Maalla unohtuvat aina kaikki harmit. Tänä perjantaina pupu pääsi paljon aiemmin töistä, joten hän oli pakannut auton ja tuli minua koululle vastaan. Niinpä me lähdettiin matkaan puolenpäivän jälkeen huikaisevassa auringonpaisteessa. Ja illalla riideltiin.
Mikä siinä on että näemmä työviikon jälkeen on alkuun hermot pinnassa. Ei me koskaan kinata mistään isosta asiasta - ei, pitääpä vain hiukan ikävästi lohkaista toisen toiminnasta, jättää vastaamatta viattomaan kysymykseen tai tahallaan ymmärtää toistaan väärin. Kai se on jonkinlaista väsymyksen purkautumista. Onneksi meillä on tapana sanoa suoraan, kun sietokyky täyttyy. Muutamia kavereita katsellessa ihmetyttää se, kuinka paljon toinen suostuu ottamaan paskaa niskaansa. Meillä aika äkkiä jompikumpi kertoo: "Ei mulle saa sanoa tuolla lailla."
Mutta kaikki eripura katosi aika nopsaan ja yhdessä ryhdyttiin lämmittämään saunaa ja tekemään ruokaa, jonka minä pilasin ylenpalttisella pippurin käytöllä.
Lumen määrä ihmetyttää. Navetan katto oli tipauttanut kuormansa alas ja nyt puuliiteriin on kovin vaikea päästä. Mutta toisaalta, kerrankin on joku yhteinen puheenaihe, jolla voi aloittaa keskustelun täysin tuntemattomienkin kanssa. Samoin on helppoa mennä kyläilemään naapureihin, kun jutustelun voi aina aloittaa sillä, kuinka "tultiin katsomaan, miten teidän navetta/sauna/kärryvaja/liiteri kestää".
