Tapaus Talvivaara on taas osoittanut millaista meno korruptoitumattomassa maassamme on. Ympäristöministeriön kansliapäällikkö, ex-ministeri ja -maaherra, ilmaisi tuntonsa, että on vaikea kuvitella, että meillä Suomessa tapahtuu tällaista. Ympäristörikoksia tapahtuu mielikuvissamme jossakin rajojemme ulkopuolelle tai ainakin niin, että viranomaisilla ja poliitikoilla ei ole ollut asioista tietoa.
Mielikuvissamme elämme maassa, jossa on hyvä ja tehokas ja kaikin puolin puolueeton virkakoneisto ja poliittinen järjestelmä, joka valvoo tätä koneistoa. Kuten monessa muussakin asiassa myös ympäristöasioiden osalla meillä on paperilla varmaankin hyvä ja toimiva järjestelmä. Paperilla toimiva järjestelmä unohtaa kuitenkin, toimijat, meidät ihmiset. Inhimillisten erehdysten ja suoranaisten virheiden lisäksi asioiden käsittelyyn vaikuttaa olennaisesti toimijoiden keskinäiset suhteet. Vaikka kaikilla olisikin, en nyt väitä että on, korkea moraali ja puhdas omatunto, niin silti erilaiset lojaliteetit saattavat ohjata yksittäisen virkamiehen tai poliitikon ratkaisua. Tämä kaikki voi tapahtua ihan vallitsevien normien puitteissa.
En ainakaan usko, että elämme yhteiskunnassa, jossa virkamiehiä tai poliitikkoja lahjotaan suoraan, mutta juuri suomalainen konsensus- ja kabinettipolitiikanperinne luo tilanteita, joissa asioita ei tarkastella monipuolisesti ja riippumattomasti.
Juuri tätä salailun ilmapiiriä avaamaan meillä on lainsäädäntömme ja esimerkiksi julkisuuslaki tuo valtaosan viranomaisten asiakirjoista kansalaisten ulottuville, jos vaan käytämme näitä oikeuksiamme. Tyypillisesti viranomaisten asiarekistereitä ja arkistoja tutkivat toimittajat, mutta valitettavasti nykyään on harvassa ne toimittajat, jotka todella etsivät niistä muutakin kuin nopeasti hyödynnettävää lööppikamaa.
Toimiva tutkiva journalismi on tehokas vallan vahtikoira, mutta valitettavasti median viihteellistyminen, pinnallistuminen sekä jatkuva lööppiuutisten löytämisen paine, tekee nykymediasta aika hampaatonta. On tietysti turha kuvitella, että varsinkaan isot mediatalot, tai niiden johtajat, olisivat riippumattomia sidonnaisuuksista muuhun elinkeinoelämään, politiikkoihin tai virkakoneistomme huipulle. Osasyy on tietenkin myös meissä kuluttaja-kansalaisissa, jotka tyydymme siihen informaatioon, jota virallinen koneisto meille tuottaa. Uskomme mielellämme elävämme puhtoisessa onnelassa ja järkytymme, kun media käskee meidän järkyttyä.
Onneksi on myös tutkivaa journalismia edelleen ja verkko tuo sen kaikkien ulottuville.
http://www.journalistiliitto.fi/journalisti/lehti/2012/11/artikkelit/taistelutanner/
