Sosiaalisissa tilanteissa käyttämämme kieli on myös oikeuttamassa sanomaamme. Jo v a l i t u t sanat ovat oikeuttamassa kertomaamme. Jos toinen ei halua ymmärtää sanoja samalla tavalla, saattaa seurata omien sanojen kokeminen oikeudettomuuden uhan alaiseksi. Vastavuoroisesti toisen tavoittaminen (saatikka kuunteleminen) saattaa sitten jäädä saavuttamatta.
Orietur in diebus eius iustitia et abundantia pacis. Omnes gentes servient ei.
Apparuit in mundo, cuius principium nescitur in caelo: de virgine nasci dignatus est, qui omnia creavit.
Te laudamus, Domine!
Minulla oli aikoinaan ylä-aste- ja lukioiässä tapana illalla käydä läpi päivän tapahtumia mielessäni ja pohtia niitä - jopa tuntikaupalla. Tapa muuttui kai jossain vaiheessa pakkomielteiseksi ja minulla oli iltaisin suuria nukahtamisvaikeuksia. Oli pakko yrittää päästä tavasta eroon ja onneksi onnistuin siinä.
Alitajunta tekee kyllä työtään.
Tästä päivästä olen kiitollinen Isälle. Hänen valossaan olen saanut paistatella. Me emme tarvitse kylissämme eikä kaupungeissamme aurinkoa eikä kuuta, sillä Jumalan kirkkaus valaisee ne.
Kunpa valo loistaisi laajalle, sillä emmehän me muuten näe toisiamme!
Koskapa sisälläni riehuu tuli (uskokaa tai älkää), niin saatan joskus henkäistä lieskoja ulos suustani. Silloin voi toisen pyhänä pitämään kohdistua turhia polttamisyrityksiä. Olen hyvin pahoillani sellaisesta.
Juon nyt teetä.
"Uudelleenkoulutettuna" puolustan muiden aarteita - vaikka sitten lieskoin.
----
P.S. Olettehan rukoilleet Sara Ventinin puolesta?!
Hymyä, naurua, loistavia silmiä, pehmeitä kosketuksia, hyväätekevää lähelläoloa, herkkiä sanoja ja siunattuja toiveita...
Sain tänään kysymyksen, onko elämässäni romantiikkaa ja rakkautta. Vastasin myöntävästi.
Vedettömään laaksoon on puhjennut virvoittava lähde.
Kuin omenapuu metsän puiden keskellä
on rakkaani nuorukaisten joukossa.
Sen puun varjoon kaipaan lepäämään,
sen hedelmä maistuu suussani makealta.
Soit loué le Seigneur, Tout-puissant!
Sanoinko minä nyt oikeat sanat?
Mitä väliä on etsiä oikeita sanoja...eikö aidot sanat ole yhtä hyviä, parempia?
Sana on väline, jolla ylistää ja haluan yhtyä kuoroon, joka näin tekee. Voisin kommentoida tekstiä, mutta katson sen puhuvan omasta puolestaan:
Jeesus, elämäni elämä
Jeesus, kuolemani kuolema
Sinä, joka itsesi minulle annoit
syvimpään sielunhätään
pahimpaan turmioon
vain, että minä en halua kuolla:
Tuhansia, tuhansia kertoja olkoon Sinulle,
rakas Jeesus, kiitos siitä!
Sinä, ah, Sinä olet kestänyt
panettelua, ivaa ja pilkkaa,
sylkemistä, lyöntejä, köysiä ja kahleita
Sinä oikeudenmukainen Jumalan Poika,
Minut, kurjan pelastamaan
Paholaisen synninpauloista!
Tuhansia, tuhansia kertoja olkoon Sinulle,
rakas Jeesus, kiitos siitä!
Sinä olet antanut haavoja lyödä,
sinut surkeasti tuomita,
eheyttääksesi minun piinani
asettaaksesi minut rauhaan
Ah, Sinä olet minun siunaukseksi
antanut itsellesi kirous päällesi
Tuhansia, tuhansia kertoja olkoon Sinulle,
rakas Jeesus, kiitos siitä!
Sinua on erittäin kovin pilkattu
päällesi sait suuren solvauksen,
ja peräti ohdakkeilla kruunattu.
Mikä Sinua siihen liikutti?
että minua halusit palvella,
minulle kunniankruunun asettaa?
Tuhansia, tuhansia kertoja olkoon Sinulle,
rakas Jeesus, kiitos siitä!
Nyt, minä kiitän Sinua s y d ä m e s t ä n i
Jeesus,
Jeesus,
Jeesus,
Jeesus,
Jeesus,
Jeesus.
haavoistasi, kivustasi,
karvaasta, kitkerästä kuolemastasi.
tärinästäsi, pelostasi
suunnattomasta piinastasi!
Tuhansia, tuhansia kertoja olkoon Sinulle,
rakas Jeesus, kiitos siitä!
Entä jos olen rakastunut, todella hurjan valtavan rakastunut?