Pörinää

Pupu on ollut käsittämättömän aktiivinen viime aikoina. Syksyn minä mutisin sille, että jotakin pitäisi harrastaa, aikuisen miehen. Nyt keväällä se sitten ottaa vahingon takaisin oikein kunnolla.

Viimeisin, mihin pupu meni mukaan, on mehiläiskasvatuskurssi. Jo aiemmin olimme ajatelleet sellaista mahdollisuutta, mutta vasta viime kesänä nähdessämme tuttujen palavasilmäisen innostuksen, pupu innostui kovasti ja - rehellisyyden nimissä - minäkin vähän.

(Meistä kahdesta minä olen aina ollut hitaampi innostumaan, vaikka pupu on oikeasti hämäläistä perimää. Minun täytyy koillismaalaisittain tuumata ja ajatella ja pohtia asiaa niin, että sitten, kun olen päätöksen tehnyt, olen suunnitellut etenemisjärjestyksen, yksityiskohdat ja aikataulun jo valmiiksi. Yleensä vaan asian etsikkoaika ja pupun innostus ovat silloin jo kaukana menneisyydessä.)

Mutta nyt siis olisi aikomus pitää omia mehiläisiä ensi kesänä torpan puutarhaa pölyttämässä. Viereisessä kylässä asuu mies, joka mehiläisiä hoitaa ja mietin, että olisi kivaa saada hänet tuomaan yksi pesä pihaan ensimmäiseksi kesäksi, niin että asian opettelu toimisi vähän niin kuin mestari ja kisälli -periaatteella. Seuraavana kesänä sitten voisi hommata omat pörriäiset ja kokeilla homman toimimista ihan itse.

Jokohan pitää etsiä netistä baklavan leivinohjeita?