Viikonloppuna näin elokuvan pianisti. En koskaan voi luokitella holokaustielokuvaa suosikiksi,
mutta elokuva oli silti hyvä. Siinä ei keskitytty joukkotuhoon, vaan lopulta se oli selviytymiskertomus.
Holokaustiteemaiset elokuvat tuovat aina esiin ne miksi-kysymykset:
miksi se tapahtui, miksi antisemintesmi sai niin hirveän muodon ja laajuden ja miksi ihmiset alistuivat tähän hirmuvaltaan? Lisäksi sitä
Helposti huomaa asettuvansa uhrin rooliin ja homothan siellä keskitysleireillä olivatkin heti juutalaisten seurana,
joten ajatus ei ole kovin kaukaa haettu. Edelleenkin on ihmisiä, jotka toivottvat homot, juutalaiset
maahanmuuttajat ja kaikki, jotka eivät vastaa heidän käsitystä normaalista keskitysleireille.
Pienemmässä mittakaavassa jokainen meistä tietysti on jonkinlainen rasisti tai tietyllä tavalla kyvytön asettumaan toisen
asemaan. Aina välillä saan säälilä osakseni, koska olen allerginen kalalle -teemalla
jäät niin paljosta paitsi, kun et voi syödä kalaa. Ajatus on ihan älytön, siis minulle.
En todellakaan koe jääväni mistään paitsi, toivoisin vaan, että noutopöytien ruuista kävisi helposti ilmi, missä on kalaa
ja missä ei.
Tavallaan kyse on samasta asiasta, kun kasvissyöjille yritetään tuputtaa ns, hyvää lihaa,
josta nämä varmaan ovat jääneet paitsi ja siksi valinneet kasvissyönnin.
Ero on kuitenkin siinä, että kasvissyönti on on tietoinen valinta,
kala tai muu allergia ei.
Oikeasti kala-allergia on samanlainen ominaisuus kuin homous: en sitä toki ole toivonut,
mutta nyt kun tällaiseksi on syntynyt,en osaa sitä ominaisuutta toivoa pois.
Toisten mielestähän homouskin on toki oma valinta, tai johtuu siitä, että ei
ole kunnoin naista saanut.
Mutta on kyse sitten ihmisen omasta tietoisesesta valinnasta tai myötäsyntyisestä ominiaisuudesta tai olosuhteista
on jotenkin super-itsekeskeistä ja holhoavaa ryhtyä säälimään ihmsiä lapsettomuudesta, sinkkuudesta,
allergiasta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai mistään muustakaan. Tällainen ns. positiivinen syrjintä ei toki
ole yhtä pahaa kuin suornainen syrjintä, kiusaaminen tai rasismi, mutta ärsyttävää se on. En tiedä, mistä se oikein kertoo meissä.
Tavallaanhan kyse on ehkä siitä, että ihminen yrittää asettua toisen asemaa, mutta ei ihan onnistu. Pääsee jotenkin puoliväliin,
mutta ei ikinä näe toista ihmistä ja hänen persoonaa, vaan ainostaan ominaisuuden.
Toisten erilaisuutta - oli ne sitten valintoja tai myötäsyntyisiä ominaisuuksia on ilmeisesti vaan niin vaikea käsitellä.
Varmaan tähän on joku syvältä evoluutiohistoriasta johdettava syy lauman selviytymisestä jne. toivoisi vaan, että kun ihminen
on onnistunut käymään kuussa ja rkaentamaan internetin ja sen sosiaaliset mediat, hän olisi kehittynyt myös sosiaalisena eläimenä
pitemmälle, mutta näinhän ei ole.
