Hyvien asioiden TOP 5

Jokainen edes kerran tekstejäni lukenut ei ole voinut olla huomaamatta luontaista taipumustani melankoliaan. Olen kuitenkin viime aikoina yrittänyt monipuolistaa blogieni aihevalintaa ja tapaani kirjoittaa. Tänään Masa on ainoastaan positiivinen ja kiittää asioista jotka ovat tuoneet iloa.

MASAN TOP 5 KIITOSLISTA:

1. KESÄ

Kiduttavan talven jälkeen tuleva kesä on suurin yksittäinen syy siihen miksi olen kaikesta paskasta huolimatta vielä jaksanut elää eteenpäin. Huomatkaa kuinka positiivisesti aloitin kiitoslistani! Tämä kesä varsinkin oli arvokkaampi kuin viisi huonoa kesää yhteensä. Toivottavasti tällä lämpökertymällä jaksan vielä monta vuotta.

Masan kesä pyörii rantaelämän ympärillä. Se on jotain mihin en näytä ikinä kyllästyvän. Aurinkoa, hiekkaa, lämmintä uimavettä, kauniita.....maisemia. Tuo kombinaatio on niin koukuttava että se oikeasti muodostuu huumeeksi. Hyvä ystäväni überhomo T ihmettelee kuinka suostun vapaaehtoisesti altistumaan auringon aiheuttamille ihovaurioille. Toisin kuin hän Masa ei ole ajatellut elää ikuisesti. Haluan hyvää oloa tässä ja nyt. Jotta jaksaisi huomiseen.

Yleinen uimaranta on myös erityisen sosiaalinen paikka. Kokemus on yhteinen ja tuntemattomallekin on lupa sanoa jotain jos siltä tuntuu. Voi kommentoida vaikka lämmintä vettä, päivän kuumuutta tai ampiaisten järkyttävää määrää. Monet paikalliset tuttavuuteni ovat lähtöisin rannalta. Tottakai ihmisten kanssa voi jutella kaikkialla mutta itse en ole raitiovaunuihmisiä enkä myöskään osaa small talkia alepan kassahihnalla.

Jos kesämme olisivat vaikkapa Islannin kesien kaltaisia niin jurot suomalaiset luultavasti puhuisivat enää kymmenesosan siitä mitä islantilaiset nyt. Toivotan tsemppiä kaikille blogiani lukeville islantilaisille.

Talvella suomalaiset käpertyvät itseensä. Ihmiset lähinnä jäävät kotiin murjottamaan. Niin rikas maa kuin Suomi onkin niin yhteistä julkista tilaa on yllättävän vähän. Jos rahaa riittää niin voi koko ajan istua kahvilassa, baarissa tai elokuvissa. Ilmaiseksi voi käydä ehkä kirjastossa ja muutamalla eurolla uimahallissa. Siinä se melkein alkaa sitten jo olemaan.

2. YSTÄVÄT

Mietin pitkään voittaako kesä ystävät vai päinvastoin. Rakkaat ystäväni, miltä tuntuu nyt olla hylätty ja aliarvostettu kun joudutte tyytymään kakkostilaan? En voi sanoa että teitä olisi erityisen paljon. Lasken kaikkein läheisimmiksi kavereikseni puolisen tusinaa ihmistä. Osa näistä asuu vielä hyvinkin kaukana joten niitä joita tapaan säännöllisesti on vieläkin vähemmän. Olette silti kaikki yhtä korvaamattomia.

Koska olen vieraantunut ns. tavallisesta elämästä niin osin siitäkin syystä oikeastaan kaikki ystävistäni ovat jollain lailla huutomerkkejä omassa ympäristössään. Pidän omituisista, energisistä ja ekstroverteistä tyypeistä. Valitettavasti maailman ihmiset muuttuvat koko ajan tylsemmiksi ja piristävä sekopäisyys katoaa vähitellen. Ihan kiva tylsä mies tai nainen jaksaa kiinnostaa itseäni keskimäärin noin kolme minuuttia.

3. VANHEMMAT

Suhteeni omiin vanhuksiini on ollut monella tapaa ongelmallinen. Varsinkin äitisuhteeni on yhä vieläkin erittäin monimutkainen vyyhti läheisriippuvuutta. Tunnen vieläkin outoa syyllisyyttä joka kerta kun yritän elää omaa elämääni. Äitini on samalla kertaa erittäin voimakas ja heikko ihminen. Hän näkee arkana ympäristössään tuhansia ja taas tuhansia vaaroja mutta pystyy kuitenkin hämmentävällä varmuudella kontrolloimaan tuttuja ja turvallisia asioita.

Itsenäistymiseni jäi kesken. Nyt kun vanhempani ovat alkaneet vanhenemaan niin en halua ottaa heihin etäisyyttä. Sellainen tuntuisi melkein petokselta. Kaikesta huolimatta he ovat ainoat ihmiset maailmassa joilta olen saanut vuosien varrella rakkautta. Sillä oletan ja luulen että vanhemmat yleensä rakastavat lapsiaan vaikkeivät sitä ehkä osaakaan sanoa ääneen. Ja minä myös rakastan heitä. En ole itsekään sitä koskaan uskaltanut kertoa heille koska mutsini luultavasti luulisi minun suunnittelevan silloin itsemurhaa.

4. "YSTÄVÄT"

En elä enää vaihetta jolloin pariutuminen tai kumppanin etsintä olisi ajankohtaista. Minä muutun, entiset ihastukseni muuttuvat ja muiden ihmisten asenteet muuttuvat. Eräs ystävistäni ehdottikin että omistaisin loput jäljellä olevasta elämästäni aikakoneen kehittämiseen.

Jään kuitenkin ajattelemaan niitä upeita yksilöitä joita olen elämäni aikana tavannut. Toivon että he ymmärsivät miten paljon heistä tykkäsin ja etten ollut heille täysin yhdentekevä. Ehkä osa heistä löysi aikanaan tien onnelliseen elämään. Ja että edes joku piti heistä huolta. Toivottavasti joku myös muistaa aina toisinaan kertoa heille kuinka ainutlaatuisia he ovat.

5. MUSIIKKI

Olen viettänyt suuren osan elämästäni kuunnellen musiikkia. En voi sanoa olevani erityisen musikaalinen enkä pysty analysoimaan biisejä samalla tavoin kuin monet muut. Siitä huolimatta saan musasta aivan mielettömiä fiiliksiä. Mun on käytännössä mahdoton puhua omista tunteistani jos toinen ei vastavuoroisesti pysty puhumaan omistaan. Pelkkä yksisuuntainen paasaus tuntuu toisen reviirille tunkeutumiselta. Siksi musiikki on erityisen arvokas asia. Se ei koskaan stressaannu kuuntelemisesta.