Pari viikkoa sitten sain viestin vanhalta koulukaveriltani jota en ollut tavannut viiteentoista vuoteen. T oli parhaimpia kavereitani peruskoulun aikoihin. Sitten tiet alkoivat viedä eri suuntiin eikä lopulta yhteyksiä enää pidetty.
Viime perjantaina saavuin tapaamaan T:tä steissin vieressä olevaan muovisen tuntuiseen "tsekkiläisbaariin". Keski-ikäistä ja keskiluokkaista asiakaskuntaa ei tuntunut haittaavan se että ei niin kovin valtava tuopillinen importtibisseä maksaa 7 euroa. Paikka oli melkein täynnä ja T oli jo aloittanut ennen kuin pääsin paikalle.
Olin jo valmistanut itseäni tulevaan. Yritän olla luokittelematta ihmisiä ulkonäön perusteella mutta naamakirjan pieni kuva antoi minulle jo vinkin siitä että vanha koulukaverini saattoi olla muuttunut henkisesti yhtä paljon kuin ulkoisesti. Olin ainakin varautunut siihen mahdollisuuteen. Sitä ehkä auttoi myös se että T oli muutamassa päivässä "tykännyt" naamakirjassa yli puolta niistä asioista ja ilmiöistä jotka ovat itselleni täysin evvk.
Lopulta istuin tuoppi edessäni tuijottamassa omaa rakasta kouluaikojen kaveriani. Laihasta ruipelosta T:stä oli tullut satakiloinen viiksekäs karju jonka olemuksen jokainen solu huokui maskuliinisuutta ja perusäijyyttä. Hänen avattua suunsa sieltä alkoi tulla ulos perinteisen suomalaisen miehen syviä tuntoja. Heiluttelin varpaitani.
T oli kokenut pitkän ja rajun avioeroprosessin. Lapsiakin oli monta. Välillä oli otettu kunnolla kaljaa ja painokin oli noussut. Uraputki oli kuitenkin kunnossa ja rahaa tuli sisään vaikka sitä myös meni samaa tahtia ulos. Nyökkäilin ymmärtäväisen näköisenä melkein kuin olisin itse ollut joskus samassa tilanteessa. En sentään vetäissyt jotain perinteistä miehistä latteutta. "Mitäs me tässä äijien kesken turistaan. Naisväki on naisväki. Eikun hölkyn kölkyn..."
Olin myöskin kertonut lyhyesti etukäteen elämäntilanteestani. Jopa siitä että olen hakenut eläkettä enkä ole psyykkisesti täydessä kuosissa. Ehkä ajattelin että näin saisin karkoitettua sellaisen ihmisen joka näitä asioita ei pysty hyväksymään tai käsittelemään. Onneksi T keskittyi kertoilemaan oman elämänsä sattumuksista joita sitten kuuntelin silmät suurina hörppien millilitran kerrallaan heroiinin hintaista olutta.
Luulenko etten myös itse olisi muuttunut paljon samassa ajassa? Ihan varmasti näin on päässyt käymään. Kulunut kliseehän menee yleensä niin että kun ihminen vanhenee ja rumentuu niin se vastaavasti saa jotain tilalle henkisellä puolella. Kokeneemman ihmisen ajatellaan ymmärtävän elämästä vähän enemmän, olevan ehkä vähemmän itsekäs ja ottavan erilaisia puolia asioista paremmin huomioon. Joillekin ihan oikeasti käykin näin onnellisesti. Loput tyytyvät toistelemaan sitä mitä milloinkin oman ikäluokan kaverit, työkaverit ja naapurit sattuvat pitämään hyvinä juttuina. Se että Masa toistelee ainoastaan itseään johtuu siitä etten kuulu mihinkään joukkoon. En ole ymmärtänyt mitään elämää suurempaa vaan nautin ulkopuolisuuteni hedelmistä. Masalle ei ole juuri yhtään mitään väliä mitä juuri Sinä ajattelet minusta. Ei millään pahalla juuri Sinua kohtaan hyvä tuntematon lukijani.
Pääsimme lopulta harrastuksiin. T on tehnyt kotitalostaan linnakkeensa. Perheen vapaa-aikaa hallitsevat omakotitalon katolle nostetut lautasantennit, joiden kautta esille tulee tuhansia ja taas tuhansia tv-kanavia. Koulukaverini kertoi silmät suurina ottavansa yhteyden johonkin serveriin jolla maksukanavien suojaukset saa purettua pientä korvausta vastaan. Ja sitten kotisohvalta pystyy katsomaan koko ajan elokuvakanavia ympäri maapalloa. T ja lapset olivat erityisen kiinnostuneita Hollywoodin action- ja kauhuleffoista. Masa alkoi siirrellä jalkojaan hermostuneen oloisesti. Ilmeeni ei kuitenkaan toivottavasti värähtänyt liikaa.
T jatkoi samaa aihetta kertomalla miten ulkomaalaisilta kanavilta saa näkyville korkeatasoista HD pornoa. Ja että hänellä oli vakituinen panokaveri jonka hän oli muutama vuosi sitten löytänyt ryyppyreissulla viihdekeskus flamingosta tai jostain vastaavasta. Mutta nainen tuntui juovan yhtä paljon kuin edellinenkin. Ja että hän pystyi jollain laitteella omasta huoneestaan kontrolloimaan mitä nuoriso alakerrassa katsoo satelliitista. Ettei vaan vahingossa mentäisi HD pornon puolelle vaan katsottaisiin kiltisti sitä miten jälleen uusi sarjamurhaaja irrottaa kellarissaan turhia ruumiinosia.
En halua millään tavoin pilkata tai halventaa vanhaa rakasta kaveriani tällä blogikirjoituksellani. Ihan yhtä suurella hämmennyksellä luultavasti hän itse katsoisi nykyistä vaihtehtomasaa jos olisin uskaltanut avautua omista näkemyksistäni ja ideologioistani. Päätin kuitenkin vanhojen aikojen muistoksi pitää matalaa profiilia. Eikä liiallisista kulttuurishokeista ole koskaan mitään hyötyä jos ei ihminen itse ole niitä vielä valmis ottamaan vastaan. Mutta ehkä seuraavan elämän puolella.
Hyvästelin T:n ja lähdin kävelemään kohti bussia. Jäin miettimään sitä oliko koko tapaamisesta enemmän iloa vai surua. Vaikka oli hauska nähdä uudelleen ihminen joka on ollut aikoja sitten todella tärkeä niin vielä enemmän surua tuottaa huomata ettei ole enää mitään yhteistä. Ehkä seuraavien vanhojen koulukavereiden kohdalla mietin kahteen kertaan uskallanko oikeasti tietää millä tavoin he ovat muuttuneet. Voi olla että kyse on ainoastaan omista ennakkoluuloistani eli ehkä vaadin huomaamattamani sitä että ihmiset olisivatkin muuttuneet samaan suuntaan kuin minä. Tai mieluiten säilyneet kokonaan muuttumattomina suljetun lasikuvun alla piilossa auringonvalolta.
Eilen illalla sade löi ikkunaan ja istuin tuijottamassa pimeyteen. Meseviestien oranssit palkit vilkkuivat odottaen vastauksia maailman tärkeimpiin ongelmiin kuten siihen "Oonko nyt sun mielestä ihan hirvee horo?". Jossain taivaalla näkyi valoja. Ne saattoivat olla lentokoneita tai heijastuksia. Tai sitten naapurikaupungin puolella T sai juuri yhteyden uuteen satelliittiin ja sen satoihin HD-kanaviin. Yhtä kaikki tunsin oloni yksinäiseksi jälleen kerran.
Kunpa elämän hyvistä ajoista saisi nauttia vähän kauemmin. Biologinen vanheneminen ja sen mukanaan tuoma ulkoinen rapistuminen on jo itsessään niin rankkaa että sitä ei tarvitse kenellekään selittää erikseen. Sen vastapainoksi täytyisi ihan oikeasti saada jotain uutta ja inspiroivaa. Aikuiset usein vähättelevät lapsia ja nuoria väittämällä näiden olevan kehittymättömiä. Mutta mitä oikestaan on se kehitys? Liian moni aikuinen pitää itseään kehittyneenä ainoastaan sen takia että on elänyt erilaisten kokemusten läpi jolloin osaa olla jo varuillaan kun jotain uutta tapahtuu. Kuka oikeasti jaksaa minua ja sinua kymmenen vuoden kuluttua?
