Minua on oikeastaan harmittanut koko viikon.
Viime viikon torstaina vararehtori tuli vaihtamaan muutaman sanan. Hän kertoi, että eräs työkavereistani oli tullut kertomaan hänelle, että minä julkaisisin Facebook-statuksessani sellaisia tietoja oppilaista, huoltajista sekä koulun toiminnasta, joita siellä ei saisi julkaista.
Häkellyin ihan enkä tiennyt mitä sanoa. Seuraavaksi minulla oli hyppytunti ja kahlasin läpi kaikki statuspäivitykseni. Valtaosa työhön liittyvistä päivityksistäni on luokkaa "Aboa menee opettamaan konditionaalia" tai "Aboaa harmittaa, kun luokka ei ollut tehnyt kirjaesitelmiään". Ainoa, missä millään tavalla viitattiin yksittäiseen tapahtumaan oli päivitys "Aboa selitti kiukkuiselle huoltajalle, miksi ei voi antaa lapselle jokaviikkoista tukiopetusta". Ei muuta.
Olen todella tarkka facebook-päivitysten kanssa. En missään nimessä kirjoita sinne puoliakaan niistä asioista, joita kommentoin nimimerkin takaa täällä. Lisäksi pidän aika kovaa rimaa siinä, keitä hyväksyn ystävikseni, ja raja meneekin yleensä siinä, olisiko minun mahdollista soittaa ja kysyä ko. ihmistä kahville. Oppilaita tai huoltajia ei kavereina ole.
Printtasin kaikki päivitykseni ulos ja vein ne vararehtorille, joka lupasi kurkata ne läpi. Sen jälkeen päivitin statukseni kiukkuisena ja kerroin tapahtuneesta. Seuraavana päivänä olinkin saanut yksityisviestin. Sen oli lähettänyt se opettaja, joka oli asiasta vararehtorille kertonut. Hän pysyi kannassaan ja puolusti ilmiantopäätöstään sillä, että kukaan ei koskaan tiedä, kuka statuspäivityksiäni pääsee vaikka kaverin koneelta kurkkaamaan (täysin totta); sillä, että työkaverit ymmärtävät, kenestä oppilaasta on kyse (joka tapauksessahan opettajainhuoneessa puhutaan oppilaiden työskentelsytä ja sen tukemisesta) sekä sillä, että en aina kommentoi työtäni positiivisesti.
Herrajumala. Kuuluuko minun ihan oikeasti vapaa-ajalla sosiaalisessa mediassa kommentoida vain kivoja juttuja kouluelämästä? Eikö minulla ole sananvapautta kertoa omista tuntemuksistani ja vaikutelmista? Siitä, että luokkakoot ovat isoja ja huoltajat vaativat paljon?
Ja miksi työkaveri ei kertonut minulle suoraan, jos tilanne harmitti? Siitä olisi ehkä saanut hedelmällisen keskustelun aikaiseksi. Kun hän otti mukaan työnantajan edustajan, juttu siirtyi mielestäni seuraavalle tasolle. Kun lisäksi maanantaina kysyin vararehtorilta, oliko hän printtiäni katsonut, hän sanoi, ettei ota niihin kantaa. Eli minun työskentelyäni sekä ammattitaitoani ja eettisyyttäni arvostellaan ja minun oletetaan julkaisseen salassapidettävää tietoa, mutta kun yritän esittää jotakin puolustuksekseni, ei sitä kommentoida. Eikö minulla ole oikeuksia tässä asiassa ollenkaan? Kävikö Kafka kylässä meilläkin?
En ole vielä silmäkkäin nähnyt tätä työkaveria, mutta en oikein tiedä, miten häneen suhtautua. Hän on ollut minusta oikein mukava ja hauska, mutta en voi jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. En myöskään tiedä, olenko omassa mielessäni paisutellut asiaa liikaa, mutta harmituksen määrä on aika kova.