Omnium fidelium

Yllätyksiä!

Tapasin eilen kadulla yhden entisen kollegani. Kun kerroin olevani matkalla katsomaan näyttelyä, jossa olisi muinaisegyptiläisiä esineitä, hän innostui tulemaan mukaan. Niinpä sain autokyydin museolle (ja sieltä pois).
Museolla oli useampikin muinaisegyptiläinen esine esillä. Suurin niistä oli muumiomaski. Se oli ajoitettu 25. tai 26. dynastian aikaan. En olisi aivan varma ajoituksesta. Joka tapauksessa maski ei ole 25. dynastian ajalta - voisin sanoa lähes varmuudella. Hämmästykseni muumiomaskin suhteen johtui lähinnä siitä, että väitöskirjani käsittelee juuri 25. dynastiaa.

Kun museolta ajelimme kohti kirjastoa, jonne olin menossa, niin eikö sydämeni hypähtänyt rajusti yhteensattuman ilosta: noustessani autosta saapui juuri myös maailman-suloisin-armain-hullaannuttavin-sydänkäpyseni kirjastoon ja sainpa häneltä vielä lahjankin!
Kirjastossa katselimme hieman vanhan puolen uutta ilmettä. Kyllähän se on raikkaan oloinen, valoisa, tilavamman tuntuinen kuin ennen. Yhdyskäytävää pitkin siirryimme lopulta uudelle puolelle.

Eivätkä päivän yllätykset päättyneet näihin.

Rakas, kaikki, elämä - Sinä! Hymyilit ja onni oli täydellistä. Istuit ja kerroit tarinoitasi - ja koko maailma oli paikallaan. Sinä minussa - rauhasi, varmuutesi... suloinen taivaan armo, Luojan siunattu lahja!

Istun kotona ja näen kasvosi edessäni. Rientäisin suutelemaan niitä, suutelemaan tuhansia kertoja - kuinka levollinen olen - ja kuinka palaa minussa!

Vain sitä siunausta pyydän Sinulle, mitä toivot ollaksesi onnellinen!

Minulla on ollut aivan mahtava viikonloppu!!!
Oli konserttia, bibliodraamaa, meditaatiota (vedin itse), soutelua (minä sain ihailla järveä - kiitos M!), saunaa, hyvää ruokaa, mukava vetäjäryhmä, messu - ja mikä parhainta - 33 fantastista osanottajaa minun lisäkseni Malkuksen leirillä Janakkalassa.
Odotan jo nyt innolla ensi vuoden leiriä!

(Otsikon "lähes" viittaa kruunun puuttumiseen leiriltä, ymmärrättehän.)

Oi tätä hyvän olon määrää - ja sen aihetta!

Eilen jouduin todistamaan pahoinpitelyä kadulla. Nuori heteropari riiteli todella rajusti (siis ihan suoraa huutoa). He eivät kuitenkaan käyneet toisiinsa käsiksi. Tapahtumiin puuttuikin yllättäen muualta ilmestynyt kolmas henkilö, joka löi miestä. Nainen oli tässä vaiheessa paennut rappukäytävään talossa, jossa hän ilmeisesti asui. Lyöjä näytti kävelevän rauhallisin askelin pois. Lyöty taas lähti kävelemään takaisin siihen suuntaan, mistä oli tullut. Hän ylitti kadun, mutta lyyhistyi sitten jalkakäytävälle, ja alkoi huutaa apua.

Kiirehdimme T:n kanssa paikalle. T rauhoitteli miestä, joka itki vuolaasti ja valitti kovaa kipua päässään, ja minä soitin ambulanssin. Otsassa oli iso haava, joka vuoti melkoisesti. Mies sanoi, että häntä ei ole ikinä aikaisemmin lyöty - hän oli aivan suunniltaan.
Kolmas henkilö oli ollut täysin tuntematon ihminen.
KUKA TEKEE TÄLLAISTA?

Kirkko ja me -lehdessä Kuukauden sanaa välittää Maarian seurakunnan pappi Toni Pätsi.
T.P. kirjoittaa: "Maarian kirkossa itseäni on viime aikoina puhutellut kirkon pääoven kynnys - tai tarkkaan ottaen sen puuttuminen. ... Kirkkoomme on esteetön pääsy. Viimeisten vuosien aikana on puhuttu siitä, kuinka kirkon kynnystä tulisi madaltaa, jotta sinne olisi helpompi tulla. ... Vierastan puhetta kynnysten madaltamisesta tässä yhteydessä. Jos kirkkoon tulemisen ja sen sanomaan sitoutumisen kynnystä vain madalletaan, siihen jää kuitenkin kynnys - siis joku sellainen seikka, joka edellyttää ihmisen omaa ponnistelua ja vaivannäköä."
Kun on kysymys kirkkoon tulemisesta - niinkuin T.P. kirjoittaa - niin kynnyksen olemassaolo estää, raskauttaa ja ehkä pelottaakin. Ovatko ilo, turva ja olemisen vapaus toteutuneet? Eivätkö rajaaminen ja arvottaminen ole korvanneet iloista sanomaa?!
T.P. jatkaakin: "Kuinka helposti puhumme armosta ja anteeksiannosta tai pelastuksesta, mutta heti sivulauseessa alamme asetella ehtoja. Jumalan siunauksenkin voi saada vain rakennukset ja meidän mittapuumme mukaan s o v e l i a a t [minun harvennukseni] ihmiset."
Yksi T.P:ä puhuttelevista kohdista Raamatussa on kertomus siitä, kuinka Jeesus parantaa kaksi sokeaa (Matt. 20: 29-34). Tässä kertomuksessa sokeiden ympärillä olevat ihmiset käskevät heidän olla hiljaa heidän yrittäessään huutaa Jeesusta avuksi. Sokeat kuitenkin tällöin vain korottavat ääntään.
"Jeesus kysyy heiltä [so. sokeilta]: 'Mitä haluatte minun tekevän teille?' "
Missä on kynnys?

I stora delar en mycket lyckad föreställning. Hör t.ex. Elisabeth Söderström när hon andra gången sjunger "Geschworen hab ich ihm Trost".
---------------------------

Han sitter bredvid mig och jag är helt lugn. Detta är evigheten.

Näemmä herätti sienimetsässäoloni hämmästystä... miksiköhän?!
On ainakin tunnustettava, että en ole kovin käytännöllinen. Unohdin laturini Helsinkiin. Luulenpa kuitenkin, että suurin hämmästyksen syy on siinä, että minua on vaikea kuvitella missään olosuhteissa metsään ja sitäkin vähemmän poimimassa sieniä.

Vad jag hört från mina släktingar for herrskapet ibland ut för att plocka bär. De sista åren på godset använde man då ofta dressinen för att nå skogen. Tjänstefolket följde förstås med.

Kunnioittakaa ja ylistäkää Jumalaa, sillä Hän on hyvyydessään käsittämätön!

Olin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni sienimetsällä. Sieniä oli valtavasti ja todella suuria löytyi useampi - itsekin poimin jokusen sienen. Lahjoitin ne muille mukaanlähteneille sikäli, mikäli ne olivat syötäviä ja hyvässä kunnossa. Keräsin myös puolukoita - niitä keräsin T:lle, joka halusi marjastaa. En tiedä, mitä hän suunnittelee niistä tekevänsä...
Vuosien tauon jälkeen tuntui ihanalta olla aivan toisessa ympäristössä kuin tavallisesti.
Aikoinaan olen metsässä poiminut suuria määriä mustikoita. Lakkojakin olen ollut poimimassa (lakat ovat sitten hyviä kypsinä tuoreeltaan!).
Lähes kuuden tunnin matkassaolo tuntuu selvästi, mutta hyvällä tavalla.

Ja arvatkaa, mikä oli ihanaa!!!???

Tunne-elämään liittyvien heilahteiluiden rajuus voi johtua ympäristön pirstaloituneesta luonteesta (ja/tai vice versa). Tunne-elämämme reaktiot saattavat saada kovin painokkaita merkityksiä, jos tunne-elämämme on rajattu tietyille elämänalueille, mutta ei toisille. Painokkaat merkitykset vaativat ymmärrystä.
Tällöin saatamme hakea ulkoista apua ja luottaa asiantuntijoiden ja oppaiden apuun. Emme ehkä yhdistä ohjeita ja neuvoja omaan ajatteluumme. Saatamme tosin myös oppia tarkkailemaan omaa elämäämme sen sijaan, että eläisimme.
Syynä on epävarmuus.
Seuraamme silloin helposti ennemmin ulkoisia auktoriteetteja ja norminantajia kuin omaa sisäistä epävarmuutta. Tarvitsemme vahvistusta valinnoillemme ja korostamme silloin omien valintojemme erinomaisuutta esittelemällä ulkoisia syitä. Saatamme toivoa voivamme olla ihastuttavia, hyvinpukeutuvia, kaunopuheisia, sulavakäytöksisiä, komeita/kauniita.
Kuvamme elämästä voi olla pyrkimys h a n k k i a näitä ominaisuuksia ja kaikelle näille on ajateltavissa jokin tuote, joka saattaa "täyttää" nämä toiveet "olla" onnellinen, komea/kaunis, rakastettu, energinen, tiedostava, vaatimukset täyttävä, sopiva tms. Nämä tuotteet antavat meille merkitystä - kuvittelemme niin.