Mahtavana ja juhlallisena kuuluu ääni: Nouskaa ylös!
Nyt aikojen vaiva loppuu, sillä kuolema katoaa! Loppu tulee, viimeinen aika, suurin hetki.
Se on Jumalan tahto!
Hän erottaa hyvät pahoista. Pahat menevät pois - ikuiseen rangaistukseensa, kuten hyvät menevät Hänen luokseen ikuiseen iloon. Voitettu on pahuus! Iloitkaa, kruunatut voittajat!
Ilo on Hänen rakkaudestaan, joka on ja pysyy - kutsuen iloon ja pitäen Sanansa oikeana.
J'ai une raison pour moi: Et la raison est TOI, la raison est TOI, la raison est TOI, la raison est TOI!!!
Sateenkaarimessu (till en del tvåspråkig) Turussa 16.11. klo. 18.00 Turun yliopiston kappelissa Rehtorinpellonkatu 4-6 (Ylioppilastalo C).
Paikka sijaitsee Turun uimahallin takana olevalla pihalla, matala rakennus, raput kellariin. Kadun toisella puolella on suom. Kauppakorkeakoulu.
Kirkkokahvit messun jälkeen.
Tervetuloa! Välkommen!
Heräsin tänään 6.55 pahoinvointiin. Olen saanut kylmää ja nyt makaan kuumeessa. Jokavuotinen riesa.
Koko voimallani ja intohimollani kurkotan kohti - omnia vincit amor!
Ce sentiment remplisse toute l'éternité. C'est du Créateur Éternel, à qui soit - à Lui seul - remerciements sans fin.
O n n e l l i s e n a menen nyt nukkumaan.
Hymy kareilee ihan itsestään huulilla. Kuinka rento olo on! Johtuu ilon varmuudesta (en edes aseta kysymyksen muotoon). Tunnen toisen ... aivan edessäni.
Kun rakastaa, on vapaus. On vapaus valita toisen hyvä. Voi valita myös toisin - ei-rakkaudessa.
Rakkaudessa on valinnut itse huomioimaan toisen. Silloin ei ole enää päättämässä vain itsestään. Ei tahdo olla itsekäs. Voihan valita toisin.
Jos joku sanoo rakastetulleen (esim.) "Minä lähden ystävieni kanssa ulos" ja rakastettu vastaa "No sitten minä hyppään katolta alas!", niin molemmat ovat valinneet itse. Kummankaan valintaa ei rajoita mikään muu kuin tahto. Väite, että tässä rajoitetaan toista, ei minusta tarkasti ottaen pidä paikkansa. Suhteen kannalta tehdään kummankin yhteisen hyvän päätös, ja siihen tarvitaan m o l e m p i a: ei ole vain 'yksi' ja 'toinen'.
Viikko alkoi ruusuisissa tunnelmissa. Nopeasti kuitenkin ihanuus vaihtui kalvavaksi hirvittäväksi tuskaksi - kuin itse elämä olisi ollut turhaa, kuin olisi hajoamassa sisältä.
Mitä tahtoa toiselle?
Kuinka ihanaa on nähdä ilo! (Kuinka suloista on yhä syvemmältä kumpuava ilo!)
Tiellä olevasta virrasta minä juon ja sen takia minä(kin) nostan pääni ylös!
Tuomiokirkkosillalla nykyisin katselen Aurajoen virtausta. Vedellä on rauhoittava vaikutus - se tyynnyttää.