiin. Yritän päästä paikkoihin missä on enemmän ihmisiä. Kauppakeskukset, uimahallit ja kahvilat käyvät paremman puutteessa. Yritän katsoa ihmisiä rohkeasti silmiin ja sanoa jotain jos siihen tilaisuus tulee. Ehkä se osittain lievittää tätä syksyn tuomaa ankeuden tunnetta ja luonnotonta hiljaisuutta. Enkä halua nähdä enää yhtään meripelastusnäytöstä.

Jokainen edes kerran tekstejäni lukenut ei ole voinut olla huomaamatta luontaista taipumustani melankoliaan. Olen kuitenkin viime aikoina yrittänyt monipuolistaa blogieni aihevalintaa ja tapaani kirjoittaa. Tänään Masa on ainoastaan positiivinen ja kiittää asioista jotka ovat tuoneet iloa.

MASAN TOP 5 KIITOSLISTA:

1. KESÄ

Kiduttavan talven jälkeen tuleva kesä on suurin yksittäinen syy siihen miksi olen kaikesta paskasta huolimatta vielä jaksanut elää eteenpäin. Huomatkaa kuinka positiivisesti aloitin kiitoslistani! Tämä kesä varsinkin oli arvokkaampi kuin viisi huonoa kesää yhteensä. Toivottavasti tällä lämpökertymällä jaksan vielä monta vuotta.

Masan kesä pyörii rantaelämän ympärillä. Se on jotain mihin en näytä ikinä kyllästyvän. Aurinkoa, hiekkaa, lämmintä uimavettä, kauniita.....maisemia. Tuo kombinaatio on niin koukuttava että se oikeasti muodostuu huumeeksi. Hyvä ystäväni überhomo T ihmettelee kuinka suostun vapaaehtoisesti altistumaan auringon aiheuttamille ihovaurioille. Toisin kuin hän Masa ei ole ajatellut elää ikuisesti. Haluan hyvää oloa tässä ja nyt. Jotta jaksaisi huomiseen.

Yleinen uimaranta on myös erityisen sosiaalinen paikka. Kokemus on yhteinen ja tuntemattomallekin on lupa sanoa jotain jos siltä tuntuu. Voi kommentoida vaikka lämmintä vettä, päivän kuumuutta tai ampiaisten järkyttävää määrää. Monet paikalliset tuttavuuteni ovat lähtöisin rannalta. Tottakai ihmisten kanssa voi jutella kaikkialla mutta itse en ole raitiovaunuihmisiä enkä myöskään osaa small talkia alepan kassahihnalla.

Jos kesämme olisivat vaikkapa Islannin kesien kaltaisia niin jurot suomalaiset luultavasti puhuisivat enää kymmenesosan siitä mitä islantilaiset nyt. Toivotan tsemppiä kaikille blogiani lukeville islantilaisille.

Talvella suomalaiset käpertyvät itseensä. Ihmiset lähinnä jäävät kotiin murjottamaan. Niin rikas maa kuin Suomi onkin niin yhteistä julkista tilaa on yllättävän vähän. Jos rahaa riittää niin voi koko ajan istua kahvilassa, baarissa tai elokuvissa. Ilmaiseksi voi käydä ehkä kirjastossa ja muutamalla eurolla uimahallissa. Siinä se melkein alkaa sitten jo olemaan.

2. YSTÄVÄT

Mietin pitkään voittaako kesä ystävät vai päinvastoin. Rakkaat ystäväni, miltä tuntuu nyt olla hylätty ja aliarvostettu kun joudutte tyytymään kakkostilaan? En voi sanoa että teitä olisi erityisen paljon. Lasken kaikkein läheisimmiksi kavereikseni puolisen tusinaa ihmistä. Osa näistä asuu vielä hyvinkin kaukana joten niitä joita tapaan säännöllisesti on vieläkin vähemmän. Olette silti kaikki yhtä korvaamattomia.

Koska olen vieraantunut ns. tavallisesta elämästä niin osin siitäkin syystä oikeastaan kaikki ystävistäni ovat jollain lailla huutomerkkejä omassa ympäristössään. Pidän omituisista, energisistä ja ekstroverteistä tyypeistä. Valitettavasti maailman ihmiset muuttuvat koko ajan tylsemmiksi ja piristävä sekopäisyys katoaa vähitellen. Ihan kiva tylsä mies tai nainen jaksaa kiinnostaa itseäni keskimäärin noin kolme minuuttia.

3. VANHEMMAT

Suhteeni omiin vanhuksiini on ollut monella tapaa ongelmallinen. Varsinkin äitisuhteeni on yhä vieläkin erittäin monimutkainen vyyhti läheisriippuvuutta. Tunnen vieläkin outoa syyllisyyttä joka kerta kun yritän elää omaa elämääni. Äitini on samalla kertaa erittäin voimakas ja heikko ihminen. Hän näkee arkana ympäristössään tuhansia ja taas tuhansia vaaroja mutta pystyy kuitenkin hämmentävällä varmuudella kontrolloimaan tuttuja ja turvallisia asioita.

Itsenäistymiseni jäi kesken. Nyt kun vanhempani ovat alkaneet vanhenemaan niin en halua ottaa heihin etäisyyttä. Sellainen tuntuisi melkein petokselta. Kaikesta huolimatta he ovat ainoat ihmiset maailmassa joilta olen saanut vuosien varrella rakkautta. Sillä oletan ja luulen että vanhemmat yleensä rakastavat lapsiaan vaikkeivät sitä ehkä osaakaan sanoa ääneen. Ja minä myös rakastan heitä. En ole itsekään sitä koskaan uskaltanut kertoa heille koska mutsini luultavasti luulisi minun suunnittelevan silloin itsemurhaa.

4. "YSTÄVÄT"

En elä enää vaihetta jolloin pariutuminen tai kumppanin etsintä olisi ajankohtaista. Minä muutun, entiset ihastukseni muuttuvat ja muiden ihmisten asenteet muuttuvat. Eräs ystävistäni ehdottikin että omistaisin loput jäljellä olevasta elämästäni aikakoneen kehittämiseen.

Jään kuitenkin ajattelemaan niitä upeita yksilöitä joita olen elämäni aikana tavannut. Toivon että he ymmärsivät miten paljon heistä tykkäsin ja etten ollut heille täysin yhdentekevä. Ehkä osa heistä löysi aikanaan tien onnelliseen elämään. Ja että edes joku piti heistä huolta. Toivottavasti joku myös muistaa aina toisinaan kertoa heille kuinka ainutlaatuisia he ovat.

5. MUSIIKKI

Olen viettänyt suuren osan elämästäni kuunnellen musiikkia. En voi sanoa olevani erityisen musikaalinen enkä pysty analysoimaan biisejä samalla tavoin kuin monet muut. Siitä huolimatta saan musasta aivan mielettömiä fiiliksiä. Mun on käytännössä mahdoton puhua omista tunteistani jos toinen ei vastavuoroisesti pysty puhumaan omistaan. Pelkkä yksisuuntainen paasaus tuntuu toisen reviirille tunkeutumiselta. Siksi musiikki on erityisen arvokas asia. Se ei koskaan stressaannu kuuntelemisesta.

Vaaliblogini ekassa osassa purin turhautumistani Vihreään liittoon. Jotkut ystävistäni olivat hyvin yllättyneitä avautumisestani koska aiemmin en ole osoittanut erityisempää kiinnostusta politiikkaan. Seuraan mielelläni yhteisistä asioista tapahtuvaa keskustelua mutta päivänpolitiikan kryptisten viestien selvittäminen ei ole ikinä ollut lähinnä sydäntäni. Kun puhuu asioista tarpeeksi tylsällä ja epämääräisellä tavalla niin entistä harvempi vaivautuu seuraamaan. Silloin erilaisia etuja valvovat "asiantuntijapiirit" saavat jatkaa työtänsä kaikessa hiljaisuudessa. Oman tietoisuuteni tasosta kertoo se että luulin vaalien olevan jo nyt syksyllä joten puhun näitä höpinöitä puolisen vuotta etuajassa.

Olen hyvin kriittinen Vihreiden viime vuosien tekemisiä kohtaan koska olin valitettavasti mukana heitä äänestämässä. Sen takia koen myös oikeudekseni esittää haisevan vastalauseen puolueen nykymenoa kohtaan. Toki monet muut puolueet ansaitsisivat vähintään yhtä kovaa kritiikkiä. Esimerkiksi hihhuloinnin SM-finalisteilta Persuilta ja Kristillisiltä ei oikein jaksa odottaakaan mitään järkevää jolloin heidät vain jättää huomiotta. SDP taas on niin hajuton, mauton ja väritön että olen pikku hiljaa jo unohtamassa koko puolueen olemassaolon. Korruption kanssa flirttaileva Keskusta taas ei tee uskottavuudella mitään. Maalainen äänestää joka tapauksessa uskoen että jokainen ääni on tae peruspalveluiden pysymisestä tunnin ajomatkan päässä.

Väitin edellisellä kerralla että Kokoomuksen nousu tulee lähivuosina jatkumaan entistä rajumpana. Tähän vaikuttaa lamasta huolimatta vähitellen tapahtuva keskiluokan varallisuuden nousu, tuloerojen kasvu ja kaikkialla Euroopassa näkyvä oikeistobuumi. Oma kotikaupunkini Espoo on ollut melkein vuosikymmeniä käytännössä yhden puolueen hallitsema. Mikään asia Espoossa ei liikahda metriäkään ellei Kokoomus sitä halua. Jos jätämme muutaman köyhän lähiön pois laskuista niin täällä meillä on ihan turha kysyä ihmisiltä ovatko he puolueen kannattajia vai eivät koska lähes jokainen kuitenkin on. Espoolaiset usein protestoivat muiden suomalaisten aika yksioikoista kuvaa kaupunkimme asukkaista mutta yhden ainoan puolueen jatkuva äänestäminen kertoo kyllä omaa karua kieltään.

Itse en ajattele kokoomuslaisuutta minkäänlaisena ideologiana. Puolueen tehtävänä on lähinnä varmistaa etteivät hyvätuloiset joudu maksamaan liikaa veroja. Kuinka monta kertaa olenkaan kuullut kokoomuslaisen sanovan: "Ei ainakaan mun verorahoilla". Taloudellisesti hyvinä aikoina Kokoomus yrittää pehmentää ovaa kuvaansa tulemalla vastaan hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämisessä. Nyt laman ja sen synnyttämän tyytymättömyyden varjolla on helppo koventaa äänenpainoja ja yrittää nopeasti viedä sairaalan sänkyyn sidotulta mummolta se toinen ylimääräinen turha vaippa.

Kokoomuslaisuus viehättää luonnollisesti homoja yhtä lailla kuin heteroita. Voisi sanoa että joskus jopa vielä enemmän. Homojen kohdalla kokoomuslaisen ajattelun tekee erityisen houkuttelevaksi se että keski- tai hyvätuloisen homon ei tarvitse kovin usein haaskata rahaa ison perheen elättämiseen. Kuluttamiseen saattaa siis jäädä vähän enemmän rahaa. Itse puhun toisinaan "kokoomushomoista" jolloin liitän tuohon termiin myös muita olettamuksia. Kokoomushomouteen liittyy olennaisesti toisille homoille pakkomielteeksi tullut valtaväestön hyväksynnän etsiminen. Mutta kenen hyväksyntä oikeastaan kelpaa kokoomushomolle? Kokoomushomon inhokkilistalla kun yhdistyy perinteinen porvarillinen ankaruus yhteiskuntaa köyhdyttävää lusmuilua kohtaan homomaiseen taipumukseen lokeroitua muiden samanhenkisten kanssa. Vaikka ruiskukan värinen homokiukku on onneksi keskiluokkaisen laimeaa niin listan pituus hakee vertaistaan koko suomalaisessa yhteiskunnassa.

Kokoomushomon musta lista:

- Veronmaksajalle kalliiksi tuleva väestönosa eli sosiaalipalvelujen suurkuluttajat. Työttömät, kaupunkiköyhälistö, työkyvyttömät ja ne eläkeläiset jotka eivät kiltisti tyydy kohteluunsa.

- Äärivasemmistolaiset ja osa vihreästi ajattelevista. Kunnioitus markkinatalouden mekanismeja kohtaan on vielä hakusessa. Opiskelijoidenkin tulisi opiskella kiivasta tahtia eikä aukoa turhaan suutaan.

- Kiihkouskovaiset kristityt. Eivät hyväksy homoja. Myös muut kristityt jotka myötäilevät kiihkoilijoita.

- Länsimaiden ulkopuolelta tulevat maahanmuuttajat ja samalla monikulttuurisuutta puolustavat puolueesta riippumatta. Lähtökohtana on se että hollantilainen diplomi-insinööri on tervetullut Nokialle mutta Alia ei tarvita ajamaan bussia. Maahanmuuttajat tulevat yleensä maista joissa ei ole totuttu hyväksymään vähemmistöjä.

- Keskustapuolueen kannattajat eli iso osa maaseudulla asuvista. Haluavat viedä Kokoomuslaisten suurella hiellä ansaitsemat rahat syrjäseutujen pikkukaupunkeihin. Eikä osa maalaisjunteista hyväksy homoja.

- Perussuomalaiset ja muut ääripopulistit. Eivät ole valmiita hyväksymään homofiilejä ja vievät puolueelta jonkun verran ääniä. Persut on helppo huomata suvaitsemattomiksi. Kokoomuslaisethan eivät itse sellaisia ole...

- Ne oman pesän likaajat jotka pilaavat homojen maineen heteroiden silmissä. Eli kaikki irstailevat, irtosuhteita harrastavat hedonistiset pervohomot. Ne jotka eivät halua sitoutua, asettua paikalleen ja ostaa omakotitaloa samanhenkisen ja suunnilleen samanikäisen työtä tekevän kumppaninsa kanssa. Varsinaiset seksuaaliset friikit eksoottisine mieltymyksineen ovatkin sitten jo ihan oikea vaara yhteiskuntajärjestykselle ja joutavat lukkojen taakse.

- Kaikki homofobiset ihmiset yli puoluerajojen (myös omassa puolueessa)

- Alkoholin ja päihteiden suurkuluttujat. Tulevat kalliiksi yhteiskunnalle. Jos haluaa pitää hauskaa niin sen täytyy tapahtua sivistyneesti. Moni kokoomushomo onkin laatuviinien mitä hienoin connaisseur. Muistathan kysyä parhaat viinivinkit lähimmältä kokoomushomolta pitäen silti mielessä että tulee ottaa vain yksi lasi kerrallaan!

- Pitkätukat, hipit ja muut epäsiistit tapaukset. Pilaavat suomalaisten maineen maailmalla. Jos ovat kaiken lisäksi homoja niin pilaavat suomalaisten homojen maineen maailmalla ja sitä ennen tietysti myös Suomessa.

- Kerjäläiset, romaanit ja asunnottomat. Jussi Pajunen kiitos 2009-2010. Toista yhtä humaania ihmisyyden puolustajaa on vaikea löytää!

- Kaikki kansalaistottelemattomuutta puolustavat. Mielenosoittajat ja lakkoilijat (ja näitä symppaavat) puhumattakaan kettutytöistä ja ympäristöaktivisteista. Globalisaation vastustajat ovat suorastaan Saatanan lähettiläitä. Eläinten oikeuksien puolustajat yrittävät tuhota ihmisen perusoikeuden tehdä rahaa eläinten kärsimyksellä.

- Ne jotka haluavat tukea joukkoliikennettä yksityisautoilun kustannuksella. Kunnon kokoomuslainen istuu vähintään tunnin päivässä Länsiväylän ruuhkissa.

Tunnen henkilökohtaisesti muutaman kokoomushomon eikä heidän tietynlainen rajoittuneisuutensa tai kapeakatseisuutensa tee heistä silti silmissäni mitenkään vähemmän arvokkaita ihmisinä. Jokaisella kun on oma ristinsä ja omat fetissinsä. Olen itse syntynyt porvariperheeseen enkä voi millään tavalla syyttää omaa isäänikään itsekkääksi tai ahneeksi. Myös kokoomuslainen voi kaikesta huolimatta olla hyvä tyyppi. Se ei silti tee puolueesta ja sen ajatusmaailmasta hirveän paljon viehättävämpää.

On vaan jotenkin niin älyttömän surullista kun perinteisen suomalaisen yhteiskunnan parhaat puolet ollaan niin huolettomasti heittämässä roskakoriin. Meillä on ollut ennen hyvä yksimielisyys siitä että jokaisesta on pidettävä huolta. Suomalainen on myös osannut ajatella ilman turhaa kiihkoilua. Ne on oikeasti olleet aivan hemmetin hyviä ja hienoja asioita vaikkei niitä enää osatakaan arvostaa. Kokoomushenkiset haluaisivat meidän muiden vähitellen hyväksyvän tuloerojen voimakkaan kasvun välttämättömänä uhrina BKT:n kasvun ja kilpailukyvyn alttarilla. Haluammeko oikeasti tänne Suomeen samanlaisen ison ja syrjäytyneen alaluokan kuin vaikkapa talouselämänsä dynaamisuudella henkseleitä paukuttelevalla EU-naapuri Englannilla?

Johtajiemme pyrkimyksenä on kuulemma tehdä Suomesta Euroopan talouden mallimaa (ilmeisesti kaikesta hehkutuksesta huolimatta ei ole sitä vielä ollut) ihan lähivuosina. Millaisenkohan hinnan suomalaiset joutuvat tästä huvista maksamaan? Pelkään pahoin että dementiaa sairastava Olga joutuu silloin pitämään kaksin käsin kiinni siitä kohta ainoaksi jäävästä vaipastaan.

Naapurilähiön jengissä pyörivä Konde oli kaverinsa kanssa riisunut paitansa ja nojaili ränsistyneen ostarin pihalla missä kaksi suhteellisen epätoivoisen oloista kirpputorikauppiasta yritti myydä rihkamaa. Lopulta pojat päättivät kokeilla saisivatko hekin vähän rahaa ja rupesivat huutelemaan ohikulkijoille yrittäen saada näitä ostamaan heidän päällään olevia vaatteita. Sipsuttelin siinä hetken aikaa ympyrää, aloin lipomaan valuvaa valkoista jäätelöä ja seurasin tilannetta. Kaverini oli minulle myöhemmin vihainen kun en yrittänyt jäätelön jälkeen taskuuni jääneillä 1,8 eurolla tehdä kauppoja. Hän olisi todella tarvinnut Konden housuja.

Tuo episodi sai minut jostain syystä ajattelemaan seuraavia vaaleja ja niitä puolueita joiden ehdokkaat olisivat valmiita vaikka maistamaan Idi Aminin suklaata saadakseen lisää vaikutusvaltaa. Vaikka Keskustalla on suorastaan hengästyttävän pitkät perinteet vuosikymmenien varrelta tässä harrastuksessa niin nykypäivän politiikassa Vihreä liitto hoitaa tuon vielä tyylikkäämmin ja hienovaraisemmin.

Suomalaisessa politiikassa on vähitellen alkanut näkymään maan vaurastuminen. Hyvin pitkään ja osin vieläkin kolmen suurimman puolueen saamat äänimäärät olivat täysin samoja vuodesta toiseen. Maalainen äänesti keskustaa, duunari demareita ja jos jotain oli kertynyt säästöönkin niin silloin kokoomusta. Elintason noustessa entistä useampi haluaa maksaa vähemmän veroja ja kuluttaa enemmän. Vasta sitten kun eläkeikä lähestyy ja erilaiset vaivat lisääntyvät aletaan ihmettelemään sitä minne se hyvä sosiaaliturva katosikaan. Kokoomuksen nousun voi siis kuvitella vielä jatkuvan.

Konden kaupantekoa katsellessa en voinut olla ajattelematta Vihreitä ja sitä aika muhkeaa äänisaalista jonka nämä erityisesti homoilta saavat seuraavissakin vaaleissa. Homothan äänestävät ainakin kaupungeissa melkein pelkästään kahta puoluetta: Vihreitä ja Kokoomusta. Vihreitä äänestävät homot ovat itse asiassa hekin usein kokoomuslaisia, mutta jättävät äänensä Vihreille koska uskovat näiden parhaiten ajavan oman vähemmistönsä asiaa. Niinpä ajattelin keskittyä näihin kahteen puolueeseen jotta juuri sinä homoystäväni voit seuraavissa vaaleissa valita oikein!

Palataanpa hetkeksi Kondeen. Kuten tiedämme nuorisojoukot toimivat aika usein viidakon lakien mukaan. Uudella tulokkaalla on ihan mieletön paine nostaa omaa statustaan nuoleskelemalla ryhmän vahvojen yksilöiden mielipiteitä. Kuinka helppoa ujolla nuorella olisikaan käyttää paksuja vanhoja silmälaseja, pitää päällä äidin kutomaa neulepaitaa ja kuunnella Fröbelin Palikoita. Sen sijaan kaupungin pensaita leikkaava alkoholisoitunut isä joutuu ostamaan seuraavan kuukauden perheelleen Saarioisten maksalaatikkoa kun pojan on pakko saada uudet Billabongit tai Osirikset. Jou män.

Me aikuiset olemme jotenkin erilaisia? Jos joku luulee ettei samanlainen ryhmän paine toimi esimerkiksi politiikassa ja aivan yhtä leimaavana, miettiköön uudestaan. Yksi pahimmista esimerkeistä on Vihreä oikeusministerimme Tuija Brax. Kun alan muistelemaan en ole kuullut Tuijalta oikeastaan ensimmäistäkään omaa mielipidettä. Tuija pomppaa televisioon kun jotain uutta lakia ollaan sorvaamassa. Siinä Brax sitten vähän anteeksipyytelevän oloisena hymyilee ja kertoo mitä milloinkin eri valiokuntien ja työryhmien kovan linjan edustajat ovat laittaneet hänet kertomaan. Tuijan tehtävä sätkynukkena ei ole kiitollinen mutta hyvin hän tuntuu roolissaan viihtyvän. Onko tällainen kuitenkaan pätevän oikeusministerin toimimista?

Olen itse monta kertaa äänestänyt Vihreitä ja varsinkin Heidi Hautalaa jota edelleen jossain määrin arvostan. Menneet ovat kuitenkin menneitä. En ymmärrä miten edes vähän politiikkaa seuraavaa vihreiden äänestäjää voi olla haittaamatta se että puolueen tärkeimmistä perusajatuksista ei pidetä kiinni. Itselleni ydinvoima ei ole elämän ja kuoleman kysymys mutta se on ollut perinteisesti koko Vihreän Liiton keskeisimpiä teemoja. Eikö teitä rakkaat Vihreiden äänestäjät haittaa yhtään miten nopeasti Vihreät päättivät jatkaa hallituksessa kun lisäydinvoimasta päätettiin? Eikö teitä oikeasti haittaa yhtään että puolueen tärkein päämäärä on ainoastaan jatkaa hallituksessa seuraavallakin kaudella? Ihanko oikeasti uskotte että Vihreät myyvät periaatteensa kerta toisensa jälkeen vain siksi että pääsevät jatkamaan juuri Teidän asioittenne puolustamista hallituksessa?

Valitettavan monelle homolle riittää ainoastaan se että Vihreät ovat olleet kaikkein myötämielisimpiä homojen oikeuksille. Heillähän on myös muutama homopoliitikko joita monen tätä sivustoa lukevan kuvittelisin haluavan äänestää. Elämä on kuitenkin aika paljon muutakin kuin adoptoimista tai perinnönjakoa. Vihreät eivät kuitenkaan ole ainoa puolue joka on ollut suopea tasa-arvolle. Se että puolueen listoilla on joku Oras Tynkkynen ei silti tee Vihreistä päätä pitempää suhteessa muihin puolueisiin. Suvaitsevaisia löytyy useammasta ilmansuunnasta.

Jokaisella on tietysti täysi oikeus äänestää ketä huvittaa jonkun yksittäisen asian takia. Ratsastavathan äärioikeistolaisetkin maahanmuuton vastustamisellaan ja keskustalaiset rahan pumppaamisella maakuntiin rikkaiksi väitetyistä kaupungeista. Joten tuossa jatkumossa äänen antamisessa Vihreille muutaman homosympatian perusteella ei ole mitään kummallista tai edes tuomittavaa. Näkökulmasta riippuen se kuitenkin saattaa olla aika koomista.

Eräs hyvä ystäväni jaksaa aina muistuttaa minua siitä että odotan homoilta liikoja paasaamalla blogissani ja keskustelujen puolella asioista jotka eivät voisi tätä lukijakuntaa yhtään vähempää kiinnostaa. Homot ovat hänen mukaansa kiinnostuneita ainoastaan omista oikeuksistaan eivätkä välitä muiden ihmisten ongelmista yhtään mitään. Totta tai ei niin välittömästi kun adoptiot ja perinnönjaot ynnä muut on saatu kohta kuntoon niin aika monet Vihreitä äänestäneet homot siirtyvät takaisin Kokoomuksen puolelle.

Hei!

Minun nimeni on Anti-Masa ja minä tulin kertomaan että vihaan Masaa. Mikä sinun nimesi on? Vihaatko sinäkin Masaa? Minulla on kaksi undulaattia ja minun mielestäni Masa voisi vaikka kuolla. Miten sinun kesäsi on mennyt? Minun kesä on mennyt hyvin. Olin kaksi viikkoa leirillä ja nyt kerron teille miten tyhmä Masa on. Joskus kun olen aika vihainen voisin vaikka lyödä Masaa. Kuinka kauan sinä olet tuntenut Masan? Minä olen kahdeksan vuotias ja olen tuntenut Masan koko elämän. Jos ei olisi Masaa olisin aika onnellinen. Terveisin Anti-Masa.

Hei Anti-Masa

Oletkin ollut monta kuukautta aika hiljaa. Luulin jo että oot muuttanut pois näiltä seudulta mutta näköjään sama meininki jatkuu. Katsoit taas asiakses häiriköidä mun blogia noin muuten vaan. Jos jaksaisit joskus selittää miksi sä vihaat mua niin paljon. Jos ymmärtäisin syyn niin ehkä voisin auttaa sua jotenkin. Terveisin Masa. P.S. Olet ollut tietääkseni jotain kymmenisen vuotta 8-vuotias. Miten se on mahdollista?

Hei!

Minä olen Anti-Masa enkä halua vastata Masan kysymyksiin. Onko sinustakin Masa aika tyhmä? Joskus kun haluan olla yksin niin kiipeän ullakolle. Siellä on vanha nalle joka on aika ruma ja se on mennyt piloille niinkuin Masa. Joskus lyön sitä nallea ja ajattelen että se on Masa. Mitä sinun ystäväsi sanovat kun kerrot heille että vihaat Masaa aika paljon? Onko sinulla jotain harrastuksia? Minä harrastan potkunyrkkeilyä ja graffitia. Terveisin Anti-Masa.

Hei

Kirjoitan nyt vielä takaisin vaikka sillä tuskin on mitään merkitystä. Muistan että olet vihannut minua jo aika monta vuotta etkä vieläkään ole kertonut mistä kaikki on alkanut. Mun mielestä voisit harkita vaikka jotain oikeasti kivaa harrastusta mistä saisit kavereita. Kaipa säkin olet pohjimmiltas kuitenkin mukava poika kun keksit jotain järkevämpää tekemistä kuin se ilkivalta jota täälläpäin olet tehnyt. Masa.

Hei!

Mitkä teidän kaikkien nimet on? Miksi olette aina niin hiljaa? Minä olen joskus aika vihainen. Luulen että syy on se että Masa ei ole kovinkaan mukava. Minunkaan mielestä Masa ei ole kovin mukava. Onko sinulla koira? Onko sekin joskus niin vihainen että se voisi purra jotain tyhmää ihmistä? Minä olen käynyt tänä kesänä kerran uimassa. Mutta minulla oli silloin niin kiire etten ehtinyt uida toista kertaa. Jotkut ihmiset voivat joskus myös hukkua. Jos minä olisin hengen pelastaja en pelastaisi koskaan Masaa. Minun mielestäni Masa ei ole kovinkaan tarpeellinen. Terveisin Anti-Masa.

Hei Anti-Masa ja muut!

Tuntuu jotenkin siltä että Anti-Masan tapa katsella maailmaa on ihan älyttömästi yleistymässä. On ihan mukava että ihmiset keskustelevat ja suomalaisetkin ovat netin kautta vähän tulleet kuorestaan ulos. Kun vielä jonain päivänä porukka alkaisi oikeasti keskustelemaan toistensa kanssa. En itse jaksa osallistua yksitoikkoisiin jankkaamisiin joissa kaikki osapuolet ovat valinneet kantansa jo kauan sitten etukäteen. On olemassa liikaa Masoja ja Anti-Masoja. Olisi kiva jos alettaisiin pohdiskelemaan enemmän ja vihaamaan vähemmän. Terveisin Masa.