• Kauneuspilkku

sanoja sanoja sanoja

Somessa voi vahingossa ja tahtomattaan joutua kiistoihin, joihin en usko, että live-maailmassa ikinä joutuisi. Täällä on tietysti monta tasoa: on esimerkiksi tämä blogi, jota kirjoitan nimimerkillä, sitten on nettikeskustelut, joihin voi osallistua nimellä tai nimimerkillä. Lisäksi ainakin itsellä on nykyään facebook, jossa sitten toimitaan omana itsenä. Nimimerkillä kirjoittamisessa on hyvät puolensa, tässä blogissa voi esimerkiksi kirjoittaa ”vapaammin” kuin mitä kirjoitan facebookiin. Keskusteluissa nimimerkki on kyllä varmaankin kaksiteräinen miekka, jonka turvin tulee helposti lauottua kaikenlaista ja sohaistua samalla omaan nilkkaan aika pahasti. En tarkoita, että nimimerkilläkään laukoisin mitään henkilökohtaisiin ominaisuuksiin tms. liittyvää, mutta pelkät sanavalinnat kärjistävät viestit helposti. Omalla nimellä kirjottaessa sitä kuitenkin miettii parikin kertaa mitä kirjoittaa, vähän niin kuin livenäkin –ennen kuin suunsa avaa. Ajauduin pienimuotoiseen FB kinasteluun yhden kaverin päivityksestä. Hän ja hänen ystävänsä eivät nähneet tiettyä asiaa kuin yhdeltä puolelta eivätkä ymmärtäneet, että asiaa voi katsella myös aivan toisista näkökulmista. Lisäksi tuntui, että he eivät ymmärtäneet, että ymmärsin heidän näkökulmansa, mutta silti kyseenalaistin heidän tulkintojaan. Ei, en koe olevani marttyyri tai mitään sellaista, lähinnä vaan mietin, miten kirjoitettu viestintä on niin eri kuin puhuttu. Jos olisimme käyneet samaa keskustelua yhteisen pöydän ääressä, väärinymmärrykset olisi voitu välttää tai selvittää helposti. Ilmeet, eleet, äänenpainot – sanaton viestintä kun on niin tärkeää.
Verkolla on yhä suurempi merkitys ihmisten elämässä - omassakin elämässäni - halusimmepa sitä tai emme. Nettietiketistä on puhuttu jo vuosikausia, silti itseään on aina hyvä muistuttaa siitä. Ja siitä, että kirjoitetun viestin tulkinta jää lukijalle, joka tekee sitä omassa mielentilassaan, johon et pysty mitenkään vaikuttamaan. Kiihtyneenä ei pitäisi koskaan kirjoittaa mitään verkkoon, ei nimimerkillä eikä omalla nimelläkään.
Verkossa kun koko mielikuva henkilöstä "Kauneuspilkku", tulee sanoista, joita kirjoitan. Alkaen nimimerkistä. Jokainen sana kantaa merkityksiä, jotka sitten lukijan mielessä saa erilaisia merkityksiä. Ja jokainen bloggaukseni tai mielipiteeni verkkokeskustelussa voi joko lähentää minua joihinkin tai sitten etäännyttää. En tiedä, jotkut saattavat lukea tekstejäni inhoten tai yhdentekevänä ajankuluna, toisissa ne herättävät ehkä jotain myönteistä. Toki myös elävässä elämässä on näin – kakkien kanssa ei tule juttuun eikä seura kiinnosta, mutta livenä on helpompaa pehmentää viestiä ja ehkä vaikuttaa läsnäolijoiden tulkintoihin. Kun tapaa jonkun ihmisen syntyy ensivaikutelma alitajuisesti, verkossa toki syntyy myös vaikutelmia, mutta aivan eri asioiden perusteella ja väittäisin paljon hitaammin. Käsitystään ihmisistä voi aina toki muuttaa, mutta jotenkin tuntuu, että verkossa se on vielä vaikeampaa kuin kasvokkain.

"Sanoja väärinpäin latasin yllättäin taisin sua satuttaa
enkä takaisin saa - Mä puhuin ja yksin jäin "

4 kommenttia

kesäpoika

18.10.2013 23:04

Mua kiinnostaa kasvaako uudesta sukupolvesta, joka tottuu some-viestintään pienestä saakka, yhtä taitavia some- kuin liveviestijöitä.

Mullekin käy toisinaan niin, että osallistun johonkin keskusteluun tuodakseni siihen näkökulman joka siitä musta puuKuitenkin valitsin mielummin "taiteellisen" tavan kirjoittaa kuin täsmällisen ja kaiken selittävän, vaikka sen sitten saattoikin halutessaan lukea ttui, vaikka en olisi erityisesti sitä mieltä. Sitten tuun tulkituksi paljon vahvemmin mitä tarkoitin, eikä siitä voi syyttää ketään. Varmaan kuulostin juuri sille miten mut tulkittiin. Aina ei vaan tuu ymmärretyksi, kaikkien motiiviensa selittäminenkin olisi hölmöä. Se on surullista silloin kun se vaikuttaa koko kuvaan joka muilla on sinusta.

Blogiani tulkitiin aikoinaan niin omituisten lasien läpi, että olisi pitänyt kirjoittaa ensin teksti ja sitten kaksi kertaa pidempi selitys siitä, mitä se tarkoitti. Kuitenkin valitsin mielummin "taiteellisen" tavan kirjoittaa kuin kaiken selittävän ja täsmällisen tarkan. Lukijoitaan ei saa aliarvioidakaan. Mä tykkään enemmän tekstistä joka on ehkä liian vaikea ja joka herättää keskustelutarpeen kuin sellaisen jossa koen että mun kykyni ajatella itse on oletettu nollaksi. Sama juttu elokuvissa, ei juonta tarvi lopussa selittää.

kesäpoika

18.10.2013 23:07

Muokkausvaiheessa tuli joku virhe.. Siinä yrittää lukea "näkökulman joka siitä musta puuttui, ja se teksti joka eksyi keskelle sanaa on kokonaan ylimääräinen.

Selitykseksi.

Kun et kuitenkaan ymmärrä.

:D

Kauneuspilkku

19.10.2013 08:41

Selitys oli hyvä, koska ilman sitä olisin lukenut kommenttiasi kauan....Yleisesti oon samaa mieltä teksteistä, jos se ei haasta se ei kiinnosta. Ja pahimmat pettymykset tulee tosiaan sellaisissa, missä lopussa selitetään tai kirjoitetaan auki asioita liikaa. Luin juuri Pirjo Hassisen kirjan "Rouva", jossa kävi vähän näin, Mut sit näissä mielipidekeskusteluissa ei lopulta ehkä auta edes se täsmällinen ja kaiken selittävä tyylikään, kun itsestänikin tiedän, että helposti lukee niitä toisten tekstejä niin omituisin lasein, että sama lopulta mitä siellä lukee.
Kiinnostavaa on kasvaako sellainen sukupolvi, toistaiseksi nettikiusaaminen on saanut kasvavan sukupolven otsikoihin, mutta ehkä sen varjossa tapahtuu paljon myönteistä, josta ei raportoida.

martin

19.10.2013 22:41

Itse olen omaksunut näiden joidenkin nettivuosien perusteella tietynlaisen tavan kirjoittaa netissä. Pyrin kirjoittamaan mahdollisimman selkeästi (aina en onnistu omasta mielestänikään), mutta jälkeenpäin en ryhdy kauheasti selittelemään. Ihmiset ymmärtävät niinkuin ymmärtävät ja se on paljastavaa (ja kiinnostavaakin usein)...